Ratkaisu: Konkretisoi omat taitosi ja opi kertomaan niistä muille

Headhunter Minna Kruhselle on tuttua, että kokeneet naispuoliset ammattilaiset ovat tyytymättömiä asemaansa töissä, vaikka osaamisensa puolesta he olisivat organisaation luottopelaajia.

”Tämä ei tosin liity ikään vaan sukupuoleen – kaiken­ikäiset naiset saisivat kertoa taidoistaan selvästi nykyistä reippaammin”, Kruhse sanoo.

Oman osaamisen hahmottaminen on erityisen tärkeää työtä vaihtaessa tai palkkaneuvotteluissa, mutta taidosta on hyötyä ihan jokapäiväisessä arjessakin. Esimerkiksi jos omaan työnkuvaan ollaan ujuttamassa uusia tehtäviä, on arvokasta osata artikuloida, mitä kaikkea tekee jo nyt. Onko uusien tehtävien hoitamiseen edes aikaa?

Monelle oman osaamisen myyminen on suorastaan vastenmielistä. Psykologi ja työyhteisöjen valmentaja Ilona Rauhala ymmärtää hyvin, miksi.

”Eihän oman osaamisen myyminen ole helppoa – se on taito, jota pitää harjaannuttaa. Moni luulee, että he, jotka ovat taitavia tuomaan esiin taitojaan, ovat sitä luonnostaan. Näin ei useimmiten ole.”

Ilona Rauhalan mukaan itseluottamus kehittyy treenatessa kertyvien taitojen myötä. Voit harjaannuttaa itseäsi vähitellen kertomalla omista onnistumisistasi vaikka Linkedinissä. Jos itsen kehuminen hirvittää, voit aloittaa kollegoilta saadusta palautteesta.

Minna Kruhse neuvoo pukemaan osaamisensa saavutusten muotoon. Pitäydy faktoissa ja käytä numeroita.

”Sen sijaan että sanoo, että olen toiminut myyntipäällikkönä viisi vuotta, voi kertoa, että olen hoitanut x määrää asiakkuutta ja hankkinut x uutta asiakkuutta viidessä vuodessa, minkä aikana tulos on parantunut x prosenttia. Faktat pöytään.”

Jos oma osaaminen ei taivu numeroiksi, kerro työstäsi muuten mahdollisimman seikkaperäisesti. Kuuluuko arkeesi esimerkiksi ohjelmistojen tai järjestelmien käyttöä tai vastaatko jostain tietystä tehtävästä töissä?

Jotta taidoistaan pystyy kertomaan vakuuttavasti, niihin pitää itse uskoa. Itseluottamus syntyy itsetuntemuksesta, tietää toimittaja, tietokirjailija Sanna Wallenius. Hän on yrittäjänä tottunut markkinoimaan osaamistaan ja neuvottelemaan palkkioistaan. Wallenius on kirjoittanut Rosanna Marilan kanssa kirjan Lisää liksaa.

”On todella tavallista ajatella, että kaikki muut ovat mielettömiä menestyjiä, mutta oma tekeminen on vähän sinnepäin. Kuitenkin suurin osa kokee välillä epävarmuuden hetkiä.”

Entä jos ei yksinkertaisesti tiedä, missä on hyvä? Sanna Walleniuksen mielestä kollegojen tai läheisten kanssa jutteleminen on erinomainen tapa hahmottaa omia taitojaan. Walleniuksella on mentori, jonka kanssa hän pallottelee työelämää laajemminkin. ”Mitä mä sun mielestä osaan?” on hyvä kysymys esittää.

Ratkaisu: Listaa arvosi ja selvitä, voiko tehtävänkuvaasi muuttaa

Elämänkokemus kääntyy parhaimmillaan töissä rentoudeksi ja varmuudeksi. Vuosien aikana kehittyneet verkostot ja kokemus pitävät huolen siitä, että mailaa ei tarvitse enää puristaa liikaa. Vai onko asia sittenkään niin? Työelämä on digitalisaation ja pandemian aiheuttamien muutosten seurauksena kovassa murroksessa. Moni kokenutkin työntekijä tuntee, ettei pysty antamaan työssä parastaan.

Ilona Rauhalan mukaan tällaista kokemusta kannattaa todella kuunnella. Ensimmäiseksi on hyvä pohtia, onko kysymys työn sisältöjen ja oman persoonan välisistä ristiriidoista. Oletko esimerkiksi sielultasi asiakaspalvelija, joka on päätynyt tekemään taloushallintoa, tai päinvastoin?

Headhunter Minna Kruhsen mukaan kokenut työn­tekijä kiinnittää nuoria kollegoitaan enemmän huomiota työn rakenteisiin ja merkityksellisyyteen.”Tässä vaiheessa uraa kokisautomaatit ja pingispöydät on nähty. Suurin osa 40–50-vuotiaista naisista haluaa työskennellä taholle, jonka arvot allekirjoittaa.”

