Kun psykologi Katariina Ojala sairastui vakavasti, hän oppi, miten resilienssiä voi kasvattaa: ”Kun sairastuu, ei auta yhtään, että on mielenterveyden ammattilainen”
”Jos vastoinkäymisistä ei palaudu, henkinen pahoinvointi jää päälle pitkiksi ajoiksi ja voi ennen pitkää johtaa mielenterveyden häiriöihin, kuten masennukseen”, psykologi Katariina Ojala sanoo.
Varoittamatta iskenyt uupumus vihjasi, että kaikki ei ollut kunnossa. Väsymys vei voimat ja pakotti Katariina Ojalan sohvanpohjalle. Ikkunan takana vuoden 2023 kesä oli puhkeamassa täyteen terään. Pientä kesäflunssaa, Katariina kuittasi olotilan ja keskittyi lepoon.
Pari päivää myöhemmin kävi kuitenkin selväksi, ettei kyse ollut flunssasta. Verinen ripuli alkoi yhtä yllättäen kuin väsymys.
Verta valui ulosteen mukana lopulta solkenaan. Katariina hakeutui työterveyshuoltoon, josta hänet ohjattiin päivystykseen. Katariina otettiin saman tien yliopistosairaalan osastolle sisään.
Katariina Ojala, 29
Työ: psykologi
Asuu: Pirkanmaalla
Perhe: avopuoliso ja kissa
Sairaalasängyssä oli aikaa pyöritellä mielessä pahimpia pelkoja. Katariina oli aina reagoinut stressiin ja muutoksiin herkällä vatsallaan. Nyt hän pelkäsi, oikeastaan jo tiesi, sairastuneensa vakavasti.
Katariina ehti olla sairaalassa pari päivää, kunnes hän sai syntymäpäivänään diagnoosin elinikäisestä sairaudesta. Hänellä todettiin keskivaikea haavainen paksusuolitulehdus, joka oli iskenyt päälle äkkiä ja rajusti.
Sairauden oireita ovat verinen uloste, pitkäaikainen ripuli ja vatsakipu. Joskus sairastuneen paksusuoli joudutaan poistamaan, jos oireet eivät muuten rauhoitu tai suolistoon on alkanut kehittyä syövälle altistavia solumuutoksia.
Elinikäinen, kovilla oireilla alkanut sairaus oli Katariinalle ilmat pihalle lyönyt yllätys. Kriisin keskellä ei auttanut se, että Katariina on ammatiltaan psykologi.
”Kun itse sairastuu, ei auta yhtään se, että on mielenterveyden ammattilainen. Päähän tankattu teoria- ja faktatieto pyyhkiytyvät pois. Kriisin keskellä olemme kaikki samalla viivalla.”
”Resilienssi alkaa kasvattaa henkisiä luita takaisin eheäksi.”
Maa tuntui murentuneen jalkojen alla. Ennen kirkkaalta näyttäneen tulevaisuuden tilalla oli pelkkää toivotonta harmaata, vaikka heti diagnoosin saatuaan Katariina pääsi toipumaan kotiin.
”Mieleni oli yksinkertaisesti tosi hajalla. Se oli tosi raju tunne. Pelkäsin, että sairaus muuttaa elämäni.”
Kotityöt jäivät tekemättä. Itku yllätti monta kertaa päivässä. Puhelin kilisi ystävien viesteistä, mutta Katariina jätti usein vastaamatta. Avopuolisonsa lisäksi hän ei tahtonut nähdä ketään.
Koska Katariinasta tuntui, että tulevaisuus oli otettu häneltä pois, hän ei halunnut vastata kysymykseen, miten hänellä menee. Eikä hän halunnut romahtaa ja itkeä muiden kuin puolisonsa nähden.
Työnsä puolesta hän toki tiesi, että juuri tällaisia ajatuksia monilla äkillisen mullistuksen kohdanneilla tavallisesti on. Kriisi panee koetukselle kenen tahansa resilienssin.
Psykologiassa resilienssiksi kutsutaan kykyä selviytyä äkillisissä vastoinkäymisissä ja palautua niistä. Resilienssiä sanotaan myös mielen joustavuudeksi.
Ojala puhuu henkisten luiden paranemisesta. Kun luu murtuu, se menee rikki. Pikkuhiljaa luu kasvattaa puoliskot takaisin yhteen.
”Jos mieli jonkin vastoinkäymisen seurauksena murtuu, resilienssi alkaa vastaavasti kasvattaa henkisiä luita takaisin eheäksi.”
Ojala kertoo, että resilienssi alkaa kehittyä jo lapsuudessa, ja siihen vaikuttavat geenit, persoonallisuus ja ympäristö.
Resilienssi on tärkeää, jotta ihminen pysyy psyykkisesti hyväkuntoisena. Vastoinkäymisiä tulee eteen kaikille.
”Jos vastoinkäymisistä ei palaudu, henkinen pahoinvointi jää päälle pitkiksi ajoiksi ja voi ennen pitkää johtaa mielenterveyden häiriöihin, kuten masennukseen.”
