Kun levy-yhtiön edustaja kehotti Rita Behmiä olemaan hillitympi, laulaja hämmentyi – sitten yleisöstä kuului juuri oikeat sanat
Haastattelu
Kun levy-yhtiön edustaja kehotti Rita Behmiä olemaan hillitympi, laulaja hämmentyi – sitten yleisöstä kuului juuri oikeat sanat
Elegantti, viileä diiva? Rita Behm tietää, että hänestä nähdään usein vain tyylikäs ulkokuori. Tervetuloa siis tutustumaan kaikkien viihdyttäjään ja Itkuvirsi-Iitaan, joka haaveilee pääsevänsä Aku Ankkaan.
Teksti
|
Kuvat
Julkaistu 23.3.2023
Trendi

Millaista ihmistä ajattelet, kun mietit sulkakoristeista, mustaa vintagehattua? Pitkiä silkkikäsineitä, pallomekkoja, 1950-luvun avokkaita?

Rita Behm kuulee usein, että silloin ihmisen pitäisi olla hillitty, eteerinen, hiljainen ja hallittu. Sellainen ihminen on totinen ja mysteerinen, sillä jos päällä on aina mustaa, mielikin on musta.

Rita Behm saattaa näyttää juuri siltä, mutta se on vain puoli totuutta. Hän on myös nauravainen, ilmeikäs, täynnä tunteita ja näyttää välillä vähän kieltään. Tietenkin vintage­hattu samaan aikaan pään päällä keikkuen.

Jos Rita Behmiä pitäisi kuvata yhdellä sanalla, ristiriita olisi hyvä vaihtoehto. Hänestä ihminen voi olla kaikkea edellä mainittua – välillä esimerkiksi ahdistaa niin paljon, että ainut vaihtoehto on kaivautua nyyhkimään kuusen alle, mutta sellaista elämä tuppaa olemaan.

”Jos mieli on musta, kannattaa olla värikäs koti!” hän huudahtaa kotinsa ruokapöydän ääressä ja viittoo ympärilleen. Eteisen seinä on saanut pintaansa punaista, olohuone vihreää.

”Koska pukeudun mustaan ja lauluni ovat itkuvirsiä, ihmiset ajattelevat, että olen vakava.”

Kun katsoo ympärilleen, näkee kauniita julisteita, vintagea, Ikeaa. Ikkunasta näkyy Helsingin talojen kattoja, 1800-luvun arkkitehtuuria ja harmaa taivas.

Nyt hän haluaa asua asunnossa yksin, sillä hän kaipaa tilaa luomiselle. Hän on ostanut Lahdesta itselleen toisen kodin, mutta koska Lahdessa asuu koko muu perhe, kodissa on jatkuvasti hirveä hälinä.

”Ihmisillä on mielikuva, että asun jossain pimeässä loukossa. Se johtuu estetiikasta: koska pukeudun mustaan ja lauluni ovat itkuvirsiä, ihmiset ajattelevat, että olen vakava. Ihmiset eivät tunne minua.”

Se, ettei ihmistä artistiminän takana tunneta, on Behmistä ihan hauskaakin. Mutta rajansa kaikella. Seuraavaksi tehdään selväksi, mitkä kaikki oletukset eivät pidä hänen kohdallaan todellakaan paikkansa.

On nimittäin yksi termi, joka kuvaa Behmiä ristiriitaakin paremmin: kova työ, ja tämä on tarina siitä.

”Ensimmäiset biisit olivat hirveää kuraa, eivätkä ne olisi ikinä pärjänneet. Olin vasta ihan alussa ja laulutekniikkanikin huonompi.”

1. myytti: Alun nousukiito oli sattumaa

”Behm löydettiin.” Jos joku lause saa Behmin hermostumaan, se on tämä. Ajatus tuntuu kohtuuttomalta, sillä Behm itse lähestyi lukuisia levy-yhtiöitä ja sai ihmiset vakuuttumaan, että häneen kannattaa satsata.

