Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta, ja Heini Lehtosalolla oli kuuma. Oli elokuu 2019 ja Heini makoili uima-altaalla täysis­sä pukeissa toisin kuin kaikki muut, jotka uivat ja ottivat aurinkoa värikkäissä uima-asuissaan.

”Peittävä tyylini herätti varmasti huomiota. Tuntuihan se hullulta olla rantalomalla, kun en voinut uida.”

Samasta syystä vielä vajaa vuosi sitten Heini vietti suurimman osan ajastaan kotona. Aina kun hän lähti ulos, hänellä oli laukku pakattuna ja reitti valmiina päässä. Erityisesti vessojen sijainti piti miettiä etukäteen.

”Tyhjensin hiljattain käsilaukun tuolta ajalta. Se oli ahdettu täyteen ultra-maxi-super-siteitä ja tamponeja.”

Mutta paksuimmatkaan siteet eivät riittäneet, niin runsaiksi kuukautiset olivat muuttuneet. Ja vaikka Heini ramppasi vessassa tunnin välein, ohivuotoja tuli silti.

”Pahinta oli jatkuva epävarmuus ja se stressaaminen.”

Maailman tavallisimmasta asiasta tuli rajoite, joka esti Heiniä elämästä niin kuin olisi halunnut.

Heinin kuukautiset alkoivat varhain, 11-vuotiaana. Ne olivat heti runsaat ja kipujakin oli, mutta ihan normaalissa määrin. Heinin mieliala saattoi joskus aaltoilla, mutta elämää haittaavia ailahteluita hänellä ei ollut.

”En joutunut olemaan menkkojen takia pois koulusta tai myöhemmin töistä.”

Lastensaannin jälkeen alaselän jomottelu ennen kuukautisia jäi kokonaan pois. Se oli ollut oikeastaan hyödyllinen kipu, koska se auttoi varautumaan vuotoon.

Ensimmäinen oire siitä, että kaikki ei ollut kunnossa, oli väsymys. Alhaisen ferritiini- eli varastorauta-arvon vuoksi Heini alkoi ottaa lisärautaa 44-vuotiaana.

”Minulla oli ollut jo pitempään hönttö olo päässä ja jatkuvaa väsymystä.”

Milloin vuodot muuttuivat aiempaa runsaammiksi, sitä Heini ei osaa sanoa tarkasti, ehkä nelikymppisenä.

Muutos tapahtui vähitellen. Pitkän istumisen jälkeen Heini saattoi tuntea, että nyt tuli kiire. Hän ei enää myöskään osannut ennustaa kuukautisten alkamista.

”Ne alkoivat yhtäkkiä kuin tyhjästä ja hallitsemattoman runsaina.”

Se vei hauskoistakin hetkistä ilon, kuten ravintolaillallisella ystävien kanssa, kun ohivuoto tahrasi housut. Heini oli jo alkanut pukeutua vain mustiin alaosiin, joten kukaan ei nähnyt tahroja, mutta oma fiilis meni pilalle.

Lopulta kuukautisista tuli niin hankalat, että Heini meni gynekologille.

Epäonnisella etelänlomalla kuukautta myöhemmin Heini söi kuukautisvuotoa hillitsevää lääkettä.

Gynekologi oli kertonut vastaanotolla, että vuotoja voi hoitaa monella tavalla. Aluksi hän kirjoitti Heinille reseptin verta hyydyttävää Caprilon-lääkettä. Vaikutus oli pieni, ja tabletit maistuivat pahalle. Niitä olisi pitänyt ottaa kaksi tablettia 3–6 kertaa päivässä.

”Tabletit olivat mattapintaisia kuin aspiriinit ja isoja kuin Amerikan pastillit. En tahtonut saada niitä nieltyä, vaikka yleensä se on minulle helppoa.”

Lomalta palattuaan Heini varasi uuden ajan gynekologille. Tällä kertaa hän sai hormonikierukan.

”Lasten syntymän jälkeen minulla oli ollut kierukka, ja silloin kuukautiseni jäivät kokonaan pois. Luovuin kierukasta, koska en halunnut turhia hormoneja kehooni.”

Nyt häntä ei haitannut saada hormoneja, jos vain elämää rajoittava vuoto saataisiin hallintaan.

Kotini on linnani, sanotaan. Kuvaus päti Heinin elämään niiden kahden ja puolen vuoden ajan, jotka hän sinnitteli vuotojen kanssa.

Aluksi kierukka toimi ja kuukautiset muuttuivat aiempaa hallittavammiksi. Heini pystyi taas käymään uimassa ja liikkumaan vapaammin. Tilalle tuli kuitenkin uusi ongelma: vuoto oli jatkuvaa.

”Gnekologi kysyi parin kuukauden kuluttua kierukan asentamisesta, onko kiertoni säännöllinen. Totesin, että mistähän minä lasken sen. Minullahan on kuukautiset melkein koko ajan.”

Kierukasta huolimatta vuodot muuttuivat puolen vuoden kuluttua taas runsaiksi. Kävi ilmi, että kierukka oli lähtenyt paikoiltaan, ja gynekologi asensi Heinille uuden. Sillä Heini pärjäsi puoli vuotta, kunnes sama manööveri toistui. Kuukautiset runsastuivat, syynä paikoiltaan lähtenyt kierukka.

