Laihtuminen on monelle haaveista suurin. Keventynyt keho tarkoittaisi paitsi terveyttä ja hyvinvointia, myös rakkautta, hyväksytyksi tulemista, haluttavuutta ja kaikella tavalla parempaa elämää – tai näin maailma meille opettaa. Koska laihempi keho on niin monen haave, sitä kannattaa kaupitella. Laihduttaminen on miljoonabisnes.

Laihduttaminen on kuitenkin vaikeaa, ja usein mahdotonta. Lukuisat tutkimukset kertovat, että vaikka laihduttaminen tuottaa tuloksia lyhyellä aikavälillä, useamman vuoden tarkastelujaksolla valtaosa kiloista, ja usein enemmänkin, on palannut.

Historian aikana lihavuuden hoitoon on kehitetty toinen toistaan älyttömämpiä keinoja, jotka tuntuvat keskittyvän siihen, että kiinteän ruuan syömisestä tehdään fyysisesti vaikeaa tai mahdotonta.

1970- ja 1980-luvuilla joidenkin lääkäreiden mielestä oli hyvä idea kiinnittää potilaan ylä- ja alaleuka yhteen, niin että potilaan oli mahdollista nauttia vain nestemäistä ravintoa. Näin laihtuminen olisi varmaa! Toki potilaan paino näin putosi, harmillisesti kiinnityksen purkaminen ja tavalliseen syömiseen palaaminen sai kuitenkin painon jälleen nousemaan.

Otagon yliopistossa samaan ideaan palattiin vuonna 2021. Tutkijat esittelivät mullistavat laihdutusvälineen: ylä- ja alahampaaseen kiinnitettävän metallisen härvelin, joka esti potilasta avaamasta suutaan. Idea oli sama kuin edeltävässä versiossa. Nestemäisellä ruokavaliolla ihminen väistämättä laihtuisi. Lopputulos oli sama kuin leukojen kiinnittämisellä yhteen.

2000-luvulla amerikkalainen plastiikkakirurgi kehitti kieleen kiinnitettävän lapun, joka tekee ruuan pureskelemisesta äärimmäisen kivuliasta ja pakottaa käyttäjän nestemäiselle ruokavaliolle. Kuinka ollakaan, tämänkin lappusen vaikutus säilyi vain niin kauan kuin se oli ommeltu kiinni kieleen.

Kaikkia näitä laihdutuskeksintöjä yhdistää hyödyttömyys: ne ovat kyllä aluksi ”hyödyllisiä” – eli käyttäjän paino putoaa – mutta tämä vaikutus jatkuu vain niin kauan kuin väline on käytössä. Kun leuat avataan, hampaisiin kiinnitetty lukko poistetaan, kieleen asennettu lappu irrotetaan ja edessä on paluu normaalin ruuan äärelle, ihmiset lihovat laihdutetut kilot takaisin.

Uusin ihmelääke laihtumisen mahdollistamiseksi on pistettävä diabeteslääke, jonka kauppanimi on Ozempicin. Sen vaikuttavalla aineella on ruokahalua vähentävä vaikutus. Lääke on Suomessa virallisesti diabeteslääke, mutta painoa pudottavan vaikutuksen takia siitä on tullut niin suosittu, että diabeetikot jäävät ilman.

Sivuvaikutuksiksi kerrotaan pahoinvointia, ummetusta, ripulia, kaikenlaista suolistoharmia. Mutta lääke on auttanut monia, siitä on uutisoitu. Käyttäjät kuvaavat helpotuksen tunnetta, kun ruoka ja syöminen eivät pyöri mielessä kaiken aikaa ja pienemmät ruokamäärät tuovat kylläisyyden tunteen.

Mutta kuten leukojen ompelemisen kanssa tapahtuu, tämäkin ihme toimii vain niin kauan kuin sitä käytetään. Suomeksi sanottuna matalan painon säilyttäminen vaatii satoja euroja kuukaudessa maksavan lääkkeen injektoimista loppuelämän ajan. Muuten on edessä paluu entisiin syömistapoihin ja painoon.

Kannattaa muistaa, että jos lihavuuteen olisi olemassa jokin taianomainen kaikille sopiva ratkaisu, ei lihavia ihmisiä olisi olemassa.

Jokaisella on oikeus tehdä kehoillensa mitä haluaa, tietenkin. Ymmärrän myös haaveen ihmeratkaisusta, joka tekisi ruokasuhteesta mutkattoman, saisi lopettamaan tunnesyömisen ja kaventaisi vyötärön. Muistan myös haaveet, joita aikaisemmin liitin laihduuteen: laihana löytäisin kumppanin, minulla olisi hyvä itsetunto, saisin rakkautta.

Nyt tiedän, ettei tuo ole totta. Hyvää, hyvinvoivaa ja rakastavaa elämää voi elää monenlaisessa kehossa. Toivon, että ihmeratkaisuja etsivät muistaisivat myös, että terveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua voi parantaa monin tavoin, eikä painon tarvitse olla yhdenkään muutoksen keskiössä.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija, jonka lempiruoka on peruna.