”Eivät he ole löytäneet minua. Minä löysin tieni sinne. En ole laulanut jossain lavalla ja joku levy-yhtiön ihminen olisi huomannut minut, vaan minulla oli demo, joka meni läpi. Musiikillisella annilla sinne on menty.”

Hetki sitten Behm törmäsi Tiktok-videoon, jossa nuori naisartisti puhui levy-yhtiön sedistä ja mainitsi, että ”tuliko Behm sisään käsillään”.

”Varmasti se on näyttänyt siltä: ensimmäisellä biisillä sisään. Mutta vaikka sain ensimmäisen levytyssopimuksen 2017, ensimmäinen biisi tuli ulos vasta 2019. Olen itsekin joutunut odottamaan ja tekemään töitä.”

Oikeasti kaikki kävi näin:

Behm osallistui vuonna 2016 biisintekoleirille, jossa hän sai hyvää palautetta teksteistään. Leirillä Henri ”MGI” Lanz piti teksteistä, ja Behm päätyi hänen kustannus­yhtiöönsä. Vielä silloin Behm ei haaveillut artistiudesta ja ajatteli kirjoittavansa biisejä muille artisteille. Idea omasta artistiudesta seurasi perässä – samoin levytyssopimus Warner Musicin kanssa.

Siitä alkoi uusien biisien kirjoittaminen ja hiominen, samoin laulutekniikan treenaaminen. Behmin mielestä sille oli tarvetta.

”Ensimmäiset biisit olivat hirveää kuraa, eivätkä ne olisi ikinä pärjänneet. Olin vasta ihan alussa ja laulutekniikkanikin huonompi. Pikkuhiljaa alkoi muodostua se, miltä minä kuulostan ja mikä on minun tyylini.”

Ensimmäisen singlen julkaisemisen odottaminen on asia, mistä ei Behmin mukaan puhuta. Eivät asiat tapahdu itsestään. Niitä työstetään ja huolella. Tuona odotusaikana Behmin ystävä Sakke Aalto ehti jo meuhkata levy-yh­tiön tiloissa, että ”ettekö ymmärrä, kuinka lahjakas Rita on!”

Muisto ystävän tuesta hymyilyttää Behmiä.

”Se oli ihana hetki.”

Ja sitten tuli kevät 2019, kun Behm meni Asko Kallosen huoneeseen ja sanoi: ”En lähde täältä, ennen kuin Hei rakkaalla on julkaisupäivä.”

”Mutta rakastan haasteita. Ja sitä, että minua joskus vähän mitätöidään ja kyseenalaistetaan.”

Behm on voittanut kahdeksan Emma-patsasta. Viime vuoden gaalassa hän voitti kaikki kuusi kategoriaa, joissa oli ehdolla, mutta voitti myös seitsemännen, yleisöäänestyksen Vuoden artisti -palkinnon. Myöhemmin hän sai toistamiseen vielä vuoden myydyimmän albumin Emman. ”Kaksi niistä on kotonani makuuhuoneessa muistuttamassa, että Rita, on sinulla joskus mennyt hyvin”, hän nauraa.

Ensimmäinen single Hei rakas syntyi vuoden 2018 lopulla itse asiassa vedonlyönnin seurauksena. Sillä jos Behmistä pitää tietää jotain, niin se, että hän rakastaa lyödä vetoa.

Hän on esimerkiksi lyönyt Sakke Aallon kanssa vetoa Cheekin paluusta (Behm on vakuuttunut siitä, ettei niin tapahdu). Pottina on nelinumeroinen summa, ja aikaraja viisi vuotta. Viime aikoina on kuumottanut, sillä Cheek on vilahdellut otsikoissa.

Joten vuonna 2018 Behm ja Sakke Aalto, artistinimeltään Keko Salata, löivät vetoa siitä, kumpi tekee paremman rakkauslaulun. Sen piti vain olla sellainen kiva haaste lauluntekijöiden kesken. Behm aloitti biisiinsä Andy Williamsin biisistä Love Story inspiroituneena sanoilla ’mistä alkaisin’. Love Story kun alkaa samoin, ’where do I begin’. Sitten selvisi hullu yhteensattuma: Aallon tekemän kappaleen nimi oli Love Story.

