Riikka, 50, heräsi vuosia aamuisin verilammikosta – kohdunpoisto aloitti vaihdevuodet mutta vei järkyttävät kivut
Riikka Lavonius, 50, kärsi runsaista kuukautisista ja kovista vatsakivuista vuosia. Lopulta hän päätyi poistattamaan kohtunsa.
”Tiesin jo parikymppisenä, että kohtuni poistetaan jossakin vaiheessa aikuisikääni. Äidiltäni se poistettiin 49-vuotiaana, ja myös tädeiltäni ja isoäidiltäni on poistettu kohtu. Kaikilta heiltä kohtu poistettiin myoomien eli hyvälaatuisten kohdun kasvaimien vuoksi.
Ajatus kohdunpoistosta ei ahdistanut minua tuolloin tippaakaan. En ajatellut, että kohdulla olisi mitään tekemistä naiseuteni kanssa. Tuolloin minulla oli jo kaksi lasta. Enempää en edes halunnut.
”Koko vatsani aina kylkiluihin saakka oli joka kuukausi viikon verran kuin tulessa.”
Kuukautiseni olivat nuoresta saakka todella runsaat, ja tilanne oli pahentunut vuosi vuodelta. Kuukautisvuotoni oli niin runsasta, että jouduin aina tarkkaan miettimään, milloin voin pukea päälleni valkoista, mihin kohtaan oletettua kiertoa uskallan varata reissun ja minkä värisiä alusvaatteita uskallan ostaa.
Myös kovat kuukautiskivut olivat aina olleet iso osa elämääni. Koko vatsani aina kylkiluihin saakka oli joka kuukausi viikon verran kuin tulessa.
Kärsin myös erittäin pahoista PMS-oireista. Viikkoa ennen kuukautisia olin kuin mustassa sumussa. Olin todella ahdistunut ja masentunut, ja pahimpina hetkinä mietin hetkellisesti jopa itsemurhaa.
Muutama vuosi ennen 40-vuotispäivääni varasin ajan gynekologille runsaiden kuukautisten vuoksi. Tarkastuksessa minulta löytyi myoomia eli kohtulihaksen kasvaimia. Lääkäri sanoi, ettei myoomille tarvinnut tehdä vielä mitään, vaan niiden kasvua jäätäisiin tarkkailemaan.
Lääkäri ehdotti minulle hormonikierukkaa vuotojeni hillitsemiseksi, mutta kokemuksesta tiesin, että hormonaalinen ehkäisy aiheuttaa minulle vain jatkuvat PMS-oireet. Siksi kieltäydyin. Sain runsaisiin kuukautisiin erittäin kallista ja melko toimimatonta lääkettä. Vuodot jatkuivat ennallaan.
Olen huono varaamaan lääkäriaikoja, joten myoomien seuraaminenkin unohtui. Ostin aina vain isompia siteitä ja vaihdoin niitä tiheämmin. Myös ibuprofeeni tuli minulle tutuksi.
Kymmenen vuotta myoomien löytymisestä jouduin kuitenkin aivan muista syistä gynekologille, ja myoomien huomattiin kasvaneen.
Kohdunpoisto tuli käynnillä puheeksi. Kerroin sukurasitteestani, ja lääkärin mielestä leikkaus voisi olla ajankohtainen.
Vaikka olin nuorena ollut niin varma, että kohdun poistaminen olisi minulle vain pikkujuttu, olin yhtäkkiä kauhuissani. Podin keski-iän kriisiä ja tunsin, että saisin heittää hyvästit ripaukselle nuoruutta, jota tunsin itselläni vielä olevan.
Sanoin lääkärille harkitsevani leikkausta, mutta etten ollut vielä ihan valmis.
”Ennen leikkausta varmistelin kirurgilta moneen otteeseen, ettei hän varmasti poista munasarjojani. Se olisi tarkoittanut välittömiä vaihdevuosia.”
Kun heräsin muutaman kuukauden kuluttua litimärkänä verilammikossa, päätin, että nyt riittää. Ei enää yhtään pilalle mennyttä sijauspatjaa, jatkuvaa kipuilua tai vuotojen vuoksi pilalle menneitä lomamatkoja!
Pääsin leikkausjonoon. Operaatiota varten otetuissa verikokeissa huomattiin, että olin jo pahasti aneeminen. Aloitin rautakuurin, jonka tarkoituksena oli hilata hemoglobiinia sen verran ylös, ettei leikkauksesta olisi minulle vaaraa.
Ennen leikkausta varmistelin kirurgilta moneen otteeseen, ettei hän varmasti poista munasarjojani. Se olisi tarkoittanut välittömiä vaihdevuosia. Ajatus kauhistutti minua, koska minulla ei ollut vielä merkkiäkään vaihdevuosista.
Itse leikkaus sen sijaan ei pelottanut minua lainkaan. Olin kuullut, että tähystyksellä tehtävästä kohdunpoistosta toipuu nopeasti. Minulla oli takana kolme paljon isompaa leikkausta, kaksi sektiota ja rintojenpienennysleikkaus, joten uskoin selviäväni jaloilleni huomattavasti aiempia kertoja helpommin.
”Kun heräsin taas koko alavartaloni peittävässä verilammikossa, jouduin palaamaan sairaalaan.”
Niin ei käynyt. Vaikka itse leikkaus meni hyvin, kivut leikkauksen jälkeen olivat järkyttävät. Leikkauksessa vatsaani oli ruiskutettu kaasua, ja vatsani oli monta päivää niin turvonnut, että näytin kuin pitkälle raskauttaan ehtineeltä naiselta. Jokainen suolen liikahdus sai minut hikoilemaan vuolaasti ja huutamaan tuskasta.
Parin viikon kuluttua kivut hellittivät, kunnes kolmannella viikolla jälkivuoto lisääntyi. Kun heräsin taas koko alavartaloni peittävässä verilammikossa, jouduin palaamaan sairaalaan.
Sisätutkimuksessa huomattiin, että tikit olivat auenneet, ja jouduin uudelleen leikkaussaliin. Onneksi haavan korjaaminen onnistui, ja tällä kertaa toipuminen oli ripeämpää.
”Kohduton elämä on huomattavasti kohdullista helpompaa, kivuttomampaa ja ehdottomasti paljon siistimpää.”
Lahjoitin massiivisen terveyssidevarastoni ystävälleni. Kuukautiskivut ja -vuodot olivat enää vain muisto.
PMS-oireeni vaihtuivat kuitenkin pian leikkauksen jälkeen vaihdevuosioireiksi. Selvisi, että vaikka munasarjani säästettiin, kohdun poistaminen saattaa aiheuttaa munasarjojen verenkierron heikentymistä ja nopeuttaa vaihdevuosia. Minulle kävi juuri niin.
Olin pettynyt siihen, että vaihdevuodet alkoivat. PMS-tyyppiset oireet muuttuivat päivittäisiksi, ja yöhikoilu alkoi. Niihin auttaa kuitenkin hormonigeeli. Pääsin siis eroon siteistä, mutta joudun käyttämään estrogeenia joka ilta.
Nyt yhdeksän kuukautta leikkauksesta olen enää vain tyytyväinen ratkaisuuni. Kohduton elämä on huomattavasti kohdullista helpompaa, kivuttomampaa ja ehdottomasti paljon siistimpää.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 6/2025.
