Halusiko kumppani muuttaa heti yhteen? Se voi olla merkki satuttavasta suhteesta – terapeutti listaa muutkin vakavat varoitusmerkit
Daniela Sydänranta-Galkin on terapeutti, joka auttaa väkivaltaisessa suhteessa olleita. Nyt hän kertoo, mitkä seikat parisuhteessa ovat red flageja eli varoitusmerkkejä.
Rakkaudentunnustuksia, huomionosoituksia, lahjoja ja palvontaa. Pyyntö: voisimmeko muuttaa yhteen ja jakaa rahamme, vaikka vasta tapasimme? Ja sitten täyskäännös: neljän seinän sisällä tapahtuvaa halveksuntaa, kontrollointia – ja lopulta henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Sosiaalisessa mediassa välähtelee usein termi red flag, punainen lippu eli hälytysmerkki. Silloin saatetaan nauraa vaikkapa kumppanin housuille tai lempiruuille.
Oikeita, vakavia parisuhteen varoitusmerkkejä eli red flageja ei välttämättä osaa tunnistaa vielä suhteen alkuvaiheessa, sanoo väkivaltaisessa suhteessa olleita auttava terapeutti Daniela Sydänranta-Galkin. Hän on itsekin ollut väkivaltaisessa suhteessa.
”Kumppani voi osoittaa niin palvovaa rakkautta, että tilanteessa sokaistuu toisen ihanuudelle”, Sydänranta-Galkin kuvailee.
Kumppanin jumaloiminen intensiivisesti ei ole terveen parisuhteen merkki – vaan päinvastoin.
”Voi olla, että parisuhteen alussa tuntee polttavaa ja syvää rakkautta. Toiseen hullaantuminen tuntuu tietenkin maailman ihanimmalta tunteelta. Myöhemmin voi tajuta, ettei ole tervettä olla niin intensiivisesti kiinni toisessa.”
Mihin olet taas menossa, ketä aiot nähdä? Kontrollointi on Sydänranta-Galkinin mukaan selkeä parisuhteen red flag. Toisen menemisiä ja tulemisia vahditaan sekä kommentoidaan niin, että pikku hiljaa oma tila ja vapaus katoavat.
Sydänranta-Galkin kuvailee esimerkkitilannetta.
”Kontrollointi voi tuntua sellaiselta, että mihinkään ei saa liikkua yksin. Jos on esimerkiksi näkemässä kavereita, kumppani saattaa kysellä kotiintuloaikoja. Lopulta voi käydä niin, että kumppani tuppautuukin jo mukaan tapaamisiin, koska ei luota puolisonsa sanoihin.”
Varoitusmerkki on myös se, jos vallankäytön alla oleva puoliso alkaa itse epäillä itseään toisen ikävän ja kontrolloivan toiminnan aiheuttajaksi. Väkivallan ja kontrolloinnin uhri saattaa itse siis pitää itseään huonona kumppanina. Ehkä olen huono kumppani, kun toisen pitää niin paljon kysellä menoistani – enkä osaa viestiä hänelle paremmin?
”Jos kumppani kontrolloi koko ajan, voi alkaa epäillä omaa todellisuudentajua ja muistia. Samalla voi tuntua, että on itse maailman huonoin kumppani, jos toinen syyttelee koko ajan eikä itse näe itsessään vikoja.”
”On huono merkki, jos kumppanille ei uskalla sanoa rehellisesti omaa mielipidettä ja aina vain myötäilee toista.”
Daniela kehottaa kiinnittämään huomion riitatilanteisiin.
”On huono merkki, jos kumppanille ei uskalla sanoa rehellisesti omaa mielipidettä ja aina vain myötäilee toista. Terveessä parisuhteessa pitää voida keskustella asioista”, Sydänranta-Galkin sanoo.
Myös omien virheiden myöntäminen ja anteeksipyyntö ovat taitoja, jotka parisuhteessa tulee olla hallussa.
”Hälyttävää on, jos anteeksipyyntötilanteissa tulee tunne, ettei kumppani pyydä aidosti anteeksi, vaan kääntää vaikka sormen aina toista kohden.”
Kontrolloiva puoliso ei useinkaan ole väkivaltainen suhteen alussa. Tämän vuoksi kontrolloivasta suhteesta voi olla todella vaikea lähteä. Väkivalta on tietenkin suhteen selkeä red flag, mutta siitä on myös hankala irrottautua.
