”Kiinnitin ensimmäisen kerran huomiota kuulooni noin kymmenen vuotta sitten, kun en enää kuullut kuten ennen. Siitä vuoden parin kuluttua oikea korvani alkoi humista oudosti, ja sen sisällä tuntui painetta. Aloin myös saada huimauskohtauksia, jolloin maailma pyörähti ympäri kuin karusellissa.
Välillä tunsin putoavani, vaikka istuin lattialla. Kohtausten aikana voin myös pahoin, ja niiden jälkeen minut valtasi ankara väsymys.
Juoksin erilaisilla lääkäreillä ja kävin kuulotutkimuksissa. Kuusi vuotta sitten sain pahan yöllisen huimauskohtauksen, jonka jälkeen työterveyslääkäri lähetti minut pään magneettikuvaan.
Tulos oli normaali, mutta sain tietää, että oireeni sopivat Ménièren tautiin.
Lääkäri kertoi, ettei Ménièren tauti ole vaarallinen sairaus, eikä minun tarvitse olla siitä huolissani. Sairaudessa sisäkorvan nestekierto on häiriintynyt. Se aiheuttaa kuulon alenemisen, huimauksen ja tinnituksen, jota kuulemani humina oli.
Taudin aiheuttajaa ei tiedetä, mutta se saattaa johtua siitä, että minulta puhkaistiin lapsena tärykalvo korvatulehdusten takia.
Sain ohjeen noudattaa vähäsuolaista ruokavaliota, sillä se helpottaa oireita ja vähentää nesteen kertymistä sisäkorvaan.
Suositus on, että söisin vain kaksi grammaa suolaa päivässä. Se on kolme grammaa vähemmän kuin yleinen saantisuositus. En laske tarkkaa määrää, mutta syön mahdollisimman vähäsuolaisesti.
En lisää suolaa juuri mihinkään ruokaan. Syön esimerkiksi suolatonta puuroa ja kananmunaa.
Kaupan leivissä on paljon suolaa, joten niitä vältän ja leivon leipäni itse. Silloin saatan lisätä taikinaan hieman juustoraastetta. Se tuo leipään makua, vaikka suolaa on edelleen vähän. Syön tätäkin leipää enintään viipaleen päivässä.
Eineksiä, salmiakkia ja lakritsia en syö koskaan ja kaupassa valitsen Sydänmerkki-tuotteita, sillä niissä on vähemmän suolaa.
Piilosuolaa on esimerkiksi raejuustossa, josta pidän. Siksi valitsen aina vähäsuolaisen vaihtoehdon. Teen raejuustosta ja kananmunasta munavoita. Raejuusto korvaa voin, jolloin lopputulos on terveellisempi.
Ruokaa laittava mieheni ei käytä kokatessaan suolaa, vaan korvaa sen mausteilla ja yrteillä. Oman annoksensa hän maustaa mieleisekseen. Jos minun tekee oikein mieli suolaista, saatan lisätä ruokaan pari kidettä meri- tai ruususuolaa. Se riittää.
Ravintolassa valitsen esimerkiksi kalaa, kanaa tai salaattia ilman kastiketta. Näissä ruuissa on usein vähemmän suolaa. Tai sitten pyydän annoksen vähäsuolaisena.
Vaikeinta on ollut juustojen välttäminen, sillä ne ovat herkkuani. Rakastan fetaa ja halloumia, mutta syön niitä vain kesälomalla.
Liotan juustoja ensin vedessä, jotta suolan määrä vähenisi. Seuraavana päivänä ei saa olla töitä tai tärkeää menoa, sillä saatan joutua makaamaan sängyssä huimauksen tähden. Samoin voi käydä joulun aikaan, kun syön suolaisia kaloja ja mätiä. Minulla on myös silloin aina lomaa, joten voin ottaa riskin.
Vähäsuolainen ruokavalio on vähentänyt huimausta ja pahoinvointia huomattavasti. Välillä horjahtelen kävellessäni, mutta pahat pyörrytyskohtaukset ovat lieventyneet. Korva ei enää humise yhtä pahasti ja paineentunne sen sisällä on lieventynyt.
Totuin vähäsuolaiseen ruokaan nopeasti. Nykyisin maistan suolan herkemmin. Kun mieheni paistoi kananmunan itselleen voissa ja sen jälkeen minulle munan oliiviöljyssä, luulin että hän oli lisännyt mukaan suolaa. Todellisuudessa pannuun oli vain jäänyt hieman suolattua voita.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 5/23.
