Pippa Laukka ymmärsi juurien arvon viisikymppisenä: ”Karjalaisuudesta kumpuaa luottamus siihen, että asiat järjestyvät”
Lääkäri Pippa Laukka tuntee olevansa etuoikeutettu, vaikka vuodet karttuvat ja tuovat mukanaan muutoksia. Nyt edessä on innostava vapaus, kun nuorinkin lapsista lentää pesästä ja ruuhkavuodet jäävät taakse.
Vauhdikas. Niin voisi kuvata lääkäri, kirjailija, hyvinvointivalmentaja, äiti, puoliso, ystävä, ikiliikkuja ja julkisuudenhenkilö Pippa Laukan, 54, perusarkipäivää. Vastuullisen työn lisäksi päiviin kuuluu harrastuksia, ohjelmien kuvauksia, haastatteluiden antamista ja lähes päivittäistä liikuntaa.
Kun Pippa palaa kotiin työpäivän jälkeen, kotona odottavat vilkas koira, tytär ja etätöissä oleva puoliso – tärkeitä asioita ja ihmisiä, joilla on voimaa antava merkitys ja joille on riitettävä aikaa.
Pelkästään Pipan kuulumisia kuunnellessa alkaa hivenen hengästyttää. Hän on ehtivä tapaus.
Vaikka tehopakkauksen kalenteri voi kuulostaa kiireiseltä, Pippa kuvailee elämäänsä tasapainoiseksi ja rauhalliseksi.
”Ehkä elämäni ei näytä siltä, mutta älykello vahvistaa tasapainon. Sen mukaan nukun keskimäärin yli kahdeksan tuntia yössä hyvää unta. Olen priorisoinut terveyttä ja hyvinvointia, sillä ilman hyvinvointia ei ole terveyttä, ja jos ei tee valintoja näiden eduksi, ei yksinkertaisesti ole hyvinvointia ollenkaan.”
Pippa sanoo elävänsä yltäkylläistä elämää. Hän ei kuitenkaan viittaa elintasoon tai lääkärin ammatin tuomiin mahdollisuuksiin, vaan elämäntilanteeseen, ikään ja tuleviin vaiheisiin, vapauteenkin.
Työ joustaa ja lapset alkavat olla siinä iässä, että Pipan on vihdoin mahdollisuus kaivaa itsensä prioriteettilistan hänniltä jonon keulille. Hän voi jo ajatella itseään.
”Lapset ovat meillä lainassa, niin ajattelen. Ja sitä paitsi jäähän meille koira.”
Vaikka lääkärin, kolumnistin, puhujan ja jalkapallolääkärin työ täyttää työajat, työ on keventynyt. Vuosi sitten Pippa jätti terveysjohtajan työnsä ja kevensi arkeaan.
Muutoksia on luvassa myös perheessä, johon kuuluu puoliso ja kolme tytärtä. Nyt nuorinkin lapsi on lentämässä pesästä.
”Muutos ei ole tullut yllättäen, mutta kuitenkin ryminällä. Vanhin, 26-vuotias tytär on asunut jo kauan omassa kodissaan, 20-vuotias keskimmäinen muutti elokuussa pois ja nyt nuorin haluaa lähteä vaihto- oppilaaksi.”
Pippa on muutoksista innoissaan. Hän tuntee jopa hiukan syyllisyyttä siitä, ettei lasten lähteminen tunnu haikealta.
”Lapset ovat meillä lainassa, niin ajattelen. Ja sitä paitsi jäähän meille koira. Haikeutta tunnen lähinnä siitä, että yksi elämänvaihe on pian ohi.”
AINA KATSE ETEENPÄIN. Pipalle on aina ollut ominaista suunnitella asioita, elämääkin, ja katsoa määrätietoisesti eteenpäin. Aikoinaan suunnitelmiin kuului opiskella lääkäriksi ja niin hän myös teki. Lasten saamista hän pitää haaveena, joka toteutui. Hyvän kumppanin löytäminen on sekin ollut unelma, joka toteutui.
”Nyt täytyy sanoa, että ei minulla silti ole hirveästi haaveita. On vähän jännittävää ajatella ja elää niinkin, että elämä voi yllättää.”
