Outi tajusi, ettei kaikki ole kunnossa, kun kahvi valui pitkin leukaa – syyksi paljastui aivoverenvuoto, mutta kahden vuoden päästä selvisi jotain yllättävämpää
Kun Outi Kiviaho, 45, alkoi sammaltaa kesken palaverin, hän luuli saaneensa halvauksen. Päivystyksessä paljastui aivoverenvuoto – ja lopulta myös toinen sairaus.
Helmikuisena perjantaina vuonna 2019 Outi Kiviaho oli aloittelemassa etäpalaveria kotonaan. Aamuyö oli mennyt heräillessä, ja olo oli levoton ja oudolla tavalla tuskainen.
Kun Outi alkoi puhua ääneen, hänen puheensa kuulosti oudolta: pehmeältä ja sammaltavalta. Hän oli vetää kahvia henkeen ja ihmetteli, miksi kahvi valui noroina pitkin leukapieltä.
Peilistä Outi näki, kuinka hänen vasen suupielensä roikkui.
Kun sairaalan päivystyksessä syyksi selvisi aivoverenvuoto ja Outi alkoi toipua, hän luuli selvinneensä säikähdyksellä. Pahempaa oli kuitenkin edessä.
Outin ensimmäinen ajatus tuona perjantaipäivänä oli toispuoleinen kasvohermohalvaus, koska muutamalla hänen työkaverillaan oli ollut sellainen. Kun hän oli ymmärtänyt jonkin olevan vialla, hän sulki läppärin kannen, muttei ymmärtänyt sanoa kollegoilleen mitään.
Puoliso kyyditsi Outin päivystykseen, jossa tehtiin pään tietokonekuvaus.
”Lääkäri sanoi, että minulla oli aivoverenvuoto, ja lähetti minut Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Ajattelin, että ei kai, olen vasta 40-vuotias. Mietin, kuolenko nyt, ja purskahdin itkuun. Ajatus kuitenkin hukkui nopeasti hoitotoimenpiteiden pyörteissä.”
Outi on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja on hoitanut aivotapahtumapotilaita, mutta sairaalapedissä mielessä ei ollut yhtään ammatillista ajatusta.
”Kokemus hoitotyöstä ei ulotu siihen, kun on itse potilaana.”
Diagnoosiksi varmistui syvä aivojensisäinen verenvuoto, ICH. Aivoista paikannettiin useita pieniä, noin kolikon kokoisia vuotoalueita.
”Todennäköisesti verenpaine oli pompannut korkeisiin lukemiin aamuyöllä, ja suonet olivat alkaneet vuotaa.”
”En ollut koskaan aiemmin ollut riippuvainen toisten avusta, joten se tuntui vaikealta.”
Reaktiona vuotoon aivojen toiselle puolelle syntyi myös tukos, aivoinfarkti. Tukosalue oli melko pieni, eikä sitä voitu vuodon vuoksi liuottaa. Vuodon laajenemisen estämiseksi Outi oli kolme päivää vuodelevossa.
”En saanut tehdä vuodelevossa itse mitään, en edes nostaa takapuolta. En ollut koskaan aiemmin ollut riippuvainen toisten avusta, joten se tuntui vaikealta. Kun minut tuettiin vuoteen laidalle istumaan, tuli ensimmäistä kertaa tunne, että selviän tästä.”
Outi vietti sairaalassa ja terveyskeskuksen vuodeosastolla kymmenisen päivää. Hänellä kokeiltiin monia verenpainelääkkeitä ja todettiin lopulta verenpainetauti, sillä verenpaineet korkeat.
”Olin toiveikas ja iloinen siitä, että olin hengissä, vaikka aluksi olin jo postilaatikolle kävelystä puhki.”
Lääkkeistä huolimatta verenpaine ei tahtonut asettua uomiinsa. Lääkitystä jouduttiin jatkuvasti säätämään, ja parhaimmillaan Outi söi jopa viittä eri lääkettä, jotta verenpaine saataisiin aisoihin.
”Mietin paljon sitä, miksei verenpaine tasaannu lääkityksestä ja elintapamuutoksista huolimatta.”