Sydänranta-Galkin kertoo, että kontrolloiva ja hyväksikäyttävä puoliso toimii kahtiajakoisesti.
”Rakkaudenosoituksia rönsyilevän hyvittelykauden jälkeen seuraa väkivaltakausia, joita seuraa jälleen hyvittelykausi. Vuoristoratamainen käytös saa hyväksikäytetyn osapuolen uskomaan suhteen hyvyyteen ja herkästi jäämään suhteeseen. Red flagia ei tule edes ajatelleeksi, koska hyvän käytöksen taakse on vaikea nähdä.”
Väkivallan uhri saattaa myös miettiä, miten toinen voisi haluta minulle mitään pahaa.
”Mehän opimme jo päiväkodissa, koulussa ja myöhemmin töissä elämän pelisääntöjä ja sitä, mikä on epäreilua. Eihän parisuhteessa voisi kuvitella, että toinen haluaa satuttaa.”
Miksi et vain lähtenyt? Sydänranta-Galkin tietää, että väkivaltaa parisuhteessa kokeneet kuulevat tämän kysymyksen usein. Samaa väkivallan uhrit miettivät tietenkin itsekin.
Taustalla on Sydänranta-Galkinin mukaan luonnollinen selitys: pelko ja epävarmuus.
”Väkivaltaisessa suhteessa olevasta saattaa tuntua siltä, että kukaan, edes ystävät, eivät usko häntä. Tilanne voi tuntua niin järjettömältä, että lopulta uhri miettii, kuka hänen kertomaansa tulisi uskomaan.”
Väkivaltakaudet saavat uhrin myös pelkäämään, jopa oman henkensä puolesta.
”Voi tulla olo, että pelottaa niin äärimmäisesti, ettei uskalla kertoa kokemuksistaan kenellekään.”
Eron jälkeen suhteen red flagit voi olla helppo nimetä. Parisuhteessa on voinut olla selvää sumutusta, kontrollointia, väkivaltaa ja sadismia.
Sydänranta-Galkinin mukaan suhteen hälytysmerkit voi kuitenkin aavistella jo ihan suhteen alkuvaiheessa. Helppoa se ei ole, mutta omaan tuntumaan kannattaa luottaa.
”Jo intuitio siitä, että kaikki ei ole hyvin suhteessa, kertoo jotain, eli kannattaa luottaa omaan intuitioon. Jälkikäteen katsottuna varoittavat merkit suhteesta voivat olla ihan selkeitä.”
”Moni ei edes tajua, että heitä on kohdeltu väkivaltaisesti vaan he ajattelevat itse olevansa hulluja.”
Kuka auttaa väkivallan uhria? Sydänranta-Galkin tietää, miten hankalaa avun pyytäminen on. Hän kohtaa työssään paljon asiakkaita, jotka ovat kokeneet suhteessaan jonkinlaista väkivaltaa.
”Etenkin kiltit tytöt ovat usein väkivaltaisten tyyppien uhreja. Moni ei edes tajua, että heitä on kohdeltu väkivaltaisesti vaan he ajattelevat itse olevansa hulluja”, Sydänranta-Galkin miettii.
Sydänranta-Galkin rohkaisee hankalassa suhteessa olevia ottamaan ensimmäisen askeleen.
”Ikävä kyllä kukaan ei tule sinua kotoa pelastamaan. Siksi toivon, että saisin ihmiset uskomaan itseään, uskaltamaan lähtemään ja uskaltamaan kertomaan ääneen kokemuksensa. Jos näistä asioista vaietaan, kukaan ei ikinä uskalla lähteä suhteesta.”
Väkivaltaisesta suhteesta voi selvitä, Daniela Sydänranta-Galkin tietää. Terapian avulla, katkeruutta välttämällä.
”Tunnen enää surua pientä Danielaa kohtaan, kun mietin häntä yksin kotona pelkäämässä. Samalla tunnen pahaa mieltä myös exääni kohtaan. Mietin, miten hänestä on tullut sellainen.”
Nyt Sydänranta-Galkin on ollut pitkään ja onnellisesti uudessa parisuhteessa. Alkuun sitä tosin varjostivat menneisyyden kokemukset.
”Olin alussa koko ajan tuntosarvet koholla. Jos aiemmassa suhteessani piti kysyä lupa menemiselle, nykyinen kumppanini on vain ihmetellyt, jos olen kysynyt lupaa mennä ja tulla. Olen käynyt reppureissaamassakin. Se ei olisi ikinä ollut aiemmassa suhteessa mahdollista.”
