Oletko törmännyt tilanteeseen, jossa joku kieltäytyy tekemästä pyydettyä asiaa vetoamalla siihen, ettei osaa tai että se käy toiselta varmasti näppärämmin? Tai oletko itse esittänyt osaamatonta päästäksesi tekemästä epämieluisaa hommaa?

Työelämässä ilmiö saattaisi kuulostaa esimerkiksi tältä:

”Minä olen niin huono tekemään noita tilavarauksia, varmaan parempi että sinä merkkaat?”

”Joo meillä on tämä kiertävä kirjurivuoro, mutta minä olen niin hidas kirjoittamaan, että minun ei kyllä kannata tehdä muistioita.”

”Keitän tosi pahaa kahvia, varmaan parempi, jos sinä keität!”

Ehkä ankeimmillaan tällainen käytös on parisuhteessa. Silloin voidaan liukua siihen, että toinen osapuoli (yleensä poikkeuksetta heterosuhteen nainen) päätyy olemaan ”parempi” kaikissa käytännön asioiden hoitamisessa, kuten ostoslistan suunnittelussa, pyyhkeiden viikkauksessa tai ruoanlaitossa.

Ikään kuin ne olisivat supertaitoja, joiden kanssa naiset mystisesti vain syntyvät, eivätkä ihan tavallisia taitoja, jotka voi opetella.

Parisuhteessa toiminta voi kuulostaa esimerkiksi tältä:

”Puetko lapset tarhaan, kun emmä kuitenkaan osaa laittaa niitä vaatteita, mitä sä haluat.”

”Emmä muistanut tuoda sitä kaupasta, kun multa jäi se kauppalista kotiin taas, sori.”

Ja toisen kumppanin suunnasta sitten tältä:

”Meidän Mika nyt ei vaan osaa lajitella pyykkiä oikein ja pesee väärissä lämpötiloissa.”

”Juhan kun päästää keittiöön, niin sinne jää aina niin hirveä siivo, että helpommalla pääsen, kun teen vaan ruuat itse.”

Englanninkielisessä maailmassa termi on saanut nimen weaponized incompetence. Ilmiö nousi räjähtäväksi puheenaiheeksi Tiktokissa kesällä, ja tätä kirjoittaessa avainsana #weaponizedincompetence tuottaa siellä 64,8 miljoonaa osumaa.

Termillä, joka voidaan suomentaa vaikkapa itsevalituksi avuttomuudeksi tai valikoivaksi osaamattomuudeksi, tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen teeskentelee osaamatonta tai aloittaa homman, mutta tekee sen niin kehnosti, että saa jonkun tekemään sen puolestaan. Käytös voi olla tietoista tai tiedostamatonta.

Työelämässä puhutaan strategisesta osaamattomuudesta. Työntekijä voi joissain tilanteissa vältellä epämukavia työtehtäviä vetoamalla osaamisen puutteeseen.

Kodin metatöiden epätasaisesta jakaantumisesta on puhuttu Suomessakin, mutta itsevalitun avuttomuuden ilmiöön liittyvään keskusteluun en ole juuri törmännyt. Avuttomaksi heittäytyminen on taattu tapa saada niin työpaikan työt, perheen metatyöt kuin kotityötkin jakautumaan epätasaisesti.

Vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa kotitöiden epätasainen jakautuminen paljastui suurimmaksi eroa ennakoivaksi tekijäksi. Valikoiva avuttomaksi heittäytyminen on siis parisuhteelle myrkkyä.

Kun suhteen toinen osapuoli heittäytyy osaamattomaksi arkisissa asioissa − on suorastaan vittuilumielessä kyvytön − ei toiselle oikein jää muita vaihtoehtoja kuin olla jatkuvasti se, joka on vastuussa ja hoitaa ja tekee (sekä väsyy ja/tai marttyroi).

Jos kuvioon lisätään vielä lapsia, yhden ihmisen kannettavaksi jää ihan liian suuri työmäärä.

Kuulostaako valikoiva osaamattomuus tutulta, tunsitko piston sydämessäsi kolumnia lukiessa? Lopeta avuttoman esittäminen heti.

Entä onko lähipiirissäsi joku erikoisen osaamaton ihminen? Suosittelen että lakkaat tekemästä asioita hänen puolestaan. Sen jälkeen oppimista tapahtuu usein vauhdilla.

Raisa Omaheimo on helsinkiläinen kirjailija, joka yrittää opetella uusia taitoja.

Mitä ajatuksia kolumni herätti? Kerro se kaikille kommenteissa. Ennen kuin kommentoit, käy lukemassa eeva-etiketti, jonka ansiosta eeva.fissä jokainen voi olla juuri sitä mitä haluaa.