Hannu Lintu, 51, ja Pekka Mattila, 40, lomailivat viime vuodenvaihteessa Thaimaassa. Usein he suuntaavat talvisin Aasian aurinkoon. Päivät lojuttiin hotellin uima-altaalla ja luettiin lahjaksi saatuja kirjoja. Illansuussa molemmat vetäytyivät muutamaksi tunniksi tekemään omia töitään. Myöhemmin käytiin yhdessä illallisella.
Ongelma oli syntyä siitä, että hotellihuoneessa ei ollut kunnon lukuvaloa työskentelyä varten. Se piti pyytää erikseen. Partituureja tai kirjoja ei näe lukea tunnelmavalaistuksessa.
”Me olemme siinä mielessä poikkeuksellisia, että teemme töitä koko ajan. En liioittele, jos sanon, että ainakin 360 päivää vuodessa”, Hannu Lintu kertoo.
Hetken mietittyään hän korjaa, että itseasiassa viisi vapaapäivää vuodessa tuntuu liioittelulta.
”Jos olen joulupäivän tekemättä töitä, heti on sellainen olo, että nyt urani kaatuu.”
Päivittäinen työskentely musiikin parissa on jäänyt Hannulla päälle jo pienestä pitäen. Monen muusikon tavoin hän aloitti pianonsoiton jo lapsena, ja harjoittelusta tuli osa arkea.
Nykyinen kapellimestarin työ on saman elämäntavan jatkumoa. Hannu Lintu on johtanut Radion sinfoniaorkesteria kuusi vuotta. Hän jättää pestin sopimuskauden päättyessä keväällä 2021. Seuraavana vuonna häntä odottaa paikka Kansallisoopperan ja -baletin ylikapellimestarina.
Myös Pekka Mattila on tottunut tekemään töitä päivittäin. Aalto-yliopiston työelämäprofessorin tutkimusala on markkinointi ja johdon kehittäminen.
”Olen ollut aiemmin sellaisissa parisuhteissa, joissa on tullut sanomista siitä, että teen niin paljon töitä. On helpottavaa ja vapauttavaa, että meidän ei ole koskaan tarvinnut vängätä asiasta”, Pekka sanoo.
Ensimmäinen kohtaaminen
Hannu Lintu ja Pekka Mattila kohtasivat ensimmäisen kerran yhteisten ystävien luona vappuna 2005.
”Pekka luuli silloin, että seurustelen kapellimestari Susanna Mälkin kanssa, kun olimme olleet jossain bileissä yhdessä.”
Siitä tapaamisesta yhteinen taival kuitenkin lähti varovaisesti liikkeelle. Ensimmäiset illallistreffit sovittiin ravintola Vespaan.
”Pekka haukkui erään johtamani oopperaesityksen pataluhaksi tajuamatta, että minä olin johtanut sen. Eikä se mitään, olen tottunut siihen, että tekemisiäni haukutaan. Hän oli lisäksi aivan oikeassa, mutta olihan se vähän erilainen pelinavaus”, Hannu Lintu kertoo.
Pekkaa muisto hymyilyttää.
”Kyllä minua hävetti aivan hirveästi, kun tajusin, että esitys oli Hannun johtama.”
Tarina ei kuitenkaan lopahtanut siihen, vaikka kumpikaan ei ollut valmis syöksymään suinpäin uuteen suhteeseen.
”Pekalla oli takana edellinen pitkä suhde, ja minä taas olin viettänyt pitkään menevää sinkkuelämää, josta pidin itse asiassa aika paljon. Suhde oli iso muutos ainakin minulle, ei se noin vaan syntynyt”, Hannu sanoo.
Yhteinen lomamatka
Käänteentekevä päätös oli lähteä yhdessä lomamatkalle. Kohteeksi valikoitui Malta. Ja vaikka molemmat kokivat sen melko tylsäksi paikaksi, yhteisistä keskustelunaiheista ei ollut pulaa.
Pikkuhiljaa suuri elämänmuutos alkoi tuntua molemmista oikealta.
”Hannun karisma ja äly tekivät minuun suuren vaikutuksen. Hänellä on kyky ottaa tila, yleisö ja ihmiset haltuun. Ne ovat sellaisia asioita, joihin alussa ihastuin”, Pekka kertoo.
Samat piirteet kumppanissa ovat edelleen ihailtavia, mutta vuosien myötä on luonnollisesti paljastunut myös uusia puolia. Pekka kehuu Hannua hyväksi koti-ihmiseksi ja erinomaiseksi koiran isännäksi.
