”Hei, tulepa katsomaan, tämähän on räjähtänyt.”

Lääkärin huikkaamat sanat hoitajalle tunkeutuivat Tommi Laihon lääketokkuraiseen mieleen. Jälkikäteen tilanne naurattaa, mutta tähystyksessä maatessa juttu ei tuntunut kovin hauskalta.

– Lääkäri oli osaava ja huumorintajuinen, mutta hänen sanoistaan tajusin, että ruokatorveni taitaa oikeasti olla aika huonossa kunnossa, Tommi kertoo.

Leikkauspöydällä valkeni lopullisesti, että elintapojen oli pakko muuttua. Yllätys se ei ollut.

– Olin kohdellut kroppaani huonosti jo kaksikymmentä vuotta. Olin tehnyt oikeastaan kaiken väärin: söin paljon rasvaista ruokaa ja käytin aivan liikaa alkoholia. Sain suurimman osan vuorokauden kaloreista yöaikaan.

Siemenet itsensä huonolle kohtelemiselle istutettiin Tommiin jo varhain.

Älä koskaan itke, sillä jos itket, sinua kiusataan vähintään vuosi. Yläasteajasta Salossa jäi Tommille minimaalisesti hyviä muistoja. Kiusaaminen oli jokapäiväistä, ja Tommi oppi vetämään roolia.

– Olin runopoika, mutta näyttelin urheilijanuorukaista. Poikien kesken rakennettiin machomaailmankuvaa ja tunteiden näyttäminen oli ehdottomasti naurettavaa.

Kuoren alla hänellä oli uniongelmia, esiintymispelkoa ja itsetunto-ongelmia. Päiväkirja täyttyi teiniangstista.

Lahjakas kirjoittaja päätyi mainosalalle. Kuten teini-ikäisenä, Tommi solahti taas ympäristön tarjoamaan rooliin helposti.

– Minusta tuli ylimielinen, omia etuja ja palkintoja tavoitteleva kusipää. Olin klassinen ylisuorittaja.

Hektisimpinä työvuosinaan Tommi teki viikossa vähintään 65 tuntia töitä.

– Voin huonosti. Kärsin paniikkikohtauksista, ja minulla oli masennuskausia.

Pelkotilat pahenivat kolmekymppisenä, ja paniikkikohtauksia alkoi tulla yhä useammin, yleensä krapulassa ja väsyneenä. Ne kestivät kymmenestä minuutista puoleen tuntiin ja lähtivät pois vain lääkkeillä.

Ahtaat, suljetut tilat ja korkeat paikat ahdistivat Tommia erityisesti. Eräällä työmatkalla Itävallassa häneltä meinasi lähteä taju, kun matkaseurue käveli vuorenrinnettä ylös.

– Paniikkioireisella tulee usein kaksi asiaa päälle: hän pelkää kuolevansa tai tulevansa hulluksi. Minulle tuli aina jälkimmäinen. Olen ollut altis kontrollin menettämiselle jo nuoresta saakka.

Työkaveri joutui saattelemaan hänet rinnettä alas.

Stressi, huono itsetunto ja alkoholi olivat yhdistelmä, joka vähitellen pahensi Tommin vointia. Hänestä tuli yksi mainostoimisto Folkin perustajista ja yrityksen luova johtaja. Omassa toimistossa oli uudella tavalla mahdollista pitää huolta työyhteisön jaksamisesta ja puhua tunteista. Silti alaan kuuluvat pitkät ja kosteat lounaat eivät hävinneet mihinkään.

– Suhtauduin aina ruokaan intohimoisesti, mutta ikävä fakta on se, että käytin ruokaa ja alkoholia myös kierrosten laskemiseen. Pakenin stressaavaa työtä ja itseäni.

Vaikka kyse oli viinilasillisista ja työkavereiden kanssa sivistyneesti otetuista drinkeistä, Tommilla ei ole harha­luuloja juomisestaan.

– Käytin alkoholia kahtena tai kolmena iltana viikossa ja aina liikaa. Riskirajat ylittyivät mennen ja tullen. Kuuluin kevyesti suurkuluttajien kategoriaan.

Ruokarytmi myötäili kuluttavaa elämäntapaa. Tommi ei syönyt aamiaista ja lounastakin harvoin. Iltaisin ja öisin sen sijaan kaloreita kertyi.

– Ruokarytmini oli kaaos. Söin varmaan joka päivä parituhatta kaloria iltaseitsemän ja aamun välillä. Eivätkä ne olleet terveellisiä ruokia, vaan paljon sokeria, suolaa ja rasvaa sisältävää mättöä.

Tommi valvoo usein öisin kahteen tai kolmeen. Vähitellen yösyöpöttelystä tuli kuitenkin yhä huonompi olo.

Närästys oli tuttu vaiva jo lapsuudenperheestä, ja Tommi oli kärsinyt siitä lapsesta alkaen. Nyt happovaivat repivät suolistoa ja aiheuttivat kipuja. Myös vatsa toimi huonosti.

Lomalla New Yorkissa Tommia röyhtäytti aivan koko ajan. Tulinen ateria oli lopullinen niitti.

