Rosa Meriläinen, 45, on helsinkiläinen kirjailija, jolta on ilmestynyt tietoteos SE Seksipuhekirja. Hän on naimisissa ja elää kolmilapsisessa uusperheessä:

"En ole koskaan hävennyt seksuaalisuuteen liittyviä asioita, mutta sanojen löytäminen on ollut joskus vaikeaa. Nyt ymmärrän, että monet seksiin liittyvät hankaluudet nuoruudessani johtuivat siitä, etten tiennyt, mitä haluan.

Seksuaalisuudesta puhutaan julkisesti vähän tavalla, joka oikeasti liittyisi nautintoon. Puhe on pintapuolista, tai aiheesta vitsaillaan.

Nuorena olin seksissä nykyistä paljon passiivisempi. Ensimmäiset seksikokemukseni eivät tuntuneet oikein miltään, mutta jatkoin innoissani harjoittelua.

Oli seksi silloinkin kivaa ja ihanaa. En vain osannut hahmottaa, miten oma halu nostatetaan eli miten saan itseni kiihottumaan. Jos parisuhteessa tuli eteen tilanne, etten halunnut kumppaniani, tunsin itseni avuttomaksi.

Joskus koin, että lähinnä suoritin seksiä. En ymmärtänyt, että se on tuhoisa tie, koska silloin rakkaudellisuus suhteessa vähenee ja kumppanit loittonevat toisistaan.

Vain halu, jossa kiihottuminen tapahtuu jotenkin mystillisesti itsestään ja molemmilla kumppaneilla samanaikaisesti, nähdään usein oikeanlaisena. Minäkin kuvittelin, että suhteessani on jotakin pielessä, jos minun on tehtävä töitä haluni eteen.

Sehän on arjen elämälle ihan vieras ajatus. Nautinto on taianomaista millä tahansa prosessilla aikaansaatuna.

Halun spontaanin syttymisen vaade on aiheuttanut sen, että olen saattanut aloittaa seksin, ennen kuin olen ollut edes kiihottunut. Halu on ollut järjen halua mutta ei vielä ruumiin halua.

Myös huono seksi aiheuttaa haluttomuutta. Ja jos ryhtyy usein seksiin, vaikka ei ole kiihottunut, se alkaa maistua puulta.

Minulla on ollut vaiheita, jolloin seksille on ollut tavallista vähemmän tilaa. Parisuhde on ollut huonossa kunnossa, minulla on ollut saatanallinen kiire tai jommallakummalla on ollut terveysongelmia.

On elämänvaiheita, jolloin on ihan ok, että muut asiat kuin seksi ovat mielen päällä. Kumppani voi pitää sitä haluttomuutena, mutta itse pidän sitä eri asiana. Tosin synnytyksen jälkeen lapsivuodeaikana ei tullut mieleenkään seksi, ei edes soolona.

Seksielämä voi olla upea yksinkin. Se, ettei oma puoliso hotsita, ei tarkoita haluttomuutta. Se voi olla merkki, että ei halua sitä, mitä häneltä saisi.

Jokainen on itse vastuussa siitä, että seksi on antoisaa. On otettava selvää, mitä haluaa, ja kerrottava se toiselle.

Eikä kannata aliarvioida kumppania ja ajatella, että ei se opi kuitenkaan. Olen sortunut siihen itsekin. Ihminen voi tyytyä vähään jonkin aikaa, mutta jos aikomus on olla yhdessä seuraavat 30 vuotta, silloin ei ole muuta tietä kuin tarttua härkää sarvista ja puhua.

Synnytyksen jälkeen aloin syventyä omaan seksuaalisuuteeni. Silloin piti treenata lantionpohjan lihaksia ja aloin etsiä netistä hauskoja harjoituksia.

Hallitsemalla vaginani lihaksia pystyin vaikuttamaan nautintooni seksin aikana. Huomasin, että vaginan puristelu nostattaa halun ja kostuttaa. Kun oman anatomiansa kerran oppii kunnolla, sen hallitsee siitä eteenpäin luonnostaan kuin minkä tahansa opitun taidon.

Muutama vuosi sitten halusin haastaa myös mieleni oikein kunnolla: opettelin tuottamaan itselleni orgasmin koskettamatta itseäni. Harjoituksen tärkein oivallus on siinä, että seksi todella tapahtuu aivoissa, eikä se ole vempeleistä kiinni.

Myöhemmin mieheni opetteli suggerointia niin, että hän voi osallistua ja määrätä, milloin laukean. Se on rakkautta, ja rakkaus on kaunista.”