Oli syntynyt Hei rakas. Vain hetki sen jälkeen, kun Behm oli ostanut kitaran ja alkanut tehdä musiikkia tosissaan.

”Kaikki tapahtui niin nopeasti. Mutta ajattelin, että on tässä oltava jokin juttu. Ei muuten olisi ollut realistista, että tällainen huithapeli Lahdesta onnistuu. Ei minulla ollut suhteita alalle.”

Loppu onkin historiaa.

Kappaleesta Hei rakas tuli heti hitti. Se nousi radiossa kuunnelluimpien kappaleiden joukkoon, ja debyyttialbumi möi platinaa jo ennen ilmestymistään. Levyn kappaleet nousivat Spotifyn kuunnelluimpien listalle vuonna 2020, ja albumia kuunneltiin ensimmäisenä ilmestymisviikonloppunaan eniten Suomen musiikkihistoriassa. Albumi oli vuoden myydyin sekä vuonna 2020 että vuonna 2021. Hei rakkaan lisäksi kappaleet Frida, Tivolit ja Lupaan ovat soineet siitä asti radiokanavilla tiuhaan.

Suosio noteerattiin vuoden 2020 Emma-gaalassa, jossa Behm voitti 7 Emma-palkintoa. Vertailun vuoksi: Samaan on yltänyt vain Jenni Vartiainen vuonna 2011.

Pian lehdissä kirjoitettiin: Behm on ainutlaatuinen menestystarina.

Behm on esteetikko ja rakastaa kauniita vaatteita. Hän haluaa ostaa laadukkaita materiaaleja ja ajattomia leikkauksia. ”Elämä on liian lyhyt siihen, että pukeutuisin tylsästi. Vintagevaatteissa tunnen olevani minä. En tietenkään urheile kynähameissa, mutta muuten pukeudun näin aina. Tämä ei ole mikään keksitty brändi.”

2. myytti: Pitää olla hillitty ollakseen uskottava

Keikka Helsingin Kulttuuritalolla lokakuussa 2021 muutti kaiken. Sen jälkeen Behm päätti olla, kuka on.

Yksi levy-yhtiön edustajista oli saapunut katsomaan keikkaa. Sen jälkeen hän antoi Behmille palautetta: Show oli upea, mutta ne välispiikit. Pitäisikö niitä hioa?

Kommentti harmitti Behmiä.

Seuraavalla keikalla hän sanoi mikkiin, että hänellä on outo olo. Levy-yhtiön ihminen kehotti miettimään, mitä väli­spiikeissä kannattaa puhua. Pitäisikö hänen olla hiljempaa? Silloin joku mies huusi yleisöstä: ”EI! Ole vain oma itsesi!”

”Se oli viimeinen kerta, kun mietin asiaa.”

Siksi levy-yhtiön palaute oli oikeastaan pelastus ja käänteentekevä asia. Se sai Behmin päästämään irti häpeästä.

Uransa alkuaikoina hän oli jo saanut kuulla, että promokuvilla ja haastatteluissa esiintyvällä naisella oli liian iso ristiriita. Kuvissa näkyi eteerinen hahmo, livenä sama tyyppi pyöritteli silmiään.

Liian outoa, sanoivat soraäänet.

”Ajattelin, että en halua olla tällainen, jos se häiritsee. En halua antaa haastatteluja enkä halua olla näin ilmeikäs, jos se ärsyttää.”

Samaa kritiikkiä hän sai kuulla Emma-gaalan jälkeen. Hän ei ollut valmistautunut siihen, että saisi seitsemän palkintoa, ja puhe oli kirjoitettu vain yhteen. Loput menivät takellellessa.

”Se oli fiasko!”

Mutta minkä ihminen itselleen mahtaa? Ei minkään, on Behm ymmärtänyt.

”Mitä pukeutumisellani on tekemistä sen kanssa, mikä ulosantini on? Jos olisin lavalla eteerinen, se tuntuisi roolilta. Tällaisena olen inhimillinen, en käsikirjoitettu performanssi. En voi muuttaa persoonaani elegantimmaksi vain siksi, ettei joku tykkää minusta.”

