Temptation Island Suomi -juontaja ja radiojuontaja Sami Kuronen uskoo, että jos ruuanlaitosta nauttii, se myös maistuu lopputuloksessa.

”Kokkauksiani maistelee enimmäkseen tyttäreni Oona, joka asuu vuoroviikoin minun ja äitinsä luona. Laitan usein ruokaa, ja kun kattilat alkavat kolista, Oona kysyy yleensä, voiko hän auttaa minua ruuanlaitossa. Se on musiikkia korvilleni.

Tyttäreni mieliruoka on sama kuin minulla: savulohi kermaviilikastikkeen ja uusien perunoiden kera. Myös nakkikastike ja perunamuusi maistuvat hyvin.

Nuoren ihmisen makuaisti on vähän rajallinen mutta kehittyvä. Nykyään Oona maistelee mielellään eksoottisempiakin makuja, kuten thaimaalaista ruokaa.

Innostuin ruuanlaitosta parikymmentä vuotta sitten pikkuveljeni Pasin ansiosta. Keittiömestarina työskentelevä veljeni teki ruokaa, ja minä katselin vieressä vaikuttuneena.

Tarjouduin auttamaan häntä ja tajusin, miten hienosta kädentaidosta ruuanlaitossa on kyse. Jatkoin myöhemmin opettelua, ja Pasi auttoi minua puhelimitse.

Vuosi sitten julkaisimme ensimmäisen yhteisen keittokirjamme. Toinen keittokirjamme, Junnut kokkaa, on suunnattu nuorille.

Rakkain makumuistoni lapsuudesta on Ilomantsista, Pohjois-Karjalasta. Vanhempani veivät minut sinne kesäisin Hanna-mummoni luokse.

Perillä meitä odotti aina leivinuunissa paistettu perinteinen lihakukko. Kymmenen vuotta sitten mummoni opetti minut tekemään kukkoa, jotta resepti siirtyy sukupolvelta seuraavalle. Lihakukko on kuin karjalanpaisti ruiskuoressa – mehevää possua ja nautaa syötävässä paketissa.

Syömiseni on muuttunut urheiluharrastukseni takia, ja harjoittelu on vienyt valintojani aiempaa terveellisempään suuntaan. Hyvän treenin jälkeen tuntuisi tyhmältä hakea grillikioskista makkaraperunat.

Olen opetellut pitämään uusista mauista. Ennen välttelin etanoita, sieniä, homejuustoa ja kasvisruokia. Nykyisin myös ne ovat suosikkieni joukossa.

Juuri nyt intoilen sienistä. Aikuisiällä olen tajunnut sienten hienouden, ja joka vuosi odotan kuumeisesti kantarellikauden alkamista. Niistä saa tehtyä helposti monenlaista herkkua, kuten samettista keittoa.

Parasta suomalaisessa ruokakulttuurissa on sen monimuotoisuus. Meillä on rikas alueellinen perinneruokakulttuuri, ja samalla Suomi on kansainvälisten keittiö-vaikutteiden sulatusuuni.

Marketeista saa melkein mitä tahansa raaka-aineita. Pidän myös siitä, että puhtaista, laadukkaista kotimaisista raaka-aineista voi tehdä helposti rehtiä ja hyvää ruokaa ilman temppuiluja.

Suosikkiruokamaani on Italia. Sikäläinen ruokakulttuuri on paljon muutakin kuin pitsaa ja pastaa. Rakastan erikoiskahveja, viinejä ja juustoja.

Myös maan ravintolakulttuuri on kiehtova. Italiassa syödään isolla porukalla, nautitaan ja pidetään hauskaa. Siihen tunnelmaan on ilo heittäytyä.

Reissussa ollessani syön paljon ulkona. Pyrin tutustumaan mahdollisimman aitoon paikalliseen ruokaan.

Haluan myös kokea valkoisten pöytäliinojen gourmetravintolan. Jos löydän todella hyvän paikan, saatan käydä siellä useasti matkani aikana.

Pikaruokabravuurini on kanapasta, jota teemme Oonan kanssa usein. Ensin leikkaan broilerin sisäfileet suikaleiksi, sitten ruskistan ne pannulla sipulin ja valkosipulin kera.

Lisään pannulle ranskankermaa, soijakastiketta ja pienittyä tomaattia. Lopuksi silppuan joukkoon tuoretta basilikaa ja rouhaisen mukaan suolaa sekä pippuria. Annos kruunataan parmesaanihunnulla.

Inhokkiraaka-aineeni on tuore paprika. En pidä edes sen tuoksusta. Se taitaa olla sukuvika, sillä isälläni ja hänen veljillään on sama inhokki.

Salainen paheeni ovat grillikioskilta haetut vanhan liiton makkaraperunat kaikilla mausteilla puolen litran maidon kera. Paheita ei voi harrastaa usein.

Maustehyllyn suosikkejani ovat suola ja mustapippuri. Tartun usein myös ammattikokkien paheksumaan grillimaustepurkkiin. Sillä aateloin uuniranskalaiset maukkaiksi.

Kodinkoneista käytän eniten Jura-merkkistä kahvikonettani. Se jauhaa tuoreet pavut ja valmistaa niistä cappuccinot ja lattet parilla napinpainalluksella. Radiossa lähetyksen aikana juon muutaman kupin kahvia ja litran verran vettä.

Ruokaguruni on pikkuveljeni Pasi. Arvostan paljon myös Ravintola Olon entistä keittiömestaria Jari Vesivaloa. Hänen ruokiensa maut ovat tähtiluokkaa ja annokset kuin taideteoksia – ne ovat nautinto kaikille aisteille.

Inspiraatiota ammennan television ruokaohjelmista, keittokirjoista ja netistä löytämistäni resepteistä. Viikonloppuaterian suunnittelun aloitan pääraaka-aineesta. Mietin, miten sen voisi kypsentää ja mitä tarjoan sen kanssa.

Pinterestistä, sosiaalisen median kuvapalvelusta, katson mallia, miten ruuan voi asetella houkuttelevasti tarjolle.

Kun teen ruokaa viikonloppuisin, lasissa helmeilee kylmä riesling ja taustalla soi tunnelmaan sopiva musiikki, vaikka kasarirokki.

Minuun teki vaikutuksen tapasravintola Ciudad Condal Barcelonassa Espanjassa. Olin kaupungissa pari vuotta sitten yksin lomalla ja huomasin hotellin vieressä ravintolan, jonne paikalliset jonottivat.

Tuurilla pääsin seuraavana päivänä sisään, ja aavistus oli oikea. Maut olivat loistavia kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Temptation Island Suomi -televisio-ohjelman kuvauksissa Thaimaassa olen syönyt elämäni parasta friteerattua kanaa vaatimattomassa pellistä kyhätyssä katuravintolassa.

Ruokafilosofiani on rentoa tekemistä ilon kautta. Jos ruuanlaitosta nauttii, se maistuu lopputuloksessa.

Jos saisin päättää, katukuvaan palaisivat takaisin perinteiset grillikioskit. Ne ovat osa persoonallista kaupunki- ja kyläkulttuuria, ja niissä on enemmän luonnetta kuin monikansallisissa ketjuissa.

Haaveilen, että olisin tavalla tai toisella mukana musiikkia ja ruokaa rennosti yhdistelevässä ravintolassa. Ravintolabisnes kiinnostaa minua, ja haaveilu on kivaa, vaikka unelmat eivät toteutuisikaan.”