Ria Katajan ja hänen vanhempiensa suhdetta varjosti häpeä: "Lapsena koin, etten saa rakkautta olemalla oma itseni"
Näyttelijä Ria Kataja tekee taiteen lisäksi hoitotyötä. Hän taitaa sointukylvyt ja yhtä lailla reikin kuin sauna- ja nauruterapiankin. Opiskellessaan hän on etsinyt yhteyttä itseen sekä reittiä kohti toista ihmistä.
Nuori mielenterveyshoitaja oli saunavuorossa. Vanhuksia pestessään hän tunsi kehossaan aavistuksen: hän halusi olla tekemisissä terapeuttisen kosketuksen ja luottamuksen kanssa. Hän näki, että vanhukset nauttivat saunomisesta ja hänestä tuntui siltä, että siinä hetkessä potilas ja hoitaja olivat vertaisia.
”Tunnistin yhteyden, jota olin koko elämäni hakenut. Onnellisuutta tuottavat asiat ovat hyvin yksinkertaisia”, näyttelijä Ria Kataja kertoo.
Mielenterveyshoitaja oli tuolloin 19-vuotiaan Ria Katajan ensimmäinen ammatti. Hän kuitenkin haaveili näyttelijän työstä. Yhdeksänvuotiaasta lähtien esiintyneelle Rialle teatterin kielessä oli jotain sellaista, jota ihmisarka ja syrjäänvetäytyvä lapsi ymmärsi.
”Selittämätön sisäsyntyinen tarve ajoi minut näyttämölle, juuri sinne, missä kaikki tuijottavat.”
Pienen Rian strategia epävarmuuden tunteiden kanssa pärjäämiseen oli ollut piiloutua ja eristäytyä toisista. Kun hän sitten yhtäkkiä esitti toista ihmistä, hän pystyikin olemaan roolin turvin muiden edessä totta.
”Se oli korjaava kokemus. Ehkä juuri sen takia näyttelemisestä tuli minulle kuin huume, joka on saanut minut tekemään tätä työtä niin pitkään. Olen sen avulla opetellut piirtämään itseäni esiin piilosta, myös itselleni.”
Lapsella on sisäsyntyinen tarve kuulua porukkaan. Ria uskoo, että kaikissa ihmisissä on kipua, joka heijastuu laumaan liittymisessä. Rian mukaan täydellistä vanhempaa ei ole olekaan.
”Vanhempani kipuilivat omien käsittelemättömien taakkojensa kanssa. Äitini oli orpo ja eli lapsuuttaan kauttani. Kun aloin kasvaessani näyttää omaa tahtoani, äitini trauma hylätyksi tulemisesta aktivoitui ja hän alkoi käyttäytyä kuin tarvitseva lapsi. Opin silloin, ettei minun tule pitää itsestäni meteliä. Samalla piilotin olennaisen osan itsestäni.”
Rian isä oli kasvatettu pärjäämään ja tekemään töitä. Haastavista asioista puhuminen oli vaikeaa, vaikka niitä kahden aikuisen, neljän teini-ikäisen ja iltatähti-Rian uusperheessä riitti.
”Kun seurustelin ensimmäisen poikaystäväni kanssa, isäni lakkasi puhumasta minulle ja käyttäytyi kuin olisin ollut ilmaa. Tällainen käytös oli tyypillistä hänelle.”
Rian mielestä hänen perheessään oli paljon rakkautta, mutta vanhempien omat käsittelemättömät surut estivät lopulta lapsen ja vanhempien välisen yhteyden.
”Välissämme leijuivat häpeäverhot. Lapsena koin sen niin, etten saa rakkautta olemalla oma itseni. Ei kukaan lapsi ajattele, että syy kohtaamattomuudelle on sukupolvisissa traumoissa. Sen sijaan lapsi alkaa tuntea arvottomuutta. Siksi minunkin strategiakseni tuli kätkeä oma tahto, olla kiltti ja huomaamaton.”
Kun lapsen tarpeet jäävät vaille vastakaikua, hän on myöhemmin pulassa, Ria tietää.
”Vielä aikuisenakin olen toiminut tästä kokemuksesta käsin. Se jäi strategiakseni, jotta kuuluisin porukkaan. Häpesin edelleen tulla esiin, koska pelkäsin, että tulen nolatuksi, olen vähäpätöinen tai en tule hyväksytyksi.”
Mitä vanhemmaksi Ria on tullut, sitä tarpeettomammaksi piilot ovat kuitenkin muuttuneet.
”Olen piiloissani pohjattoman yksinäinen. En tunne itseäni kokonaiseksi enkä totuudelliseksi ja kannan siellä syyllisyyttä ja häpeää. Olen pelännyt kohtaamista, mutta kuitenkin kaivannut sitä.”
