Rutiköyhä prostituoitu tekeytyi rikkaaksi perijättäreksi – uskomaton tarina 1920-luvun Helsingistä herää eloon
& Espoon teatterissa saa ensi-iltansa Minna Craucherin ristiriitaiseen elämään perustuva musikaali, jonka käänteet ovat kuin Hollywood-elokuvasta. Ohjaaja Riikka Oksanen muistuttaa, että Helsingin seurapiirit hurmannut Minna oli paljon muutakin kuin moraaliton ja vankilassa istunut rikollinen.
Salaperäinen perijätär madame Minna Craucher piti kirjallista salonkia kotonaan Helsingissä 1920-luvulla.
Tulenkantajat ja muut ajan suosituimmat nuoret kirjailijat riensivät riemumielin seurustelemaan salonkiin, jonka hurmaava emäntä kestitsi heitä itämaisin matoin ja istuintyynyin sisustetussa turkkilaisessa huoneessa.
Minna tunnettiin myös seikkailijana, avokätisenä mesenaattina ja saksalaisena aatelisena, jonka juuret olivat Suomessa.
Myöhemmin kirjallisen salongin emäntä eteni Lapuan liikkeessä, solmi tiiviitä suhteita liikkeen johtomiehiin ja juonitteli.
Jatkuvasti kaupungilla liikkui huhuja siitä, että Minna ei oikeasti ole Minna. Hän pysyi kuitenkin sitkeästi tarinassaan.
Minna oli kerta kaikkiaan päättänyt, että ei enää ole Maria Lindell: orpo, irtolainen, prostituoitu ja useita kertoja vankilassa istunut pikkurikollinen.
Ristiriita innosti
Ohjaaja Riikka Oksanen ei ollut koskaan kuullut Minna Craucherista. Kun hänen pitkäaikainen työparinsa, käsikirjoittaja Aino Pennanen kertoi mielenkiintoisesta ja ristiriitaisesta hahmosta, kiinnostus syttyi heti.
Oksanen, Pennanen ja säveltäjä Eeva Kontu olivat jo jonkin aikaa etsineet tarinaa, jonka ympärille rakentaa uusi teos. Minna Craucher vastasi kaikkia heidän toiveitaan: aihe oli moraalisesti ristiriitainen ja sen kanssa olisi näyttämötaiteellisesti mahdollista venyttää lainalaisuuksia.
– Minnan vaiheet kuulostivat Hollywood-elokuvan juonelta. Oli uskomatonta, että tarinasta ei ollut vielä tehty esityksiä.
Minna Craucher – musikaali vallasta ja vallattomuudesta
Kantaesitys & Espoon teatterissa 18.9.
Esitykset jatkuvat 14.12. saakka.
Musikaalin on kirjoittanut Aino Pennanen, säveltänyt Eeva Kontu ja ohjannut Riikka Oksanen.
Rooleissa Laura Hänninen, Robert Kock, Petrus Kähkönen, Jussi-Pekka Parviainen, Roosa Söderholm ja Miiko Toiviainen.
Musikaali tutkii valheen kautta totuuden suhteellisuutta.
Varaa liput täältä.
Köyhän ja rikoksia tehtailleen Minnan tilanne oli toivoton. Muutoksen mahdollisuudet olivat hänen kaltaisilleen tuohon aikaan olemattomat, mistä syntyy mielenkiintoinen ristiriita.
– Olisiko hänen vain pitänyt jäädä siihen kamalaan asemaan? Minnan luonteeseen kuulunut käsittämätön omavoimaisuus mahdollisti elämän, mikä hänen lähtökohdistaan ei olisi muuten ollut mitenkään mahdollinen, Oksanen miettii.
Minna Craucher oli työryhmälle kuin saippuapala: heti, kun tiimi tuntui saavan siitä otteen, se luiskahti taas eri suuntaan. Naisen moraali taipui ja kääntyi. Minna valehteli äärettömän paljon, joten historiallisiin dokumentteihinkin piti suhtautua varauksella.
– Minna ei kerta kaikkiaan piitannut, vaikka jäi koko ajan kiinni valehtelemisesta.
Yleensä positiivisina pidetyt ominaisuudet omavoimaisuus ja itsenäisyys kääntyvät Minnan kohdalla lopulta pelottaviksi piirteiksi.
Musikaalin muotoon
Tarinasta syntyi Minna Craucher -musikaali, joka nähdään tänä syksynä & Espoon teatterissa.
Musikaalin käsikirjoitus ja sävellykset ovat eläneet prosessin aikana. Lopullisessa esityksessä esimerkiksi Minnan nuoruudesta nähdään vain palasia.
– Emme halunneet asettaa Minnalle uhrin viittaa ja kökösti psykologisoida sitä, että kaikki johtuu nuoruudesta. Katsoja joutuu itse miettimään, miksi Minna toimi kuten toimi.
Musikaalissa edetään nopeasti vaiheeseen, jossa Maria lähti kotiapulaisena Saksaan, keksi siellä valepersoonallisuutensa ja palasi sen turvin Suomeen. Hän esittäytyi Helsingin seurapiireille miljonäärinä, missä auttoivat muun muassa avoauto ja oma kuljettaja.
– En ymmärrä, miten Minna lyhyessä ajassa sai huijattua itselleen niin paljon varallisuuttakin. Se ihminen on ollut myös bisnesnero, Oksanen ihmettelee.
Musikaalissa esiintyy kuuden hengen ensemble huippuammattilaisia, jotka pystyvät samalla sekä soittamaan kaiken esityksessä kuultavan musiikin että näyttelemään. Kaikki kuusi näyttelevät vuorollaan Minnaa: tämä kuvastaa Minnan tapaa päättää itse, mitä ja kuka hän on.
Musikaalimuoto on herättänyt Oksasen mukaan paljon kiinnostusta, samoin se, että esitys näyttää raikkaalta.
– Meille oli tärkeää, että näitä oman aikansa nuoria ja vähän radikaaleja henkilöitä ei kuvata museaalisina vanhan ajan ihmisinä.
Opimmeko mitään?
Oksanen on hämmästynyt siitä, kuinka hyvin Minna Craucherin tarinan teemat peilaavat nykypäivää. Ajatus siitä, että faktoilla ei ole väliä, jos vain tarpeeksi väittää tai uskoo, tuntuu tutulta totuuden jälkeisessä ajassa.
– Nykyisinkin on tarinoita, kuinka joku pelkkää tyhjää puhumalla luo itselleen valtavan varallisuuden. Se on mahdollista, kun pelaa niin törkeillä pelisäännöillä, että ihmiset eivät edes uskalla ajatella sitä huijaukseksi.
Minna Craucherissa on vahvasti esillä myös radikalisoituminen. Fasistisen ääriajattelun nousussa 1920–30-luvuilla oli paljon samaa kuin nykyisessä ilmapiirissä. Ohjaajan mukaan samankaltaisuus on suorastaan hyytävää.
– On ollut hurjaa tajuta musikaalin kohtauksia tehdessä, että emme hirveästi ole oppineet omasta historiastamme.
Oksanen iloitsee kovasti siitä, että & Espoon teatteri on ottanut ohjelmistoonsa uuden kotimaisen kantaesityksen. Teatterit kun pääsevät kovin paljon helpommalla valitessaan esityksiä, jotka ovat jo aiemmin olleet hittejä jossain muualla.
– Kuitenkin on todella tärkeää, että näyttämölle tehdään myös meidän omia tarinoitamme. Tarvitsemme niitä!
Lue lisää esityksestä ja osta liput täältä.
Artikkelin pääkuva: Adobe Stock ja Museovirasto.