”Minut yllätti myös se, että Hannu on ilmiömäisen hyvä lasten kanssa. Minulla esimerkiksi kummilasten kanssa elämä helpottuu siinä vaiheessa, kun heidän kanssaan voi käydä järkeviä keskusteluja. Hannu taas pystyy suvereenisti liikkumaan kaikilla tasoilla, ja lapset tykkäävät hänestä”, Pekka kertoo.
Molemmat pitävät tärkeänä sitä, että vierellä on partneri, jonka kanssa voi keskustella monista asioista ja jonka kanssa on yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
”Pekan kanssa on helppo olla. Vaikka hänessä on oma särmänsä ja hän tietää mitä haluaa, hän on kuitenkin joustava, ystävällinen ja empaattinen ihminen”, Hannu sanoo.
Johtajuus yhdistää
Vaikka pariskunnan ammatit ovat aivan eri aloilla, heidän työtään yhdistää johtajuus. Pekka Mattila on kirjoittanut useita teoksia aiheesta, tuorein on viime vuonna ilmestynyt Peilejä johtamiseen.
Hannu Lintu ei ole lukenut johtamisoppaita vaan on aina luottanut intuitioonsa. Kumppanin kirjan hän kuitenkin luki ja löysi paljon tunnistettavia asioita.
Kirja auttoi analysoimaan tilanteita, joissa johtaminen on lähtenyt kulkemaan väärään suuntaan. Yleispäteviä lainalaisuuksia voi löytää siihen, milloin vika on johtajassa, milloin organisaatiossa.
”Tajusin, että on asioita, joista olen syyttänyt itseäni ja asioita, joista olen syyttänyt muita. Siitä saa voimaa, kun ymmärtää, että muutkin johtajat törmäävät samoihin kysymyksiin.”
Kirjassa Pekka Mattila kuvailee, kuinka johtajalla on hyvä olla turvasuhde ja pakopaikka. Turvasuhde on työpaikan ulkopuolinen luotettava ihminen tai ystävä. Myös parisuhde voi olla tällainen turvasuhde. Riittää, että toinen ymmärtää tarpeeksi hyvin toisen työtä.
”Minulle keskustelut Hannun kanssa ovat olleet todella tärkeitä. Hän on jokapäiväisessä elämässäni ilman muuta tärkein ihminen siinä suhteessa”, Pekka sanoo.
Molempien mielestä kannattaa kuitenkin harkita, kuinka paljon työasioita tuo parisuhteeseen. Esimerkiksi kapellimestarin ammatti on sen verran erikoinen, että toisen on vaikea ymmärtää sitä täysin.
”En vaivaa Pekkaa sillä, jos Beethovenin sinfoniassa oli epäpuhdas sointu. Puhun sellaisista asioista kollegojen kanssa.”
Pekka myöntää, että suhteen alussa hän ei ymmärtänyt kapellimestarin työtä lainkaan.
”Kapellimestari oli minulle se hassu tyyppi, joka heiluu orkesterin edessä ja jolle varmasti maksetaankin aivan liikaa.”
Ammatin vaatimukset
Yhteisten vuosien aikana Pekka on nähnyt, kuinka paljon pohjatyötä, valmistelua ja harjoittelua kapellimestarin työhön kuuluu. Ammatti vaatii myös kykyä kriisien hallintaan ja hyvää fyysistä kuntoa.
Vaikka Hannu Lintu on johtanut satoja konsertteja 25 vuoden aikana, jokainen esiintyminen on yhä erityinen. Kaiken taustatyön jälkeen konserttitilanteessa kiteytyy jotain määrittelemätöntä, jota ei voi selittää.
”Pekka tietää, että silloin, kun minulla on konsertti, olen edelleen vähän pois tolaltani aamusta iltaan. Olen aamulla pahalla päällä. Sitten menen tekemään kenraaliharjoituksen, ja sen jälkeen nukun koko iltapäivän kotona.”
Aluksi Pekka Mattila luuli, että kumppanin ärtyisyys johtui jotenkin hänestä.
”Olen varmaankin keskimääräistä miellyttämishaluisempi. Minulle on tärkeää, että kaikilla on kaikki hyvin. Olen aina ollut herkkä siinä asiassa.”
Nyt Pekka on oppinut Hannun viikkorytmin ja ymmärtää, että konserttipäivinä tämä tarvitsee oman rauhansa.
Muulloinkaan Hannulle yksin oleminen ja hiljaisuus eivät koskaan ole olleet ongelmia. Turhanpäiväinen puhuminen on hänestä energian hukkaa.
