"Toimin vapaaehtoisena urheiluseurassa. Olen ollut seuran toiminnassa mukana pitkään ja tunnen valmentajat hyvin. Tai niin luulin. Äskettäin selvisi, että yksi valmentaja oli käyttänyt lastaan seksuaalisesti hyväkseen. Tieto vankeustuomiosta järkytti minua, tietysti. En ollut havainnut siitä mitään merkkejä. Järkytyin silti myös siitä, miten kovasti muut tuomitsivat valmentajan. Hänessä ei nähty enää mitään hyvää, vaikka vielä puoli vuotta sitten hän oli laajasti arvostettu ja pidetty. Samalla tunnen syyllisyyttä. Olenko paha, kun tunnen näin?"

Oletko paha, kun näet ihmisessä hyvää? Et tietenkään ole.

Mieli pyrkii herkästi luokittelemaan toiset ihmiset hyviksiin ja pahiksiin. Lapsellinen mieli haluaa löytää selkeän, yksiselitteisen vastauksen siihen, mikä ja kuka on mitäkin. Kun mieli on jäsentynyt, ihminen kykenee sen varassa erittelemään asioita ja ymmärtää, että kukaan ei ole vain hyvä tai paha. Meissä kaikissa on aineksia molempiin.

On selvää, että seksuaalinen hyväksikäyttö on vakava asia. Se ei ole koskaan terveen ja tasapainoisen ihmisen toimintaa. Sen seuraukset ovat traumaattisia paitsi uhrille myös koko yhteisölle.

On sosiaalisesti tärkeää tuomita seksuaalinen hyväksikäyttö ja osoittaa, että se on kammottava ja ehdottoman kielletty teko. Terve yhteisö sulkee ulkopuolelleen jäsenet, jotka pyrkivät horjuttamaan sen turvallisuutta.

On ymmärrettävää, että kun tällainen tieto tulee ilmi, se peittää alleen kaiken muun. Nousee perusteltu huoli siitä, onko esimerkiksi omallekin lapselle voinut tapahtua jotain.

On kuitenkin aivan ok, että näet yhä valmentajassa hyviä puolia. Hän varmasti oli monella tavalla hyvä valmentaja ja saattoi edistää arvostettavia asioita.

Nyt ei ehkä kuitenkaan ole se hetki, jossa järkyttävän teon hämmästely tulisi sivuuttaa ja puolustella henkilöä. Voi olla parempi antaa ihmisten olla järkyttyneitä ja purkaa pahaa oloaan tuomitsemalla koko henkilö.

Koska hyväksikäyttö on epäterveen mielen tuotosta, se saa kysymään, mikä kaikki muu on ollut epätervettä. Se aiheuttaa paljon turvattomuutta, huolta ja pelkoa.

Millaisia ajatuksia ja tunteita valmentajan toiminta sinussa herätti? Epäeettinen toiminta saattaa nostaa esiin kauhua, jota ei halua ajatella. Siksi voi olla helpompi keskittyä hyviin asioihin. Se saattaa myös herättää ikäviä muistoja, joita ei halua muistaa. Toisaalta ikävä toiminta voi tuntua niin kaukaiselta, että siihen on vaikea eläytyä.

Kun epäilet itseäsi, mieti, mihin kaikkeen se liittyy. Miten ymmärrät sitä itse?

Sinulla on lupa nähdä ihmisessä oleva hyvä. Se on monella tavalla arvostettavaa, kunhan se ei peitä alleen ikäviä tosiasioita. Ehkä tärkeintä olisi keskustella asiasta lasten kanssa ja luoda turvallinen ilmapiiri, jossa voit kuunnella, millaisia kokemuksia heillä on valmentajasta.

Tällainen keskustelu auttaisi lapsia jäsentämään tapahtunutta, eikä se jäisi heidän mieleensä möykkynä, josta ei voi koskaan puhua.

Onko sinulla ongelmia? Psykologi Ilona Rauhala vastaa kysymykseesi. Lähetä viesti: kt@a-lehdet.fi. Kirjoita otsikoksi ”Rauhala”. Käsittelemme sähköpostia luottamuksellisesti.

Kysymys on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 7/2020.