Ressu Redfordin ihanan mausteinen kanawok on kuin pikamatka Thaimaahan – juju on suolaisen makeassa kastikkeessa
Ressu Redford on kokeileva kotikokki, joka nauttii siitä, kun voi hemmotella ruuillaan naisystäväänsä, poikiaan ja muita läheisiään.
”Olen ruuanlaitossa kaikki tai ei mitään -tyyppi. En suostu syömään pelkkää juustovoileipää, vaan täytteenä pitää olla kaikkea. Kokkaan omalla tvistilläni ja käytän mausteita reilusti yhdistellen.
Suosikkiohjeeni tällä hetkellä on teriyaki-kanawok eli teriyaki fried chicken noodles. Lempeän tulinen ruoka on kuin pikamatka Thaimaahan. Sain inspiraation reseptiin siellä lomaillessani.
Ruoka sopii arkeen tai juhlaan ja saa aina kiitosta. Siinä on paljon makua ja syvyyttä. Teriyaki-kastike tuo suolaisuutta ja makeutta, chili juuri sopivasti potkua. Korianteri jakaa mielipiteitä, mutta sitä pitää olla, samoin valkosipulia ja inkivääriä. Juon ruuan kanssa yleensä vettä, mutta makuihin sopii myös suosikkini, hapokas itävaltalainen valkoviini grüner veltliner.
Varioin reseptistä toisinaan merellisen version. Silloin käytän kanan sijaan jättikatkarapuja tai mustekalarenkaita.
”Jos ystäväni tai naisystäväni on tehnyt hyvää ruokaa, jo ruuan odotus viinilasin kanssa on kivaa. Ja mikä sen mukavampaa kuin tehdä toisille ruokaa ja saada siitä vielä kiitokset.”
Lapsuudestani muistan ensimmäiset herkulliset makkaraperunat, mutta muuten söin lapsena vain pakon edessä. Äitini sai huudella minua sisälle syömään, sillä leikit ja pallopelit kiinnostivat ruokaa enemmän.
Matkani kohtalaisen hyväksi kotikokiksi alkoi muuttaessani omilleni. Silloin tein vielä riisi-tonnikalasekoituksia ja muita katastrofikokkailuja mutta kehityin pikkuhiljaa.
Uskon, että kaikki osaavat tehdä ruokaa, kun vain opettelevat. Jos katsoo vanhoja ranskalaisia kokkauskirjoja, ruuanlaitto näyttää hemmetin vaikealta. Mutta kokkaustaito, kuten mikä tahansa homma, kehittyy tekemällä. Netin kokkausvideot antavat usein keittokirjoja helpomman lähtökohdan.
Hyvä ruoka ja kiinnostavat keskustelut kivojen ihmisten kanssa ovat minulle nautinto. Pidän niin bistroista, fine dining -ravintoloista kuin koti-illallisistakin.
Jos ystäväni tai naisystäväni on tehnyt hyvää ruokaa, jo ruuan odotus viinilasin kanssa on kivaa. Ja mikä sen mukavampaa kuin tehdä toisille ruokaa ja saada siitä vielä kiitokset. Arkena teen ruokaa itselleni, naisystävälleni ja 23- ja 25-vuotiaille pojilleni, joista nuorempi asuu vielä kotona.
Keikkapäivinä syön neljä tuntia ennen esiintymistä, sillä liikun lavalla niin energisesti, että ruuan pitää ehtiä laskea. Syön illallisen yleensä välimerellisessä aikataulussa kello 21–23.
Rytmi on muodostunut luonnostaan, sillä minun ei oikein tee mieli aamiaista. Sen sijaan hyvää tummapaahtoista kahvia juon heti aamusta.
”Haluan kokeilla jatkossakin uusia juttuja, koska maailmassa on paljon ruokia, joita en ole vielä valmistanut. En ole esimerkiksi ikinä leiponut.”
Arkiruokani on usein etnistä tai välimerellistä. Mustekala on ykkösherkkuni. Kun olin alkuvuodesta Costa del Solilla Espanjassa, söin mustekalaa jossain muodossa vähintään kerran päivässä. Kun mustekala tehdään hyvin, on vaikea sanoa, onko se tuoretta vai pakkasesta.
Perinneruokia kokkaan harvoin. Mutta jos tekisin vaikka makaronilaatikkoa, maustaisin senkin srirachalla ja valkosipulilla.
Yksi perheeni ruokasuosikeista on itse tehty pitsa. Taikinan ostan valmiina, mutta itse tehtyyn tomaattikastikkeeseen pätee mottoni kaikki tai ei mitään. Laitan kastikkeeseen paseerattua tomaattia, hieman ketsuppia, yhden tai kaksi puristettua valkosipulinkynttä, chilikastiketta tai srirachaa, oliiviöljyä, paljon rouhittua mustapippuria, ripauksen suolaa, valmista pitsamaustesekoitusta ja tuoretta basilikaa.
Airfryerin hankin vuosi sitten ja yllätyin, että sillä voi tehdä mitä vain. Lisäksi se on nopeampi, tehokkaampi ja vie vähemmän sähköä kuin uuni. Viimeksi tein sillä herkullisia paahdettuja parmesaaniperunoita ja wingsejä, jotka paistuivat todella rapeiksi.
Haluan kokeilla jatkossakin uusia juttuja, koska maailmassa on paljon ruokia, joita en ole vielä valmistanut. En ole esimerkiksi ikinä leiponut. Voisin aloittaa vaikkapa jouluruuista ja jälkiruuista, joista minulla ei ole mitään käryä – vielä.”
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 5/2024.
Teriyaki-kanawok
4 annosta
• 350 g maustamatonta broilerifileetä
Marinadi:
• 2 rkl sitruunamehua • 1 rkl seesamiöljyä • 1 rkl teriyakikastiketta (paahdetuilla seesaminsiemenillä) • 1 rkl soijakastiketta • 2 valkosipulinkynttä silputtuna • 2 rkl inkivääriä hienonnettuna • 1 punainen chilipalko silputtuna
• 1/2 ruukkua korianteria
• 1/2 tl mustapippuria
Lisäksi:
• 1 porkkana
• 1/2 punaista paprikaa
• 2–3 kevätsipulia
• 1 prk (225/140 g) bambunversoviipaleita
• 2 dl vihreitä papuja
• 1 pkt (200 g) munanuudeleita
Paistamiseen:
• rypsi- ja seesamiöljyä
Tarjoiluun:
• seesamiöljyä, teriyaki- ja soijakastiketta, kevätsipulia ja korianteria
1. Paloittele broileri ja kumoa kulhoon.
2. Sekoita marinadi ja kääntele se broilerien joukkoon.
3. Kuori ja viipaloi porkkana. Paloittele paprika. Silppua kevätsipulit. Valuta bambunversot, huuhtele ne siivilässä ja leikkaa pienemmiksi halutessasi. Ota pakastepavut huoneenlämpöön.
4. Kuumenna wokpannussa rypsiöljyä ja tilkka seesamiöljyä. Ruskista broilerit. Kääntele joukkoon kasvikset. (Lisää halutessasi vettä ja suurusta maissijauhoilla.) Wok on valmis, kun kana on kypsää ja kasvikset rapsakoita.
5. Keitä nuudelit pakkausohjeen mukaisesti, valuta ja kääntele ne kanaseokseen. Tarkista maku ja viimeistele se seesamiöljyllä, soija- ja teriyakikastikkeella tai suolalla. Koristele kevätsipulilla ja korianterilla.