Runsaita kuukautisia aiheutti kolme parisenttistä myoomaa. Ne painoivat ja ärsyttivät kohdun limakalvoa, mistä seurasi vuotoa. Muuta terveydellistä haittaa niistä ei gynekologin mukaan ollut. Myoomien sijainnin vuoksi niiden poisto ei ollut mahdollista.

Kun Heini kärvisteli kuukautistensa takia neljän seinän sisällä, hänen kannaltaan oli tavallaan onni, että samaan aikaan kaikki muutkin sulkeutuivat koteihinsa.

”Koronan takia saatoin tehdä töitä kotoa, eikä minun tarvinnut selitellä vaivaani kenellekään.”

Heinin ei tarvinnut tuntea itseään kuukautiseristyksensä takia erilaiseksi kuin muut, sillä kaikki muutkin olivat koronan takia eristyksissä.

”Melkein hävettää sanoa, ettei minua haitannut olla kotona, koska viihdyn siellä hyvin. Mietin kyllä, miten sosiaalisuuteni käy, jos tämä jatkuu pitkään.”

Heini suhtautuu menkkoihin, kuten hän kuukautisia mieluummin kutsuu, luontevasti, mutta ei se silti ole puheenaihe, jota haluaisi jauhaa koko ajan. Hänellä ne eivät olleet enää tavalliset vaan elämää rajoittava sairaus.

Jos Heinin olisi pitänyt olla joka päivä työpaikallaan, hän olisi ollut joka kuukausi monta päivää sairauslomalla, vaikka hänellä ei ollut kipuja. Kotona oli helppoa käydä vessassa tarvittaessa vaikka kymmenen minuutin välein eikä tarvinnut stressata suojauksen pettämistä.

Kun kierukka lähti paikoiltaan kolmannen kerran, oli aika siirtyä viimeiseen ratkaisuun, joka oli kohdunpoisto.

”Kyllä se pysäytti, kun lääkäri sanoi, että kohtu pitää poistaa. Toisaalta olin tiennyt, että siihen voidaan päätyä, koska vaihtoehdot oli käyty läpi ensikäynnillä.”

Kohdunpoisto oli Heinille nopea ja helppo toimenpide. Hän meni sairaalaan seitsemältä aamulla ja soitti iltapäivällä puoli viiden aikaan miehen hakemaan. Kohtu poistettiin vatsaontelon tähystyksessä alakautta nukutuksessa, ja toimenpide onnistui erinomaisesti.

”En jännittänyt leikkausta enkä etsinyt tietoa mahdollisista komplikaatioista. Kuuntelin kyllä tarkkaan, mitä lääkärit sanoivat, ja luin paperit”, Heini sanoo.

”Ainut virhe, jonka tein, oli se, että join heräämössä tuoremehua. Siitä tuli kamala olo.”

Heini oli yllättynyt siitä, ettei hänellä ollut leikkauksen jälkeen kovia kipuja. Hän sai sairaalassa ibuprofeenia ja parasetamolia muttei mitään niitä vahvempaa.

”Kävelin sairaalasta autoon normaalisti enkä olisi tarvinnut kipulääkeitä, mutta söin niitä kolme päivää tulehdusta ehkäisevän vaikutuksen vuoksi.”

Heini oli kaksi viikkoa sairauslomalla, jotta leikkaushaavat ehtivät umpeutua. Niukkaan, kolmisen viikkoa kestäneeseen jälkivuotoon riitti pikkuhousunsuoja.

”Arvet vatsalla ovat niin naurettavan pienet, ettei niitä huomaa luomieni joukossa, ellei osaa katsoa.”

Heinille kohdunpoisto oli iloinen asia. Se tarkoitti, että kuukautiset ja myoomien aiheuttamat vaivat jäivät pois.

Hänen kaksi lastaan ovat jo teini-ikäisiä, ja raskaaksi tuleminen olisi ollut kohdunpoistoa paljon kauhistuttavampi ajatus. Heini ei surrut, ja miksi edes pitäisi tuntea luopumisen tuskaa elimestä, jota ei enää tarvitse?

Tuuli kieputtaa Heinin hiuksia, kun hän polkee pyörällään pitkin Itä-Helsingin rantoja. Hän nauttii vapaudestaan, kun ei joudu koko ajan miettimään, missä on seuraava kahvila eli vessa.

Heini on huomannut, että liikunnan aloittaminen uudelleen vuotohäiriöiden jälkeen on ollut hiukan haasteellista. Neljän seinän sisällä elämiseen ehti tottua ja siksi aktiivisen elämän uudelleen aloittaminen vaatii vähän enemmän itsensä motivointia. Rutiinit täytyy rakentaa uudestaan.

”Kehonkuvani ei ole muuttunut, olen sama ihminen kuin ennen, paitsi ilman menkkoja ja turvotusta.”

Kohdunpoiston yhteydessä toinen munasarja poistettiin kystan takia. Yksi munasarja riittää pitämään hormonitoiminnan yllä.

”Minulle ei ole tullut mitään vaihdevuosioireita, koska minulla on edelleen toinen munasarja.”

Heinin ei tarvitse enää laskea, osuuko lomaviikko kuukautisten kanssa päällekkäin.

”En voi suoranaisesti suositella, että menkää kohdunpoistoon, mutta minulle tämä on ollut valtava helpotus. Tuntuu, kuin olisin saanut elämäni takaisin.”

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 13/2022.