Tästä kaipauksesta Rian kiinnostus hoitamiseenkin on saanut alkunsa. Hän ajattelee, että hoitaja on vierellä kulkija. Mutta miten voi kulkea toisen vierellä, jos on itseltään piilossa?
”Kun olen antautunut hoidettavaksi ja alkanut kutsua piilotettuja osia itsestäni takaisin, minun on ollut mahdollista nähdä myös itseni hoitajana. Kun alkaa kohdata omia varjojaan, syli kasvaa, ja siihen mahtuu muitakin ihmisiä.”
”Opin, ettei minun tule pitää meteliä itsestäni. Samalla piilotin osan itsestäni.”Ria Kataja
Ria törmäsi 2000-luvun loppupuoliskolla toistuvasti kollegaan eri puolilla Helsinkiä. Kollega kertoi, että oli aloittanut reikiopinnot ja pyysi Riaa harjoitushoitoon. Ria alkoi käydä hoidossa säännöllisesti.
”Äitini oli siirtynyt valoon vuonna 2006, ja sain reikistä apua surun käsittelyyn ja äidistä irti päästämiseen. Olin myös raskaana, ja hoito voimaannutti minua kaikin tavoin.”
Reiki on japanilainen hoitosuuntaus, jossa tietyillä käsiotteilla hoidetaan koko kehoa. Ydinajatus on, että elämän- energia ki virtaa hoitajan käsien kautta hoidettavan kehoon ja avaa energiatukoksia.
Ria innostui opiskelemaan reikiä. Hän huomasi, että sai ihmisistä tietoa hoitamisen aikana: kehollisina tuntemuksina, sanoituksina tai mielen kuvina.
Kerran reikihoitoa tehdessään Rian kurkussa tuntui kummallinen paine ja hänen oli nieleskeltävä voimakkaasti. Hoidon jälkeen kävi ilmi, että hoidettavalla oli refluksi.
”En ajattele, että herkkyydessäni olisi jotain mystistä. Koen, että ihmisissä on tällaisia ulottuvuuksia ja ne on mahdollista löytää itsestään ja ottaa käyttöön. Reiki vahvisti tätä olemassa olevaa piirrettä minussa, ja olen harjoitellut sitä myöhemmin lisää.”
Rian mukaan reiki on lempeä ja rentouttava hoito, joka sopii kaikille.
”Hoitajan kautta energia löytää tiensä sinne, missä sitä kukin eniten tarvitsee. Itse ajattelen, että siinä lähetetään ja vastaanotetaan universaalia rakkautta. Kun keho on rento, myös mieli on vastaanottavaisempi asioille, joita kehon muistista saattaa nousta tietoisuuteen.”
Muutama vuosi sitten Ria ja hänen puolisonsa Panu Varstala perustivat Iloisen Talon saunatuvan Porvoon- kotinsa pihapiiriin. Se on paikka, jossa Ria laittaa käytäntöön opit, joita hän on vuosien aikana kerryttänyt.
Vuonna 2017 Ria valmistui saunaterapeutiksi. Hän pystyy edelleen palauttamaan kehoonsa tunteen, jonka hän tavoitti vanhuksia saunottaessaan. Kehokokemukset ovat olleet hänelle vahvoja tienviittoja matkan varrella.
”Pohdin syvällisesti asioita, jotka eivät ole järjellä selitettävissä tai tieteellisesti todistettavissa. Uskon intuitioon ja siihen, että tunne on aina totta.”
Kun häneltä kysytään henkisyydestä, Ria kiteyttää sen rakkauteen.
”Rakkaus, rakkaudelle avautuminen ja tietoisuus siitä, että olen rakastettu ja rakkauden arvoinen.”
”Häpesin tulla esiin, koska pelkäsin, että tulen nolatuksi tai olen vähäpätöinen.”Ria Kataja
Samanlaista rakkaudellisuutta Ria on viljellyt saunaterapeuttina. Hän on tehnyt yli sata saunotusta, ja aina jossain vaiheessa hoitoa saunaan laskeutuu lämmin hyrinä, jossa on mahdollista jakaa henkilökohtaisia asioita ja kuunnella.
”Saunan syli hyväksyy meidät sellaisena kuin olemme. Siellä moni saa turvan ja voimaantumisen kokemuksia.”
Usein Ria pesee yksitellen saunaseurueen jäsenten hiukset ja huomaa, että lempeä kosketus herkistää. Toisten hiusten peseminen on vahva suomalainen traditio. Siihen voi liittyä kipeitäkin muistoja, jos on lapsena jäänyt rakkaudellisesta kosketusta vaille.
Suurin kiitos Rialle on se, kun ihminen tuntee saunotuksen jälkeen olevansa läsnä, puhdas, rentoutunut ja virkeä.