”Alkuvaiheessa meillä oli sellaisia hetkiä, että minun mielestäni Pekka puhui liikaa. Oli varmasti myös sellaisia hetkiä, että hänestä oli ahdistavaa, kun minä en sanonut mitään.”
Pekka kertoo, että hän on aina ollut kova puhumaan. Suhteen alussa hän puhui kahta kauheammin, jos toinen oli hiljaa. Hannun piti selittää, että mitään ongelmaa ei ole, vaikka hän ei puhuisi mitään.
”Sanoin Pekalle, että lakkaa puhumasta vain sen takia, että tyhjä tila pitäisi täyttää.”
Pekalle on ollut tärkeä oppi ymmärtää, että puhumattomuus ei tarkoita mitään negatiivista.
”Olen vuosien myötä oppinut olemaan myös hiljaa. Hiljaisuus voi olla hyväntuulista ja tyytyväistä”, Pekka Mattila sanoo.
Ihanat eroavaisuudet
Luonteenpiirteissä on ollut eroja muutenkin. Hannu Lintu on aina ollut suorapuheinen, Pekka Mattila taas kohtelias.
”Jos minä lyön varpaani kiveen, kiroilen ja huudan. Jos Pekka lyö varpaansa kiveen, hän ei sano mitään”, Hannu kertoo.
”Hannu on minua vähän kulmikkaampi mutta oikeissa asioissa myös vaativampi.”
Esimerkkinä Pekka kertoo, että jos he eivät ole tyytyväisiä ravintolakäyntiin, Hannu vahtii, ettei puoliso jätä juomarahaa.
Pekka myös jaksaa olla kiinnostunut ihmisistä pidempään kuin Hannu – tai ainakin uskottavasti teeskennellä niin.
Tosin Hannu sanoo, että hänkin on oppinut pehmeämmäksi ja kohteliaammaksi vuosien varrella.
”Nykyisin voin toivottaa ihmisille hyvää päivänjatkoa, vaikka minua ei vähääkään kiinnostaisi, millainen päivänjatko heillä on. Olen oppinut hyvän käytöksen peruselementtejä.”
Pekka taas on oppinut kipakammaksi. Ääripäät ovat vuosien myötä hioutuneet kummastakin.
”Aiemmin vain hymyilin, vaikka sisälläni olisi kiehunut. Minusta on tullut entistä kärkevämpi tai en ainakaan enää peittele sitä, mitä mieltä olen.”
Esimerkillä on merkitystä
Puolison esimerkillä on ollut vaikutuksensa. Pekka on kokenut vapauttavaksi, että Hannua ei haittaa lainkaan, vaikka joku on eri mieltä.
”Olen oppinut oikeanlaista ehdottomuutta. Minun ei tarvitse mukautua, sovitella ja tulla kaikissa asioissa vastaan.”
Myös pienissä käytännön asioissa puolisot ovat vaikuttaneet toisiinsa. Hannu on oppinut kiinnittämään Pekan ansiosta enemmän huomiota pukeutumiseensa. Nyt hän tuntee merkit ja tietää, missä kannattaa käydä vaateostoksilla.
Pekan pukeutuminen taas on muuttunut dandy-tyylistä rennompaan suuntaan. Silti eroja löytyy yhä.
”Kun minä menen koiran kanssa ulos, minulle on aivan sama, miltä näytän. Pekka taas pukeutuu selvästi siltä varalta, että tapaa ihmisiä ja pitää piipahtaa kahvilassa.”
Yhteen hioutumisesta huolimatta omat vahvat persoonat ovat tallella. Pekka huomauttaa, että kaikesta ei olla samaa mieltä.
”Ei meillä ole yhteneväisiä tuulipukuja, emmekä me kaikista asioista muodosta yhteistä kantaa.”
Yhteinen koti
Ensimmäinen yhteinen koti oli Helsingin Bulevardilla, toinen Kaivopuiston kupeessa. Nykyinen sijaitsee jälleen Bulevardilla. Talo on entinen talli, joka on piilossa vanhojen kerrostalojen sisäpihalla, omassa rauhassa.
”Kotiin on aina kiva tulla. Joka kerta kun tulen tänne ja laitan oven kiinni, minulle tulee sellainen olo, että nyt meteli hiljeni ja kaikki on jäänyt ulkopuolelle. Suurin osa taiteilijoista, jotka esiintyvät viikottain säännöllisesti, haluavat esityksen jälkeen kadota jonnekin”, Hannu sanoo.
Bulevardin-kodissa ei soi taustamusiikki eikä televisio pauhaa. Vaikka jokaiseen huoneeseen on asennettu kaiuttimet, enimmäkseen ollaan hiljaisuudessa.