Välispiikit ovat yhtä sirkusta, Behm tietää sen, mutta sellainen hän on. Hän tykkää kertoa elämänsä oudoista hetkistä, kuten siitä, kun hän varasti 1,5 tunniksi naapurinsa tikapuut seiniä maalatessaan.

”Olen kova sähläämään, järjestän performansseja läheisilleni ja kerron omituisia juttuja. Olen aina halunnut naurattaa ihmisiä. Ylipäätään minusta on ihana herättää tunteita. Keikoillani nauretaan, itketään, liikututaan, ja taas nauretaan. Se on täydellistä. En ole vain itkuvirsi-Iita.”

”En suunnittele tekemisiäni. Välispiikit riippuvat tilanteesta, kuten millainen yleisö on. Enkä halua kertoa samoja juttuja. Jos päivässä on kaksi keikkaa, mietin, että mitä ihmettä puhun, koska kerroin tänään jo se, miten tapasin Pate Mustajärven. Joskus spiikit lähtevät lapasesta: kerran vedin seitsemän minuutin välispiikin. Moni käy keikoillani myös spiikkieni takia, koska pitävät niistä, ja moni kuvaa niitä. Toivottavasti saan niistä joskus koosteen.”

Muiden mielipiteiden ohittaminen on vaatinut häpeän hallintaa.

”Välillä ajattelen, että hölötän liikaa. Itsensä hyväksymisen prosessi on pitkä, mutta on ihanan vapauttavaa, että se on tapahtunut.”

”Herkkyys ja häpeä ovat tosi huono yhdistelmä suursuosion kanssa. On tullut paljon paskaa niskaan, ja aluksi se tuntui kamalalta.”

3. myytti: Hittibiisit tekevät itsevarmaksi diivaksi

Videolla Behm makaa vatsallaan joulukuusen alla ja on vaipunut epätoivoon. Kumppani, kirjailija Miki Liukkonen maanittelee häntä tulemaan pois ja silittää päätä. Pian Behm kiemurtelee lattialla ja nyyhkii.

Tuolloin Behmistä tuntui tosi pahalta, ja kurja olotila toistui tasaisesti koko viime vuoden.

”Kutsuin sitä selektiivis-mutistiseksi pallokrotti-depressioksi. Sen ideana on olla yhtä syvällä kuin pallokrotit ja olla kykenemätön puhumaan mistään. Ajattelin, etten ole mitään, enkä osaa mitään. Minulla oli hirveä writers block. En pystynyt kirjoittamaan. Ajattelin, että levystä tulee maailman huonoin.”

Miki Liukkonen oli suurin tuki vaikeina aikoina.

”Viime vuosi oli tosi haastava, ja Mikillä oli tärkeä rooli. Hän auttoi minut kaikkien kriisien yli ja hoivasi minua.”

Lopulta kelkka kääntyi ja kaikki näytti toisenlaiselta: Wau, mikä levy! Hyvä minä!

”Hyvään vaiheeseen ei pääse, ellei tule välillä eksistentiaalinen kriisi. Silloin ajattelee, että kaikki on mennyt ja lahjani ovat haihtuneet ilmaan, ja olivatko ne edes lahjoja vai oliko se vain puhdasta tuuria. Sellaista se on, ääripäiden vuorottelua.”

Kyse on puhtaasta luovan työn kauneudesta ja tuskasta, Behm ajattelee. Mutta on osansa temperamentillakin. Hän tiedostaa olevansa herkkä, ja välillä hän tuntee korostetun voimakkaasti. Jos asiat eivät mene, kuten Behm oli ajatellut, hän ajattelee: no niin, antaa olla, luovutan kokonaan.

”Herkkyys ja häpeä ovat tosi huono yhdistelmä suursuosion kanssa. On tullut paljon paskaa niskaan, ja aluksi se tuntui kamalalta.”

Behm opettelee olemaan itselleen vähemmän ankara.