Katariinan ajatuksia hallitsi paitsi synkkyys ja toivottomuus. Pelot kuiskivat mielessä: sairastuit äkkiä vakavasti, joten mikä estäisi sairastumasta heti huomenna uuteen sairauteen?
Tällaiset ajatukset johtivat uusiin pelkoihin, joita Katariina päätyi pyörittelemään mielessään: voisiko hän enää koskaan suunnitella elämäänsä luottavaisin mielin eteenpäin?
”Tai mitä jos suolistosairauden akuutti vaihe iskisi uudelleen juuri, kun olisin vaikkapa lähtenyt kauan odottamalleni lomareissulle?”
Huolehtiminen tulevasta on tavallista ja myös ihmisen mielelle ominaista toimintaa. Jokainen on joskus ahdistunut ja huolissaan.
Mutta ilman resilienssiä on vaikea päästä ulos huoliajatustensa luupista. Huonosti voivassa mielessä kaikki ajatuksissa käväisevätkin huolenaiheet ovat ikään kuin totisinta totta. Ne myös saavat ihmisen reagoimaan esimerkiksi lamaantumalla tai ylivirittymällä.
Vastoinkäymisiltä resilienssi ei suojele ketään. Täyttä suojaa se ei anna myöskään kipua vastaan, Katariina muistuttaa.
”Vaikka mielessä olisikin joustavuutta, se ei tarkoita, etteivät vastoinkäymiset tuntuisi missään. Ne iskevät aina päin näköä ja usein lamauttavatkin. Mutta palautuminen niistä vähitellen on koko resilienssin ydintä.”
”Vastoinkäymisistä masentuneen mieli muistuttaa häntä vain sellaisista asioista, jotka ovat menneet pieleen.”
kykyä selviytyä voi edistää pyytämällä ja vastaanottamalla apua sekä hakeutumalla muiden seuraan.
Näitä keinoja Katariina suosittelisi ensiavuksi myös niille vaikeuksia kohdanneille lapsille ja nuorille, jotka hakeutuvat hänen vastaanotolleen. Tällä hetkellä Katariina työskentelee koulupsykologina Pirkanmaalla.
”Lisäksi on tärkeää edes yrittää haastaa ajatuksiaan. Ihmisellä on mielialaan yhdistyvä muisti, mikä tarkoittaa, että vastoinkäymisistä masentuneen mieli muistuttaa häntä vain sellaisista asioista, jotka ovat menneet pieleen.”
Katariinan pahin ahdistus kesti niin pitkään kuin hän suri kohtaloaan sohvalla maaten.
”Kun sitten viimein nousin ylös, tuntui, että olo alkoi välittömästi hieman helpottaa.”
Toipumisessa tärkeää oli oikea lääkitys, joka alkoi helpottaa suolisto-oireita jo kahden viikon kuluttua sairaalaan joutumisesta. Henkisen palautumisen kannalta olennaisinta oli nähdä taas läheisiä.
Käännekohta olivat sukulaislapsen syntymäpäiväjuhlat, joissa oli paljon sukulaisia koolla. Pienen empimisen jälkeen Katariinakin lähti mukaan juhlimaan päivänsankaria.
”Juhlissa huomasin konkreettisesti, että elämä jatkuu tavalliseen tapaan minun ikävästä sairastumisestani huolimatta. Siellä puhuttiin muista asioista, syötiin herkkuja ja juotiin kahvia. Samalla unohdin oman sairauteni hetkeksi ja pääsin pois sairastumisen aiheuttamasta kuplasta.”
Juhlat antoivat mielelle huoliajatuksista vapaan lepohetken. Vaikutus mielialaan oli konkreettinen: jo seuraavana aamuna Katariina heräsi pitkästä aikaa paremmalla mielellä.
”Keskeistä toipumiselleni oli myös se, että annoin puolisoni auttaa minua ja olla tukena. Hänen ei tarvinnut kuin olla läsnä ja pitää minua sylissään sohvalla. En toivonut tiettyjä lohduttavia sanoja vaan pelkkää läsnäoloa.”
”Kun itse sairastuu, ei auta yhtään se, että on mielenterveyden ammattilainen.”
Kerran sairastunut ei välttämättä saa koskaan mitään uutta sairautta, mutta joillekin niin käy. Katariinan mielen joustavuutta kysyttiin pian uudelleen. Kolmen viikon kuluttua suolistosairauden puhkeamisesta hänen jalastaan löytyi laskimotukos.
”Juuri, kun olin saanut kerättyä itseni suolistosairauteen sairastumisesta, tuli uusi isku vasten kasvoja.”
Sanotaan, että luu on vahvimmillaan kerran murtuneesta kohdasta. Toisin sanoen vastoinkäymiset monesti lisäävät henkistä resilienssiä.
”Kohtaamistaan vastoinkäymisistä oppii sen, että niistä voi myös selviytyä. Minäkin pystyin muistuttamaan itseäni, että sairastumisen aiheuttamasta kriisistä voi selvitä, koska ensimmäisestä kerrasta oli niin vähän aikaa.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 14/2024.