Kodin sisustus on ollut kiivaiden keskustelujen aiheena.
”Aluksi me tappelimme siitä, pitääkö kodissa olla väriä vai ei. Pekka pitää enemmän harmaasta ja minä olen ollut räiskyvien, mauttomien väriyhdistelmien ystävä”, Hannu kertoo.
”Tauluista tulee se väri, mitä huone tarvitsee, ja muuten pitää olla mahdollisimman neutraalia. Olohuoneessakin voi päätellä kumpi sohva on kumman”, Pekka jatkaa.
Olohuoneessa tosiaan on kaksi sohvaa, vaikka yksikin riittäisi. Vaalea on Pekan ja voimakkaan vihreä Hannun.
Taiteen keskellä
Kuvataidetta on ripustettu kodin seinille runsaasti. Nykytaide on erityisesti Pekan intohimo, sen juuret löytyvät jo hänen lapsuudestaan. Perhetuttuihin kuului lapsuudenkodin naapurissa asunut kuvataiteilija Riitta Nelimarkka.
”Riitta Nelimarkka ja hänen perheensä olivat meille läheisiä. Heidän taiteilijakodissaan oli katosta lattiaan eri sukupolvien maalauksia. Tuntui luontevalta, että sellainen kodin kuuluukin olla.”
Pekka harrasti itsekin nuorempana maalaamista. Nyt visuaalista kauneudenjanoa tyydyttää kukkien asetteleminen. Pekka ostaa usein suosikkikukkakaupastaan ison kasan leikkokukkia, joista tekee asetelmia.
Pekka on perheessä se, joka tekee kotona ruokaa. Aikaa kokkaamiselle on erityisesti viikonloppuisin, ja se on rentouttavaa vastapainoa työlle. Keittiö on johtajan pakopaikka, niin kuin pienen puutarhapalstan hoitaminenkin.
Hyvällä ruualla voi myös saada puolison hyvälle tuulelle. Hannu kiittelee siitä, että Pekka osaa suhtautua oikealla tavalla hänen mielialojensa ailahteluun.
”Pekka on kodinhengetär. Hän laittaa hyvän aterian, ja hän on hyvä liennyttämään tilanteita, joissa minä voin huonosti.”
Vaikka talossa käy siivooja, Pekka tykkää touhuta myös itse. Hän kiinnittää Hannua enemmän huomiota kodin siisteyteen. Pekka myös puuhailee mielellään sisustuksen parissa.
”Jaksan kiinnostua Ikean kalusteiden kokoamisesta ja kaappien järjestämisestä. Minusta on kivaa, että on koko ajan jotain, mitä puuhata.”
Hannu antaa tässä asiassa kaiken kunnian kumppanilleen.
”Kodikkuus, joka täällä on, johtuu enemmän hänestä kuin minusta.”
Perheen kolmas jäsen
Shurik on tärkeä perheenjäsen. Koiran hankkiminen oli alunperin Pekan idea. Hänellä oli lapsuudenkodissaan useita koiria. Hannu ei sen sijaan tiennyt koirista aiemmin mitään.
Nyt Shurik on kuitenkin valinnut laumanjohtajaksi Hannun. Pekka kertoo, että hän pärjää kyllä koiran kanssa kahdestaankin, mutta huomaa selkeästi, kumman kotiintulosta Shurik on enemmän innoissaan.
Hannu on viettänyt koiran kanssa paljon aikaa kahdestaan, koska hän tekee ison osan työstään kotona. Pekan työ taas tapahtuu pitkälti työhuoneella, luentosaleissa ja kokouksissa.
”Kun koira tuli, olin päivät kotona ja yritin saada siitä jotain tolkkua. Huusin sille monta viikkoa peräkkäin. Ei se mitään tajunnut. Luulen, että huutamisesta Shurik alkoi jossain vaiheessa ymmärtää, kuka tässä käskee”, Hannu kertoo.
Pekka ja Hannu matkustavat paljon töidensä vuoksi, ja kotona ollaan yhtä aikaa harvemmin kuin monessa muussa perheessä. Parhaiten Shurik voi silloin, kun koko lauma on koossa. Se käpertyy yläkerran huoneen lattialle, Hannun läheisyyteen.
”Kotona minä istun usein yläkerrassa ja Pekka alakerrassa, ja me teemme töitä. Sen ihmeellisempää ei tarvitse olla. Tunne, että nyt kaikki ovat kotona, riittää.” ●
Haastattelu on julkaistu Eevassa 6/2019.
