"En ollut oma itseni. Ajatukseni olivat kielteisiä ja välillä ahdisti. Palauduin hitaasti treenistä. Oli rytmihäiriöitä, närästystä, huimausta ja oli vaikea hengittää. Toisinaan näköni sumeni ja kauas katsominen oli vaikeaa.

Oireet olivat tulleet edellisvuoden tai parin aikana. Luulin, että syynä oli ylirasitus.

Syyskuussa 2018 perusveriarvoni mitattiin työterveys­huollossa. Hemoglobiinia myöten kaikki oli kunnossa. Ferritiiniä eli varastorautaa ei mitattu.

Näin mainoksen liikkujan laboratoriopaketista, ja varasin ajan mielenkiinnosta. Ferritiini­arvoni oli 21 µg/l eli naisten viitearvojen sisällä (15–125 µg/l). Raudanpuutteen rajana pidetään usein arvoa 30. Olin lukenut asiasta, joten tiesin, että arvon pitäisi olla korkeampi.

En voinut syödä rautatabletteja, koska niistä tuli ­vatsakipuja. Suusuihke aiheutti samat oireet.

Löysin verkosta asiaan perehtyneen lääkärin ja varasin ajan. Hänen mukaansa kaikki oireeni johtuivat raudanpuutteesta. Hän määräsi rautainfuusion, eli sain rautaa tiputuksella suoraan suoneen lokakuussa 2018.

Se maksoi noin 550 euroa. Infuusio ei tuntunut miltään, eikä haittavaikutuksia tullut. Oireet alkoivat helpottaa parissa viikossa ja katosivat parissa kuukaudessa.

Lääkärin mukaan ferritiinin tavoitearvoni on 100–150 µg/l tai jopa sen yli, koska urheilen. Liikun päivittäin, ja harrastan viidesti viikossa kovatehoista urheilua, kuten juoksua, uintia ja kuntosalia.

Alkuvuodesta oloni huononi taas. Toinen rautainfuusio tehtiin toukokuussa. Se auttoi, ja oireet loppuivat. Olin ennen kasvissyöjä, mutta aloin taas syödä punaista lihaa.

Olen käyttänyt raudanpuutteen tutkimuksiin ja hoitoon yli 2 000 euroa. Olen onnellinen, että sain apua. Fyysisten oireiden poistuminen oli helpotus, mutta suurin muutos on mielialassa. Olen taas oma iloinen itseni ja näen tulevaisuuden valoisana."

Haastattelu on Kauneus & Terveys -lehdestä 15-16/2019.