– Tuntui, että tukehdun. Oloni alkoi olla todella huono.

Diagnoosi oli palleatyrä, refluksitauti ja tulehtunut ruokatorvi. Tommi kävi tähystyksessä ja sai diagnoosin huhtikuussa 2020 juuri koronan suljettua yhteiskunnan.

Lääkäri levitti pöytään vaihtoehdot. Joko Tommi söisi jatkuvasti lääkkeitä tai menisi leikkaukseen. Leikkaus tulisi joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.

Tommi oli kokeillut mainostoimistotyönsä rinnalla siipiään kirjailijana. Hän oli sijoittunut kansallisessa dekkarikirjoituskilpailussa kolmanneksi, ja hänen esikoisdekkarinsa Uhanalaiset oli ilmestymässä.

Uusi ura sai Tommin kallistumaan jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Hän oli sopinut töissä kirjoitusvapaan ja päätti aloittaa sen käymällä leikkauksessa.

Olet täällä kaksikymmentä vuotta aiemmin kuin useimmat potilaat, lääkäri totesi ennen operaatiota.

– Itse ajattelin, että parempi niin kuin liian myöhään.

Leikkauksessa Tommin vatsalaukun yläosa kierrettiin ruokatorven alaosan ympäri ”kaulukseksi”, joka estää happaman mahansisällön nousun ruokatorveen. Samalla korjattiin myös palleatyrä.

Leikkaus sujui hyvin, eikä Tommilla ollut jälkikäteen juuri kipuja. Sen sijaan arki meni uusiksi.

Hän joutui syömään soseita kaksi kuukautta ennen kuin sai siirtyä vähitellen kiinteisiin ruokiin.

Refluksipotilailla nielemisongelmat ovat yleisiä leikkauksen jälkeen. Liian nopeasta syömisestä voi tulla kakomista ja tukehtumisen tunnetta. Ruoasta nautiskelijalle elämänmuutos oli hurja.

– Aiemmin ravintolassa käyminen oli päivän tai koko viikon kohokohta. Nyt joudun keskittymään siihen, mitä syön ja miltä se tuntuu.

Myös hengittäminen piti opetella uudelleen, sillä närästys oli tehnyt siitä pinnallista. Tommin piti oppia vetämään henkeä syvään ja rauhallisesti.

Nyt, vuosi leikkauksen jälkeen, Tommin on yhä pakko huolehtia rauhallisesta tahdista. Ruoka jää helposti kurkkuun kiinni.

– Minun pitää syödä lihaa, perunaa tai juureksia todella hitaasti. Silti olen iloinen, että menin leikkaukseen.

Tommi yrittää syödä tasaisemmin ja terveellisemmin kuin ennen. Rasvaiset pastat ovat jääneet lautaselta, ja punaista lihaa hän syö vain harvoin.

– Vointini on huomattavasti parempi. En tarvitse lääkitystä, ja jatkuva närästys on poissa.

Hullujen mainostoimistovuosien jälkeen Tommi pani korkin kiinni neljä vuotta sitten. Absolutismi vaikuttaa isolta muutokselta, mutta Tommi ei kadu sitä. Hän on oikeastaan helpottunut.

– Alkoholinkäytön lopettaminen on ollut elämäni parhaita päätöksiä. Kirjailija Antti Tuomainen sanoi haastattelussa, ettei olisi pystynyt luovaan työhön ilman alkoholinkäytön lopettamista. En usko, että minäkään olisin kirjoittanut kirjaa, jos en olisi osannut lopettaa.

Juomisen lopetettuaan Tommi on laihtunut ja voi entistä paremmin.

Huomio on kääntynyt alkoholia tärkeämpiin asioihin. Tommi on avannut terapiassa mielen solmuja. Nykyään hän tekee joka ilta kiitollisuusharjoituksen, jossa pohtii, mitä hyvää tänään on tapahtunut.

– Uskon, että psyyke oppii toistoista. Aiemmin keskityin siihen, mihin seuraavaksi tähtään. Nyt olen siirtänyt ajatukseni niihin asioihin, joista olen kiitollinen, kuten tärkeisiin ihmissuhteisiini.

Tommilla ei ole ollut yhtään paniikkikohtausta neljään vuoteen. Hän pelaa sulkapalloa ja käy salilla lähes päivittäin. Arjessa on tervehenkisempi ote.

– Kuvittelin pitkään saavani kicksejä siitä, että elämässäni on paljon merkityksellisiä juttuja. Nyt en enää petä itseäni pakenemalla jatkuvasti erilaisiin asioihin. Arvostan joutenoloa ja pyrin olemaan rehellinen itselleni. Siinä on yhä opeteltavaa.

Paheitakin hänellä vielä sentään on – nuuskan käyttö ja yösyöminen. Ihan kaikista raidoistaan tiikeri ei voi päästä.

– Saatan syödä yöllä kanapastaa tai leipää tai pienen makean, mutta mättäminen on jäänyt pois. Näiden paheiden kanssa pystyn elämään melko tervettä elämää.