”Silloin sauna on antanut parastaan. Kun keho viestittää kiitos, se on aivan ihanaa.”
Ria kerää itsekin voimaa hoitamisesta.
”Minulle hoitamisen ydin on turvassa ja läsnäolossa. Hoitotyö tuo itselleni merkityksellisyyttä ja rakkaudellisuutta elämääni.”
Kiinnostus erilaisiin terapiamuotoihin sai jatkoa. Rialle tärkeitä ovat erityisesti sointukylvyt, joissa hän soittaa keholla ja kehon ulkopuolella tiibetiläisiä äänimaljoja. Maljat soivat eri taajuuksilla: kun isompaa maljaa kumauttaa malletilla, syntyy matalampi ääni, pienemmistä korkeampi.
Rian mukaan maljojen ääni on värähtelyä, energiaa, joka resonoi syvällä kehossa.
”Maljat ovat maagisia, niiden ääni rentouttaa koko kehon. Sointukylpy on aistielämys, ja se myös hoitaa kehoa ja tuo mielenrauhaa.”
Korona-aikaan hän opiskeli nauruterapeutiksi. Kiinalaista lääketiedettä ja itämaisia filosofioita yhdistävä hoitomuoto kiteytyy naurun parantavaan voimaan.
”Kun nauramme, endorfiinituotantomme aktivoituu ja stressitaso laskee. Voimme treenata vaikka tekonaurua, sillä keho tulkitsee sen aitona. Nauru on yksi keino tasapainottaa elimistöä. Se on halpa itsehoitomenetelmä, johon meiltä jokaiselta löytyy keinot.”
Sen jälkeen Ria kävi useita kursseja Enkelikartanossa, joka on kouluttaja Terhi Elon perustama henkisen kasvun keskus. Siellä Ria kouluttautui enkelienergiahoitajaksi.
Ria on huomannut, että monet mystisyyttä ja henkisyyttä pohtivat saattavat tuntea kokemuksistaan ja ajatuksistaan häpeää.
”Kun hoidossa on sana enkeli, se kutsuu piiriinsä ihmisiä, jotka haluavat tulla kohdatuksi tällä tasolla. Hoidoissa he uskaltavat puhua tuntemuksistaan.”
Minkä hoidon Ria ja asiakas valitsevatkaan, energiahoitojen tarkoituksena on vahvistaa hoidettavan yhteyttä omaan sieluun, sisäiseen lapseen ja kehoon.
”Nauru on yksi keino tasapainottaa elimistöä. Se on halpa itsehoitomenetelmä.”Ria Kataja
Pari vuotta sitten Ria jatkoi Tommy Hellsten -instituutin itsetuntemuksen ja tietoisuuden syventämiseen keskittyvässä ohjelmassa ja myöhemmin terapiaopinnoissa.
Koulutuksen aikana hän on yhdessä ryhmän kanssa käynyt läpi elämäänsä vauvasta aikuiseksi. Ria tuli haastetuksi piilostaan esille ja alkoi viimein avautua muillekin kuin parhaille ystävilleen.
”Reitti itseymmärrykseen ja läsnäoloon kulkee omien varjojen hyväksymisen kautta, muuten ne jäävät käsittelemättömäksi traumaksi tai stressiksi. Se taas vaikuttaa meihin haitallisesti monin tavoin. Mitä keskeneräisempiä uskallamme olla, sitä totuudellisemmiksi tulemme ja sitä enemmän rakkaudellisuutta ja merkityksellisyyttä elämäämme saamme.”
Terapeuttikoulutus edellyttää myös henkilökohtaista terapiaa.
”Varjojen tutkimiseen kannattaa pyytää apua kanssakulkijalta. Jos jäämme niiden kanssa yksin, jäämme helposti piiloon. Siksi terapia on minulle tärkeää.”
Hän on tietoisuuden lisääntymisen kautta pystynyt työstämään suhdettaan myös edesmenneisiin vanhempiinsa.
”Näen nyt selvemmin vanhempieni ja isovanhempieni traumataakat, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Lapselle on aikamoinen maasto koettaa kasvaa, kun hän rakkaudenkaipuussaan imee läheisistään kaikenlaisia energioita.”
Menneisyyden käsittely kytkeytyy Rian mukaan tiedostamiseen, anteeksiantoon ja rakkauteen. Hän palaa aina lähtökohtaan, että on rakkauden arvoinen.
Kun Ria valmistuu terapeutiksi, yksi vaihe elämässä päättyy.
”Olen koko ajan etsinyt itseäni ja sisäistä rauhaa, jossa voida hyvin. Olen jo löytänyt sitä minuutta. Terapiakoulutus on reissun grande finale, vaikka en tule koskaan olemaan valmis.”