”Luin vanhan haastattelun, jossa sanoin: kun on itselleen ankara, ei tule hutilyöntejä. Nyt ajattelen, ettei minun tarvitse olla itselleni noin hirveä.”

”Olen miettinyt etukäteen paljon sitä, mitä tapahtuu, jos urani lähtee nousuun. Muuttaako se asioita? Se on auttanut pitämään pään kasassa.”

Rumasti itselleen puhuminen on hänen helmasyntinsä.

”Olen itseni pahin kriitikko. Siksi minua ei voi loukata. Mutta juuri siksi voisin olla itselleni välillä kiva.”

Ankaruus on näkynyt esimerkiksi liikunnassa. Jos älykello kehottaa nousemaan penkistä, Behm nousee, vaikka kesken olisi perhepäivällinen. Joskus hän jopa näkee painajaisia siitä, ettei päivän aktiivisuustavoite täyty.

Kun joulun alla Behmiin iski 39 asteen kuume ja hän makasi sairaalassa, kello kilkatteli nousemaan. Behm ymmärsi: hitot tästä. Nyt hän opettelee puhumaan itselleen nätimmin. Seisomaan peilin edessä, kehumaan itseään, kirjoittamaan aamusivuja. Tuijottamaan kelloa vähemmän, kuuntelemaan itseään enemmän.

Nyt hän ymmärtää, ettei voi hallita julkisuuttaan täysin.

”Ei ole realistista ajatella, että esimerkiksi levystäni ei saisi kirjoittaa mitään pahaa.”

Pää ei ole pysynyt perässä koko uraa, ei todellakaan, hän myöntää. Mutta tarvitseeko sen?

”Olen miettinyt etukäteen paljon sitä, mitä tapahtuu, jos urani lähtee nousuun. Muuttaako se asioita? Se on auttanut pitämään pään kasassa.”

”Olen myös yrittänyt puhua ääneen tunteistani. Reflektoin itseäni ja sitä, miten puhun muille. On ihana kehittyä ihmisenä.”

Suursuosio ei tehnyt Behmistä omien sanojensa mukaan diivaa. Jos niin kävisi, hän toivoisi, että joku lähipiiristä sanoisi hänelle siitä. Lähipiiriä yhdistää Behmin mukaan se, ettei heitä kiinnosta Behmin ura juurikaan.

”Suosio ei ole konkreettinen asia, vaan jotain, joka tapahtuu kodin ulkopuolella. Pitäisikö sen vaikuttaa elämääni?”

”En koe olevani muita parempi biisieni takia. Kyse on vain siitä, että ihmiset tykkäävät kuunnella musiikkiani.”

Behm kutsuu toista levyään erolevyksi. Se ei kerro kenestäkään yksittäisestä eksästä, vaan hänen kokemistaan eroista ylipäätään. ”Erotessa moni ajattelee, että se toinen on paha. Kaikkien eksät ovat narsisteja. Minä halusin tutkia asiaa toisesta näkökulmasta: miten itse toimin, oliko minulla liikaa defenssejä ja millainen olin konfliktitilanteissa. Erot ovat parhaita paikkoja kasvaa ihmisenä, jos vain uskaltaa katsoa itseään.”

4. myytti: Ilman musiikkikoulutusta ei voi pärjätä alalla

Behmistä ei pitänyt tulla muusikkoa vaan lastentarhanopettaja. Tai itse asiassa loogisinta olisi ollut, että Behmistä olisi tullut näyttelijä. Lapsena hän teki siskonsa kanssa pieniä elokuvia pokkarilla, jolla pystyi kuvaamaan puoli minuuttia kerrallaan. Sisko käsikirjoitti ja kuvasi, Behm näytteli. Mummolassa he kaivoivat vitsikirjan esiin ja esittivät siitä sketsejä.

”Mietin, että olisi hienoa hakea Teatterikorkeakouluun.”

Musiikki on kuitenkin aina ollut vahva osa häntä ja saanut aikaan voimakkaita tunteita. Ala-asteella hän teki jo laulelmia, kuten hän kappaleitaan kutsuu, ja kunnolla hän alkoi säveltää 14-vuotiaana.