Outi ajatteli väsymyksen johtuvan siitä, että elimistö toipuu pikkuhiljaa tapahtuneesta.
Kolmen kuukauden sairausloman jälkeen Outi palasi töihin toukokuun alussa 2019. Hän kehitti ja ylläpiti terveydenhuollon tietojärjestelmiä, ja työnkuvaa räätälöitiin hieman kevyemmäksi.
Mielessä ei käynytkään, etteikö paluu onnistuisi. Neuropsykologisia testejä Outille ei tehty. Kesälomaa Outi piti tuona kesänä kuitenkin kahdeksan viikkoa.
”Työ oli stressaavaa ja päivät venyivät pitkiksi. Olin melko virkeä ja ehtinyt jo kaipaamaan työyhteisöä, mutta työpäivien jälkeen olin tavallista uupuneempi.”
Outi ajatteli väsymyksen johtuvan siitä, että elimistö toipuu pikkuhiljaa tapahtuneesta.
”Se Outi, joka olin ennen sairastumista, en ole enää koskaan.”
Kesäkuussa 2021 Outi oli jälleen etätöissä kotona, kun hänen vasen kätensä alkoi puutua. Outi ajatteli, että hän oli varmaan nojannut käteensä, ja ravisteli sitä.
”Sitten mietin, että ehkä niskani on vain jumissa. Pian kihelmöinti ja pistely levisivät toiseen puoleen kasvoista ja kielestä, ja kosketus kasvoilla tuntui oudolta.”
Päivystyksessä Outin aivoista löytyi taas vuoto, nyt oikealta puolelta. Kuten edelliselläkin kerralla, aivoihin oli kehittynyt myös tukos.
Useiden lisätutkimusten jälkeen Outilta löydettiin hormonaalinen sairaus, primäärinen hyperaldosteronismi, jossa lisämunuaiset tuottavat liikaa aldosteroni -hormonia. Siihen eivät tavalliset verenpainelääkkeet pure.
Kun Outi sai sopivat lääkkeet, verenpaineet ovat pysyneet annetuissa rajoissa, jotka ovat tiukat kahden aivoverenvuodon jälkeen.
Toinen aivoverenvuoto oli aluksi järkytys. Outi makasi lamaantuneena sängyn pohjalla.
”Pelkkä oleminen oli vaikeaa, enkä nähnyt missään toivoa ja valoa. Vaivuin syvälle synkkyyteen.”
Outi yritti palata töihin mutta jäi kahden viikon kuluttua sairauslomalle. Maailma kutistui pieneksi.
Keskustelutuki, mielialalääkitys ja läheisten läsnäolo kannattelivat pahimpien hetkien ohi.
”En ole vielä ennallani, ja synkkiä hetkiä tulee yhä. Se Outi, joka olin ennen sairastumista, en ole enää koskaan. Kenties olen kuitenkin joskus lähellä sitä.”
Toinen aivoverenvuoto toi raadollisen realismin omasta kuolevaisuudesta.
”Olen tajunnut, että minulla on rajallinen aika täällä maailmassa enkä voi tietää, koska rajani tulee vastaan. Tiedostan, että elämä voi loppua koska vain. En osaa enää unelmoida varauksetta.”
Outin aivot eivät ole toipuneet täysin ennalleen. Hänelle jäi esimerkiksi osittainen nieluhalvaus.
”Jos en keskity juomiseen, vedän nestettä henkeeni. Myöskään ääneni ei kestä entiseen tapaan. Joudun syömään pastilleja, sillä muuten alan helposti yskiä.”
Outi vasen kämmen tuntuu edelleen puutuneelta eikä tunne kunnolla kuumaa. Välillä kasvoissakin kihelmöi. Outi myös väsyy voimakkaista hajuista.
Aistiyliherkkyyksien lisäksi tutuiksi ovat tulleet tunnesäätelyn vaikeudet. Itkukohtaus saattaa yllättää, kun Outi käy syvällistä keskustelua, katselee mollivoittoisia mainoksia tai vaikka lukee kirjaa.
Lääkärin vastaanotolla kyyneleet tulevat aina.
”Välillä itkeminen oli niin voimakasta, että mietimme työterveyslääkärin kanssa lääkehoitoa.”