Jotta tähän on päästy, se on vaatinut ”hemmetisti töitä”. Kotiinpaluu tuntuu hyvältä koko kehossa.
”Nyt vasta, kohta viisikymppisenä, minun on mahdollista olla oman kokoiseni ja tunnistaa asioita, joita en halua tai haluan tehdä”, hän naurahtaa.
Tähän asti kuljettuaan hän ei enää ajattele, että henkisyys tai mystisyys olisi piilossa oleva osa häntä, vaan se läpivalaisee kaiken.
”Olen aivan yhtä henkinen kuin olen kehollinen tai psykologinenkin. Maailmaani mahtuu tämä kaikki.”
Ria on huomannut, että tarve oppia uutta on oikeastaan sammunut. Sen tilalle on syntynyt tarve olla tässä ja nyt – palata ikään kuin takaisin ja löytää se, minkä on kadottanut.
Rian mukaan näyttelemistä ja hoitotyötä yhdistää kaipuu yhteyden luomiseen. Niin teatterin, löylyjen kuin hoitokosketuksenkin tarkoitus on kokea ja jakaa henkilökohtaista yhdessä.
”Sitä yhteyttä minä janoan kaikessa, mitä teen. Jos sitä ei ole, kaikki muuttuu merkityksettömäksi.”
”Nyt vasta, kohta viisikymppisenä, on mahdollisuus olla oman kokoiseni. ”Ria Kataja
Yhteyden avautumisesta toisiin seuraa usein pelkkää hyvää. Yksi seuraus on Rian ”rakkaudellinen työparius” näyttelijä Minna Kivelän kanssa. He esittävät yhdessä näytelmiä ympäri Suomea.
”Työreissumme ovat hurmaavaa viilettämistä. Juttelemme autossa tärkeistä asioista, itkemme ja nauramme. Ja ostamme tonttupatsaita.”
Viime keväänä Ria ja Minna kirjoittivat kirjan Tuula ja Pirkko Fugessa, jossa Ala-Vittulassa asuvat eläkeläisystävykset lähtevät arjen ankeutta pakoon Fuengirolaan.
Hahmot ovat syntyneet yhteenkuuluvuudesta, jota kaksikko tuntee. Komediallisen romaanin taustalla on myös haikeutta. Rian vanhemmat menehtyivät, kun he olivat 66-vuotiaita.
”En saanut nähdä heitä vanhoina, ja tätä tyhjiötä täytän hillumalla Tuulana ja Pirkkona, villinä ja vailla rajoituksia.”
Kirja on kunnianosoitus vapaalle tahdolle ja itsemääräämisoikeudelle.
”Aloitin hoitajuuteni vanhustyössä, jolloin näin, miten heikosti potilaiden oma tahto hoivassa toteutuu. Asiat eivät ole paremmaksi muuttuneet. Siksi tahdomme kirjoittaa naisista, jotka ovat vapaita.”
Ria tuntee itsekin olevansa nyt vapaampi kuin ennen. Silti piiloista ei täysin pääse eroon.
”Keinostoni käsitellä asioita on lisääntynyt, mutta ei prosessi koskaan pääty. Kaikilla on vankiloita mielen sisällä, ja niitä on välillä kipeää kohdata. Minulla on vielä paljon löydettävää itseoivalluksen tiellä.”
Kasvu ei tapahdu kertarysäyksellä, ja jotta uutta voi syntyä, täytyy tarpeettomien toimintamallien kuolla, ja se on joskus kivuliasta.
”Keskeneräisyys on armollinen totuus ihmisyydestä, ja tunnen nyt sijoittuvani ihmisten jatkumoon. Se on tällaiselle ulkopuolisuudesta kärsineelle tärkeä havainto – tunne siitä, että minäkin olen ihminen.”
Ria Kataja
on freelance-näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja. Lisäksi hän on ammatiltaan mielenterveyshoitaja, energiahoitaja, sauna- ja nauruterapeutti sekä opiskelee parhaillaan Ihminen Tavattavissa -terapeutiksi. Rian yritys Iloinen Talo toimii myös kiertue-esitysten välittäjänä.
Hänet palkittiin vuoden teatterinäyttelijänä viime vuonna. Keväällä Ria nähtiin Mummola ja Skimba Girls -elokuvissa ja hän kirjoitti Minna Kivelän kanssa Tuula ja Pirkko Fugessa -romaanin.
Syksyllä hän esiintyy Kansallisteatterissa Eerika Rantasen tähänastinen elämä -näytelmässä sekä Ihan pienet luut -näytelmässä Teatteri Jurkassa. Asuu Porvoossa puolisonsa kanssa. Hänellä on kolme lasta.
