Ruokavaikuttaja Hanna Himanka tiedostaa kuoleman läsnäolon: "Olen tajunnut, että jokainen päivä voi olla viimeiseni"
Ruokavaikuttaja Hanna Himanka koukuttaa someseuraajansa resepteillä, yhteisillä kokkaushetkillä ja oivaltavilla tempauksilla. Hän puhuu myös suoraan naisten terveydestä ja tasa-arvosta.
Yrittäjä ja ruokakirjailija Hanna Himanka on Instagramin suosituimpia ruoka- vaikuttajia. Hän oli mukana tekemässä avokadopastasta 2010-luvun ruoka- ilmiötä, ja sittemmin monista hänen resepteistään on tullut kestosuosikkeja.
Himanka on myös taitava keksimään sometempauksia, kuten naisia grillaamaan innostaneen Grillaa kuin mimmi -kampanjan. Lisäksi hänellä on puolisonsa Joonas Laurilan kanssa yritys, jonka kautta hän tekee vaikuttajamarkkinointia yritysten kumppanina. Työt ruoan parissa innoittivat häntä opiskelemaan myös kokiksi.
Useita keittokirjoja tehnyt Himanka julkaisi syksyllä uusimman kirjansa Kauhan tasapaino – ruokamuistelmani. Siinä hän kertoo elämästään ruokamuistojen kautta. Somessa hän nostaa esiin myös naisten terveyteen liittyviä kysymyksiä.
1. Millainen vaikuttaja olet?
”Kaikki mitä teen someen on lähtöisin elämästäni. Se on silti vain pieni valikoitu osuus siitä.
Monet ideani, niin someen kuin muuallekin, syntyvät oman elämän oivalluksista ja tarpeista. Idea Himan hitit -reseptikorttipalvelusta sai alkunsa, kun pyörin taas ärsyyntyneenä kaupan heviosastolla: miten minun voi olla niin vaikeaa keksiä päivän ruokaa, vaikka olen kokki?
Mietin, että olisi hyvä, jos kaupassa olisi esillä selvät reseptikortit, joiden perusteella valitsisin ainekset. Kortin avulla voisin valmistaa ruoan kotona ilman, että minun pitäisi selata puhelinta reseptiä seuratessani. Valitin miehelleni asiasta, ja hän neuvoi suunnittelemaan palvelun itse. Olen tehnyt vuoden verran töitä ideani parissa ja pohdin vielä, mikä voisi olla väylä saada reseptikortit ihmisten ulottuville.
Somesisällön tuottaminen elää oman muutokseni tahdissa. Minulla oli yksi lapsi aloittaessani, nyt heitä on neljä. Sunnuntaiserviisi, jossa valmistan Instagramissa livenä jonkin reseptin yhdessä seuraajieni kanssa, alkoi koronan suljettua ravintolat.
Koetan usein löytää hankaluudesta ja haasteesta jonkin aarteen. Olen kai pudonnut sinnikkyyden saaviin, koska en voivottele enkä valita, vaan yritän tehdä asioille jotain. Vellominen on minusta kuluttavaa.”
2. Mitä haluaisit ruokavaikuttajana saavuttaa?
”Toivoisin, että me kaikki löytäisimme reseptejä ja tapoja tehdä helposti ja mukavasti hyvää ruokaa. Jos voin myös työlläni helpottaa arjen taakkaa, olen onnistunut.
Pyrin hartiavoimin tekemään töitä, että naiset voisivat ottaa haltuun juuri sen jutun, jonka haluavat, olipa kyse sitten gourmet’sta tai grillaamisesta.”
”Henkilökohtaisesta asiasta kertominen kirpaisee vain kerran.”Hanna Himanka
3. Mikä sinua ajaa työssäsi?
”Kun asiat sujuvat niin kuin olen suunnitellut, syntyy muutosta ja yhteisö herää henkiin, tuntuu se valtavan hienolta. Sitä tunnetta haluan jahdata.
Saan tekemisestä energiaa. Paikallaan oleminen on minulle hankalaa. Jos pysyn liikkeessä ja teen itselleni mielekkäitä asioita, niin minä kuin ihmiset ympärilläni voivat hyvin. Tylsistyn nopeasti toisteisuuteen. Jos homma tuntuu pitkäpiimäiseltä, etsin muuta.
On harhaluulo, että onnistuisin kaikessa, mitä teen. Teen niin paljon asioita, että olisi outoa, jos niistä mikään ei onnistuisi. Tämä on edellyttänyt sitä, että olen löytänyt ydinosaamiseni, kuten ruokakulttuurin, ja toimin sen ympärillä. Silloin kaikki menee hyvin.”
4. Miten päädyit opiskelemaan kokiksi?
”Haluan olla hyvä ruokavaikuttajan työssä ja arvelin, että alan ammattitutkinnosta olisi hyötyä. Halusin pätevöittää itseni paperilla, vaikka ei sillä ruokaa laitetakaan. On tiettyjä suljettuja ovia, jotka aukesivat vasta sitten, kun tutkinto oli tehty. Roolini asiantuntijana vahvistui ja uskottavuus sen myötä.
Se oli myös tiedonjanoa, oman työkalupakin täyttämistä. Olin siihen mennessä tehnyt silloisella osaamisellani kaiken, mihin kykenin, ja halusin oppia lisää.”
5. Miksi uuden oppiminen on sinulle tärkeää?
”Oppiminen tuntuu siltä kuin uudistuisin kokonaan, solutasoa myöten. Olen tiedonhaluinen ja opin vaivatta. Teen intensiivisesti töitä sen eteen, mistä kulloinkin innostun. Se on vahvuus. Toisaalta haluaisin tehdä niin monia asioita, että minun on varottava, mihin kaikkeen energiaa ohjaa. Muuten teen liikaa.