Pipan mielestä onnellisuus voi rakentua siitä, että toteuttaa haaveita, mutta joskus ne toteutuvat itsestään. Tosin yksi materiaalinen haave hänellä on: kesämökki. Tämä haave on perheen neuvottelupöydällä yhteisessä käsittelyssä.
MIKÄÄN EI OLE itsestään selvää. Pippa on tyytyväinen ikäänsä ja elämänvaiheeseensa, mutta tietää, että hyvä olo ja tasapaino eivät pysy yllä itsestään. Aiemmin nuoruus ja terveys olivat selviö. Saavutettu pääoma, josta ei tarvinnut erikseen pitää huolta. Nyt terveys on arvokas ja kunnioitettava asia, ei itsestäänselvyys. Hän puhuu terveydestä mielessä ja kehossa miellellään, eikä vain siksi, että on lääkäri.
”Terveyden vaaliminen on minulle tärkeää. Sitä ei voi ostaa apteekista tai saada retriitistä. Terveys on toimintakykyä. Terveys on tässä ja nyt.”
Äkkiä voisi ajatella, että lääkärille terveys on selkeä ja yksiulotteinen käsite. Pipalle ei ole.
Hänen mielestään terveys on laaja käsite, sitä, että voi elää omannäköistä elämää ja tehdä valintoja, joita pitää tärkeänä.
”Olisi pelottavaa katsoa sivusta, kun muut tekevät ja touhuavat, ja olla vankina kehossaan.”
Pippa myöntää, että terveyteen ja toimintakyvyn säilymiseen liittyy pelkoa. Jos saa elää hyvin vanhaksi, todennäköisesti toimintakyky heikkenee.
”Toivoisin, että sitten, kun ja jos menetän toimintakykyni, intohimoni liittyisi saven dreijaukseen.”
Pippa Laukkaa suututtaa ajatus, jonka mukaan ikä rajoittaisi ihmistä. Hän tuntee yli 50-vuotiaana elävänsä yltäkylläistä ja hienoa elämänvaihetta.
KARJALAISUUS JA JUURET ovat Pipan kivijalka, jonka päälle hän rakentuu. Hän kutsuu karjalaisuutta henkiseksi lannoitteeksi.
Juuriensa arvon hän on ymmärtänyt aidosti vasta viisikymppisenä. Hänen molempien vanhempiensa suvut ovat Karjalasta.
Karjalaisista juurista kumpuavat esimerkiksi monet luonteenpiirteet, kuten vilkkaus ja suorasukaisuus.
”Olen kasvanut sitkeäksi ja luotan tulevaan. Karjalaisuudesta kumpuaa tietynlainen myönteinen luottamus siihen, että asiat kyllä järjestyvät. Toisaalta minulla ei ehkä ole kovin kehittyneitä neuvottelu- ja taktikointitaitoja”, Pippa nauraa ja viittaa suoruuteensa.
Uusi harrastuskin kumpuaa karjalaisuudesta. Karjalaisten nuorten aikuisten seura pitää kansantanssiryhmää keskiviikkoisin Pipan kodin lähellä, ja tanssi on vienyt liikunnallisen Pipan mennessään. Päälle löytyy myös kansallispuku.
”Kansantanssi ja triathlon näyttävät hyvältä samassa portfoliossa”, hän iloitsee.
Hiukan yllättäen Pippa väittää, että on huono innostumaan uusista asioista. Vaikea uskoa, sillä vain kaksi vuotta sitten hän innostui salitreenistä.
HYVINVOINTI JA URHEILU ovat Pipalle tärkeitä. Urheiluun kuuluu tavoitteellisuus. Oma valmentaja tekee ohjelmat, ja salitreeni on kolmesti viikossa.
”On hienoa nähdä, että voin saada tuloksia vielä viisikymppisenä. Olen tyytyväinen olooni, kehooni ja siihen, miltä peilikuvani näyttää.”
Pipan viikkoon kuuluu yhteensä kuusi liikuntahetkeä, joskus enemmänkin. Hän ei laske liikuntahetkiin tavallisia noin tunnin, joskus puolentoista, kävelyitä koiran kanssa. Lepopäiviä viikossa on yksi. Pippa käyttää sanaa ”liikuntahetki”, sillä treeni kuulostaa hänestä ankaralta.
