Ilona Rauhala oli 2,5-vuotias, kun perhe muutti Ruotsiin. Sosiaalinen lapsi meni innoissaan hiekkalaatikolle ja kuvitteli puhuvansa ruotsia. Kun hän sönkötti siansaksaa, muut lapset kaikkosivat. Ilona jäi yksin.

– Persoonani muuttui. Vähän niin kuin masennuin, Ilona kertoo.

Kun perhe palasi takaisin Suomeen, 9-vuotias Ilona oli jälleen kerran muiden silmissä outolintu, ”hurri”. 

– Ydinkokemukseni elämästä oli pitkään, ettei kukaan ymmärrä minua. Syytin pahasta olostani puolisoani, koska minusta tuntui, ettei tämä ymmärtänyt.

Jos ei pysty käsittelemään vaikeaa kokemusta, se lukittuu mieleen ja kehoon. Syntyy trauma, joka puskee esiin yllättävissä tilanteissa. Aika ei paranna sitä.

Trauma voi kehittyä, kun jotain ikävää tapahtuu äkillisesti. Joskus se taas syntyy, kun tuntee suurta hätää ja avuttomuutta pitkään, on stressaantunut tai uupunut.

– Trauma menee hermostoon asti. Se aiheuttaa stressiä, joka muuttaa hermoston toimintaa, Ilona Rauhala kertoo.

Parisuhteessa se voi näkyä toistuvina riitoina, keskusteluvaikeuksina, rumana käytöksenä, jopa alentuneena itsetuntona. Trauma nakertaa erityisesti parisuhdetta, koska se on yhtä herkkä ja haavoittuva kuin lapsen ja vanhemman suhde.

– Siinä annetaan ja saadaan turvaa, kuvaa perheasioiden ja perheneuvonnan johtava asiantuntija, psykoterapeutti Sari-Annika Pettinen Kirkkohallituksesta.

Parhaimmillaan turvallinen parisuhde antaa korjaavia kokemuksia ja auttaa parantumaan traumasta. Toisaalta se voi myös aktivoida ikäviä muistoja.

Ilona Rauhala uskoo, että nykymaailmassa olemme aiempaa alttiimpia sille, että traumat saavat vastakaikua.

– Yhteiskunta on monimutkainen ja vaatii aivoilta enemmän kuin ennen, kun työ oli yksinkertaisempaa.

Kun vaikkapa työstressi saa hätääntymään, hermosto virittyy ja trauma aktivoituu. Tunne ottaa vallan.

– Tahaton tölväisy voi saada stressaantuneen puolison reagoimaan hyvinkin voimakkaasti, Pettinen sanoo.

Kun puoliso huomauttaa sotkuisesta keittiöstä, ärsyynnyt ja huudat. Et riittänyt lapsena, etkö vieläkään?

Sari-Annika Pettinen on kymmenen vuoden vastaanottotyössä huomannut, että pariterapiassa toistuu usein sama kaava. Parilla on aina sama, toistuva riita.

– Arkisen riidan taustalta voi löytyä syviä tunteita. Kun puoliso ei auttanut kotitöissä, toinen tunsi, että jäi aivan yksin. Tilanne voi muistuttaa avuttomuuden kokemuksesta lapsuudenperheessä, Pettinen sanoo.

Lapsena kiusattu tai vaille vanhempien hoivaa jäänyt ei ehkä luota, että kelpaa puolisolleen. Hänellä voi olla pyrkimys miellyttää ja laittaa toisen tarpeet omien edelle. Oma epävarmuus voi aiheuttaa stressiä, mikä saattaa purkautua esimerkiksi raivoamisena.

– Jos vanhempi ei ole vastannut lapsen tarpeisiin, voi olla vaikea luottaa muihin aikuisena, sanoo Pettinen.

Usein ajatellaan, että jos lapsuus on ollut turvallinen, ei tarvitse huolehtia traumoista. Rauhala muistuttaa, että ongelmia syntyy normaalin oloisissakin perheissä.

– Esimerkiksi taipumus suorittamiseen voi olla opittu jo lapsena, jolloin on ajautunut vastuunkantajan rooliin. Suorittaja voi tuntea kelpaavansa vain, kun tekee asiat täydellisesti.

Trauma voi uinua pitkään ja pulpahtaa esiin, kun elämässä tapahtuu käänne: tulee esimerkiksi vanhemmaksi tai menettää vanhempansa. Hoivattavasta tulee hoivaaja. Trauma voi myös näyttäytyä, kun oma lapsi tulee ikään, jolloin itsellä tapahtui jotain traumaattista.

Tuntuuko vauvan itku tai lapsen kiukuttelu sietämättömältä? Oliko itselläsi tilaa tunteille lapsena?