Kun alansa asiantuntija palaa intohimosta kertoa asiastaan, se on minusta valloittavinta, viihdyttävintä ja kiehtovinta nähdä ja kuulla. Ne jotka ovat löytäneet oman juttunsa, ovat avainroolissa siinä, että muukin maailma saa tietää.”
6. Mitä kirjojen kirjoittaminen merkitsee sinulle?
”Kirja on nostalginen, maadoittava ja kulttuurisesti tärkeä esine. Iso kirjahylly on kotimme toinen sydän keittiön jälkeen. Tuntuu hienolta kerätä ohjeita kirjoihini. Niistä olen peilannut myös kasvuani ja opetellut lempeyttä menneisyyden tekemisiä kohtaan. Kirjojen selailu vuosien jälkeen on nimittäin kiusallista, koska saatan miettiä, että tuonkin reseptin olisin voinut tehdä helpommaksi.
Ruokamuistelmien kirjoittaminen oli unelmani pitkään, mutta pelkäsin sen olevan liian henkilökohtaista. Makustelin asiaa jonkin aikaa, ennen kuin kirjasta sovittiin. Kävin kirjoittaessa syvissä vesissä. Tulin ruokamuistojen lisäksi käsitelleeksi ylisukupolvisuutta hyvässä ja pahassa, häpeää ja naiseksi kasvamiseen liittyvää kipuilua.
Oli ihanaa kirjoittaa esimerkiksi siitä, miten kolmen sukupolven aikana asiat ovat kulttuurissamme muuttuneet. Mummuni oli ’kaikenhoitaja’, jonka rooli oli pitää maailma pystyssä, mahdollistaa kaikki kaikille, olla joka paikassa läsnä. Hän ei valittanut, vaan rooli oli hänelle luonteva ja mieluisa.
Äitini maailma oli erilainen, ja hänen roolinsa oli muuttaa sitä, ravistella koko pakettia. Sen jälkeen tulin minä, ja minulla on taas ruokavaikuttajana eri rooli.”
”Oppiminen tuntuu siltä, kuin uudistuisin kokonaan, solutasoa myöten.”Hanna Himanka
7. Miksi puhut naisten terveydestä somessa?
”Ihmettelin, miten voin tietää kaiken tietyistä naisten elämään kuuluvista asioista, kuten kuukautisista, mutta vaihdevuosista en mitään – puhumattakaan esivaihdevuosista. Aloin opiskella asiaa ja kuuntelin aiheesta kaikki mahdolliset podcastit ja kirjat.
Tajusin, että minulla oli ollut esivaihdevuosien oireita, joita olin hoidattanut lääkäreillä tuhansilla euroilla – turhaan. Ihmettelin jälkeenpäin, että kun valitin ihoärsytyksestä tai korvien kutinasta, lääkäri kirjoitti reseptejä sen sijaan, että olisin saanut tietää, että kyseessä on ohimenevä oire, josta ei tarvitse olla huolissaan.
Koska olin ottanut asiasta selvää ja minulla oli omakohtaista kokemusta, päätin puhua asiasta somessa. Siten ehkä jotkut muut eivät haaskaisi rahojaan.
Henkilökohtaisesta asiasta kertominen kirpaisee vain kerran. Sitä paitsi yksin aiheen nolous on jo syy puhua asiasta. Esivaihdevuosien pitäisi kyllä olla vihoviimeinen asia, jota joudun piilottelemaan. Olen viimeksi piilotellut naisena olemista 15-vuotiaana kuukautisten takia ja toivoisin, että maailma olisi tässä suhteessa jo toisenlainen.”
8. Miten suhtautuminen itseesi on muuttunut?
”Olen tajunnut, että jokainen päivä voi olla viimeiseni. Luin jostain, että on hyvä ajatella kuoleman istuvan kiikkustuolissa olohuoneessa. Kun kuoleman läsnäolon tiedostaa joka päivä, muistaa elää.
Elämän rajallisuus saa minut pitämään huolta hyvinvoinnistani ja myös nauttimaan. En ole puritaani minkään suhteen. Olennaista on myös pitää mielenterveys jiirissä. Käyn terapiassa, kun suinkin ehdin.”
9. Mistä saat voimaa?
”Uni ei ole minulle neuvoteltavissa oleva asia. Menen kymmeneltä sänkyyn ja nukun kahdeksan tai yhdeksän tuntia. Jos en saa tarpeeksi unta, asiat sakkaavat, ja minusta huomaa sen.
Jokaisen lihaskuntotreenin jälkeen tunnen, kuinka akku latautuu. Oloni on itsevarmempi ja löydän uskon siihen, että pystyn tekemään sen, mitä olen kulloinkin tekemässä.
Olen aistiherkkä ja kuormitun kovista äänistä. Siksi tarvitsen hiljaisuutta. Sitä on arjessani aika vähän, koska perheeseemme kuuluu neljä lasta. Menen jonnekin yksin, olen hiljaa muutaman minuutin ja vedän henkeä. Hiljaisuus lataa minua henkisesti.”
10. Mikä on voimaannuttava viestisi muille?
”Toivon, että kaikki uskaltavat olla sitä, mitä haluavat. Jos on häpeää tai kehtaamisen puutetta ja pohtii, onko ekstra tai överi, vannon, että se tulee iän myötä väistymään.
Toivoisin, että perinnöksi voisin jättää kasan keittokirjoja ja ne muistot, joita niistä ja yhteisistä hetkistä aterioiden äärellä on syntynyt. Aineellista tärkeämpää on henkinen ja rakkaudellinen perintö. Sen haluaisin jättää lapsilleni jälkeeni.”
Instagram: @himankahanna