”Olen aina luullut, että liikunta on kaikkien mielestä ihanaa. Toisinaan olen sortunut tähän lääkärinäkin. Mutta me ihmiset olemme kauhean erilaisia.”
Hän ymmärtää, että kaikkien pitäisi liikkua, mutta puhe liikunnan merkityksestä ja hoputtelu salille menevät hänestä helposti lässyttämiseksi, jossa toisen tausta ja tunteet saattavat unohtua.
”Liikuntaan voi liittyä epävarmuutta, jopa traumoja.”
Hänestä kaunista on se, kun ihminen elää omannäköistään elämää ja pystyy toteuttamaan itseään.
”Olen saanut olla niin monen taitavan meikkaajan tuolissa, että sellaisesta on hävinnyt glamour. Hyvinvoiva ihminen on kaunis. Se on jotain muuta kuin se, mitä löytyy purkeista.”
KASVUN PAIKKA. Sellainen osui kohdalle aivan äskettäin ja järkytti Pippaa. Hän joutui identiteettivarkauden uhriksi ja hänen työbrändiään käytettiin väärin. Hän on työstänyt asiaa paljon.
”Olen ulospäin pitänyt pään kylmänä, kun minun nimelläni on myyty asioita, ja olen rauhoitellut ihmisiä, jotka ovat sortuneet ostamaan. Mutta tämä viimeisin, jossa myytiin nimelläni eturauhaslääkettä, on kolahtanut. Se on ollut henkisesti rankkaa.”
Työroolit, brändi ja näiden uskottavuus kuuluvat osaksi Pipan elämää, mutta hän suhtautuu asiaan tyynesti.
Kaikilla on heikkoutensa ja Pippa ei muuta kuvittelekaan. Hänen arkinen heikkoutensa löytyy tietotekniikasta. Tietokoneisiin liittyvät, sovellusten päivitykset, lataamiset ja lisenssit eivät ole hänen hommaansa.
”On kasvun paikka huomata, ettei kaikkea voi hallita”, hän sanoo ja jatkaa:
”Henkisesti on ollut aika haastavaa seurata myös tätä meidän yhteiskuntaa. Se ei ole tuonut sellaista varmuutta, jota olisin toivonut.”
Silloin, kun tulee tunne, ettei kaikkea voi hallita, on hyvä mennä metsään – kirjaimellisesti. Pipalle metsä on henkireikä.
Pippa arvelee, että metsästä löytyy samoilemassa hänen lisäkseen monia muitakin julkisuuden ihmisiä, esimerkiksi poliitikkoja.
Toinen henkireikä on uni, jota Pippa myös ruokkii. Hän auttaa itseään uneen liikunnan ja hyvän ruoan avulla. Tosin hyvä ruoka ei tarkoita viiden tähden illallisia, vaan perusterveellistä kotiruokaa.
”Jos ei olisi parisuhdetta, jos eroaisimme, olisin jostain kohtaa raajarikko.”
Puoliso Markku on ollut viime vuosikymmenet Pipan elämän tärkeä tukipilari. Pippa perustelee parisuhteen vahvuutta muun muassa sanomalla, että Markku on juuri sellainen kuin on, mikä on oikein hyvä.
”Olen onnekas, että minulla on räiskyvänä ihmisenä puolisona juuri tällainen rauhallinen ihminen.”
Pippa kuvailee parisuhdettaan sanoilla ”tiimi”, ”yhteinen yksikkö” tai ”perhe”.
”Jos ei olisi parisuhdetta, jos eroaisimme, olisin jostain kohtaa raajarikko. Yhteen kasvaminen merkitsee sulautumista. Kahdesta ihmisestä tulee yksi ihminen muutenkin kuin lasten vuoksi. On vaikea vetää ääriviivat siihen, mistä toinen alkaa ja toinen loppuu. Meillä on sellainen elävä suhde, onneksi”, hän sanoo ja lisää:
”Välillä roiskahtaa, totta kai, mutta luottamus ja läheisyys pysyvät. Aina.”
Lavastus: Tuomas Nortema.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 7/2024.