– Ollaan hyvällä tiellä, jos osaa liittää lapsuuden kokemukset vahvoihin reaktioihin aikuisena, Sari-Annika Pettinen sanoo.

Jos traumaa ei käsittele, on vaarana, että muuttuu arvaamattomaksi, etäiseksi tai tunteettomaksi. Käsitys itsestä voi muuttua kielteiseksi. Hyvää tarkoittava puoliso voi näyttäytyä uhkaavana. Voi olla kipukokemuksia, pahimmillaan väkivaltaista käytöstä.

– Jos traumaa ei käsittele, tulee tunne, ettei millään ole mitään väliä, Pettinen summaa.

Hän muistuttaa, että osa reaktioista liittyy normaaliin suuttumukseen. Viha ei aina ole merkki traumasta.

– Vihalla on elintärkeä tehtävä. Se pitää meidät valppaina ja auttaa puolustamaan omia rajoja.

Jos ei käsittele traumojaan, yhteys itseen ja muihin alkaa katketa. Tunnemöykyssä voi olla niin moni tunne kippurassa, ettei enää tunnista, mistä tunteet kumpuavat. Voi masentua ja ahdistua. Suhde menee solmuun.

– On hankala olla suhteessa ja rakastaa, jos on koko ajan riitaa tai paha olla, Pettinen sanoo.

Aluksi tärkeintä on tunnistaa tilanne, jossa trauma näyttäytyy. Silloin siihen voi vaikuttaa. Kuohuttavan tilanteen jälkeen voi lempeästi havainnoida itseään.

– Voit todeta itseksesi, että töksäytinpä ikävästi. Miksi kuppi meni nurin? Rauhala sanoo.

Riidan hetkellä auttaa itselle kohdistettu, myötätuntoinen ja hyväksyvä puhe. Rauhala antaa esimerkin.

– Laita käsi rinnalle tai ota kädestäsi kiinni. Puhu itsellesi kuin äiti puhuisi lapselle, jota pelottaa. Sano vaikka, että ei ole mitään hätää, kaikki on hyvin, vaikka kaikki ei olisikaan hyvin. Näin luot myönteisen illuusion itsellesi ja voit säilyttää toimintakykysi.

Rauhoittuminen ei ole helppoa. Mitä tiiviimpi, syvempi tai kroonistuneempi traumakokemus on, sitä vaikeampi tunnereaktioihin on puuttua. Kun oppii rauhoittumaan, hermostomme viestii, että olemme turvassa.

Jos puolison trauma haittaa yhteiseloa, kannattaa puhua asiasta rauhallisella hetkellä. Mistä vahvat reaktiot kumpuavat? Mikä auttaisi puolisoa selviämään tunnekuohusta? Tulenko lähelle, vai pidänkö etäisyyttä?

Jos itsensä havainnointi tai puolison kanssa keskustelu eivät auta, kannattaa harkita terapiaa, joko yksin tai yhdessä. Terapiassa syntyy turvallinen suhde, jossa uskaltaa päästää suojamekanismeistaan hetkellisesti irti ja käsitellä traumaansa.

Terapiaan on hyvä mennä varsinkin silloin, jos huomaa, että riitelyssä on aina sama kierre: toinen reagoi toisen reaktioon. Kehältä voi olla vaikea irtautua ilman apua. Toivoa nimittäin on.

– Kun käyttäytymisen tunnistaa, on mahdollista opetella hillitsemään itseään. Olen saanut kyynel silmässä todistaa, kuinka ihmiset alkavat terapiassa muuttaa käytöstään, Sari-Annika Pettinen sanoo.

Miten psykologi Ilona Rauhala on pärjännyt hiekkalaatikolla syntyneen traumansa kanssa?

– On ollut pitkä tie hoivata sitä osaa itsessäni. Olen käynyt erilaisissa terapioissa. Kymmeneen viime vuoteen ei ole ollut kokemusta, etten tulisi ymmärretyksi. Nykyisessä parisuhteessani traumaattinen kokemus ei ole enää aktivoitunut. Se on aivan mieletöntä!

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 5/2020.

Kiusattiinko sinua koulussa? Jäitkö lapsena ilman syliä tai pettikö eksä? Reagoitko joskus voimakkaasti pikkujuttuihin? Menneisyyden ikävät kokemukset voivat haitata ihmissuhteita ja jopa urakehitystä. Mistä vanhan trauman tunnistaa ja miten siitä pääsee yli? Toimittaja Laura Savolainen ratkoo kysymyksiä psykologi Ilona Rauhalan kanssa.

Lue lisää Muutos on osa sinua -podcastista ja sen tekijöistä:

Kaipaatko elämääsi lisää rakkautta, unta tai vaikka liikuntaa? Kauneus ja Terveys -lehden podcast Muutos on osa sinua etsii ratkaisuja tuttuihin ongelmiin