Itkun lisäksi Outia naurattaa usein ja paljon.
”Kerran hautajaisissa en pystynyt pidättelemään naurua ja jouduin poistumaan hetkeksi naistenhuoneeseen.”
Outi on opetellut irtautumaan kuohuttavista tilanteista. Hän jättää esimerkiksi itkettävän kirjan hetkeksi syrjään tai keskittyy tietoisesti johonkin muuhun, vaikka vesipullon avaamiseen.
”Jos imuroin kaksi huonetta, nukun neljä tuntia.”
Rauhallista ja ennakoitua. Sellaista on Outin elämä nykyisin. Outilla puhkesi toisen aivoverenvuodon jälkeen myös voimakas uupumus, fatiikki.
”Jos imuroin kaksi huonetta, nukun neljä tuntia. Minulle tulee silloin kuvottava olo: en pysty olemaan omissa nahoissani. En jaksa liikuttaa käsiäni enkä jalkojani. Joskus huono olo ei väisty edes levätessä.”
Ennen Outi vannoi spontaaniuden nimeen, mutta nykyään rutiinit tuovat turvaa ja lohtua. Kotona valot ovat himmeällä, kaihtimet raollaan ja äänet minimissään. Outin lempipaikka on nojatuoli, jossa hän usein lepää villasukat jalassa, laput silmillä, pehmeään peittoon kietoutuneena.
”Joudun usein sanomaan miehelleni, että älä puhu minulle nyt mitään. Välillä laitan vastamelukuulokkeisiin tietyn taajuisia ääniä: esimerkiksi hertsimusiikki rentouttaa, kun olen ylivirittynyt.”
Fatiikin vuoksi Outi joutuu miettimään tarkasti, mitä pystyy ja jaksaa. Kahvilat ja ravintolat voivat olla raskaita hälyn ja väkimäärän vuoksi, elokuvissa Outi ei ole pystynyt käymään. Lähimmät ystävät ovat pysyneet ja viestiryhmät laulavat päivittäin.
”Mikäli vointi riittää esimerkiksi illanistujaisiin ystävien kanssa, joudun toisinaan lähtemään aiemmin pois. Vähintään pitää etsiä jokin paikka, jossa voin huilata hetken.”
Outi on tällä hetkellä kuntoutustuella, mutta syksyllä hänen olisi tarkoitus aloittaa työkokeilu.
”Kaipaan työympäristöä, sillä työ on aina ollut iso osa identiteettiäni. Työ täytyy järjestellä niin, ettei kaikki vapaa-aika mene nukkumiseen.”
Outi pyrkii löytämään iloa pienistä asioista, jotka katosivat masennuksen aikana. Outi ammentaa voimaa myös runojen kirjoittamisesta.
”Tunteiden valuttaminen paperille tyhjentää mieltä.”
Aivoverenvuodossa veri tekee kudostuhoa aivoissa
- Aivoverenvuodossa veri vuotaa revenneestä suoneesta joko aivojen sisälle (ICH) tai lukinkalvon alaiseen tilaan, jolloin puhutaan SAV-vuodosta.
- Riskitekijä on korkea verenpaine. Joskus aivovaltimoiden seinämissä voi olla myös vuodolle altistavia pullistumia.
- Aivoverenvuodosta voivat kertoa puutumisoireet, toispuoleinen raajojen heikkous tai voimattomuus, suupielen roikkuminen, puheen puuroutuminen, näköhäiriöt tai huimaus.
- Oireiden perusteella ei voi erottaa, onko kyse aivoverenvuodosta vai aivoinfarktista. Siksi tehdään kuvantamistutkimuksia.
- Hoitoon pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti, sillä veri tekee kudosvaurioita aivoihin.
- Hoitomuoto valitaan aivoverenvuodon tyypin mukaan. Aivojen sisäisessä vuodossa (ICH) leikkaus tulee harvoin kysymykseen.
- Jälkioireita voidaan lievittää esimerkiksi toimintaterapian, fysioterapian tai puheterapian keinoin.
Lähde: terveyskyla.fi, aivoliitto.fi
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 7/2024.