Yläasteella opettaja pyysi Behmiä esittämään tekemiään pilaversioita biiseistä kevätjuhlassa, mutta Behm kieltäytyi.

Laulujen tekeminen onnistuu, esittäminen ei niinkään.

”Olen koko elämäni tehnyt tätä, mutten ole tehnyt sitä tiedostaen. Olen vain ajatellut, että koska osaan kirjoittaa, teen sitä.”

Behmillä ei ole koulutusta alalle. Hänellä on kokin ammattitutkinto, ja hän kävi kyllä lapsena pianotunneilla, muttei ehtinyt oppia nuotteja. Pianoa hän soittaa korvakuulolta.

Hän toivoo esimerkkinsä inspiroivan muita.

”Ei tähän tarvittu kouluja. Toivon, että se olisi muille motivoivaa. Itseoppineena voi menestyä.”

”On tärkeä luottaa intuitioon ja siihen, jos oma laulu kolahtaa itseen, eikä miettiä sitä, mitä muut haluavat.”

”Jokainen laulu on sieluntuote. Sitä, miltä oma sielu näyttää. Eikä se näytä muiden mielipiteiltä.”

Olisi helppoa antaa epävarmuuden viedä ja alkaa ajatella, että mikä minä olen muita neuvomaan siinä, miltä musiikin kuuluu kuulostaa. Eihän minulla ole koulutusta sellaiseen. Mutta:

”Jokainen laulu on sieluntuote. Sitä, miltä oma sielu näyttää. Eikä se näytä muiden mielipiteiltä.”

Seuraavaksi Behm haluaisi oppia kaiken tuottamisesta.

”Uudella levyllä roolini tuottajana on aiempaa suurempi. Alun perin halusin tuottaa toisen levyn kokonaan itse, mutta koska voimavarani hävisivät, totesin: jos haluan levyn ulos ennen vuotta 2057, on parempi ottaa mukaan toiseksi tuottajaksi Kalle Mäkipelto.

Vaikka ala on hyvin miesvaltainen, Behm ei anna sen enää estää itseään.

”Tuotantopuoli on kiinnostanut minua alusta asti. Tuotin kappaleita jo ensimmäiselle levylle, ja olen aikamoinen diktaattori biisejä tehdessä, mutta minulla on ollut teknisen osaamisen puutetta.”

Uuden osa-alueen haltuunottamisessa on Behmin mielestä myös ansa. Ankarana ihmisenä tuottaminen voi olla yksi uusi asia, josta ottaa paineita.

Hän onkin harjoitellut avun pyytämistä. Enää hän ei ajattele, että hänen täytyy tehdä kaikki itse.

”Minun on aina ollut vaikea pyytää apua – olen ajatellut, että pärjään kyllä ja teen itse kaiken. Siksi oli iso kynnys pyytää toista levyä tehdessä sitä Kallelta. Mutta levystä olisi tullut liian synkkä, jos olisin tehnyt sen yksin.”

Viime vuonna Behm kritisoi julkisuudessa sitä, ettei Emma-gaalassa jaeta palkintoa biisintekijöille. Tänä vuonna sellainen vihdoin jaetaan.

Hänen haaveenaan on saada joskus tuottaja-Emma. Mutta siihen on vielä matkaa, sen hän tietää – ja hyvä niin. Kova työnteko on hänelle tuttua.

Muita tärkeitä haaveita: Linnan juhlat, oma hahmo Aku Ankassa – Milla Magia baskerilla? Neiti Bööm? (Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa hän jo oli – kysymyksessä lueteltiin hänen kappaleitaan ja kysyttiin, kenen artistin ne ovat.) On tärkeää olla pitkän tähtäimen tavoitteita, Behm nauraa.

Mutta seuraavaksi on luvassa konserttisalikiertue ympäri Suomen.

”Katsotaan, pystynkö olemaan välispiikit hiljaa”, hän miettii.

Vai tarvitseeko hänen pystyä siihen?

Tyyli: Sanna Silander

Meikki ja hiukset: Neea Kuurne

Juttu on julkaistu Trendissä 2/2023.

Kommentoi +