Ilona Rauhala kehottaa listaamaan, mitkä ovat itselle tärkeimmät arvot töissä. Toteutuvatko ne? Keskustele esihenkilön kanssa, onko työn sisältöä mahdollista muuttaa. Se voi joskus järjestyä yllättävänkin vaivattomasti esimerkiksi organisaation sisäisellä työkierrolla tai koulutuksella.

Kokonaan uudelle alalle kouluttautuminenkin on mahdollista, mutta Rauhala muistuttaa, että silloin on oltava valmis aloittamaan urakehitys tikkaiden alapäästä. Vähintään kahdeksan vuotta työelämässä olleen palkkatyöntekijän tai yrittäjän kannattaa hyödyntää opintojen rahoittamisessa aikuiskoulutustukea.

Ratkaisu: Pohdi, minkä asian oikeasti pitää muuttua

Jos töissä joutuu vetämään roolia tai toimimaan itseään vastaan, saattaa olla vaarassa uupua.

”Aika harva pääsee töissä näyttämään persoonansa kaikki puolet eikä se ole tarkoituksenmukaistakaan. Mutta on haitallista ja todella energiaa vievää, jos joutuu esittämään jotain muuta kuin on”, Ilona Rauhala sanoo.

Rauhala antaa vertauskuvan. Jos pidät vesilasillista käsivarren mitan päässä itsestäsi minuutin, tehtävä ei tuota suurempia ongelmia. Jos vesilasia täytyy pidellä tuntikaupalla, se ei onnistukaan.

”Tiedetään, että voimakas ja pitkäkestoinen arvoristiriita altistaa uupumukselle. Asiasta kannattaa puhua kollegan, esihenkilön tai työterveyspsykologin kanssa.”

Työyhteisössä vietetään iso osa hereilläoloajasta, ja etätyössäkin yhteisön dynamiikka vaikuttaa siihen, miten hommia jaksaa tehdä. Työssä viihtyminen kannattaa siis ottaa tosissaan. Ja samalla muistaa, huomauttaa Sanna Wallenius, että vaihtamalla ei aina parane.

”Jokaisessa työpaikassani on ollut joku, josta olen heti aavistanut, että tuon kanssa kemiat eivät kohtaa. Mutta eihän se ole oleellista, vaan se, että kykenee hoitamaan työt asiallisesti ja tulemaan toimeen.”

Kaikkia elämän ihmissuhdesolmuja yhdistää se, että yksi osapuolista on minä itse.

”Jos tuntee jäävänsä porukan ulkopuolelle, onko se oikeasti ulossulkemisen tulosta vai onko itse taipuvainen vetäytymään?” Wallenius havainnollistaa.

Ilona Rauhalan mukaan vaikeissa tilanteissa on syytä kääntää katse myös peiliin ja miettiä, millaisia asioita oman toiminnan taustalla on. Loukkaannuinko kollegan rakentavasta palautteesta, koska tunnen, etten saa tarpeeksi kannustavaa palautetta? Olenko ylipäätään tottunut vastaanottamaan palautetta?

”Jos toimii tavalla, josta ei itse pidä, sitä on mahdollista muuttaa. Vaikeus on siinä, että pitkäjänteinen muutos on hidasta ja vaatii sitoutumista toisin tekemiseen. Terapia ja työnohjaus ovat hyviä keinoja päästä alkuun.”

Ratkaisu: Arvosta omaa työpanostasi ja vedä rajat

Pandemiasta seurannut etätyö aiheutti lukuisissa organisaatioissa ensin huiman tuottavuuden kasvun ja sen jälkeen sairauspoissaolojen nousun. Mitä jos ei olekaan valmis siihen, mitä uralla menestyminen vaatii – etenkin jos se tarkoittaa tuloksen repimistä omasta selkänahasta?

Sanna Walleniuksen mielestä kyseessä on aplodien arvoinen oivallus.

”Niin moni keski-ikäinen nainen on ollut valmis venymään, raatamaan ylitöitä ja suostumaan yhteen jos toiseen kummalliseen juttuun. Sitten joskus nelikymppisenä tulee se oivallus, että ei saakeli, ei mun tarvitse.”

Wallenius sanoo pelänneensä hankalan ihmisen mainetta, kun hän on yrittäjänä kieltäytynyt työstä, josta ei ole maksettu tarpeeksi.

”Olenkin huomannut, että mitä enemmän olen vetänyt rajoja, sitä enemmän minua on alettu arvostaa.”

Joka ammatissa tehtävien karsiminen ei onnistu omia rajoja vetämällä. Mutta kun tekemistä on liikaa ja vaihtoehtoja vähän, moni vetää rajansa sanattomasti. Puhutaan quiet quitting -ilmiöstä, jossa työntekijä suoriutuu vain yhdeksästä viiteen mutta ei sen enempää.

”Tämä ilmiö on ymmärrettävä vastareaktio jatkuvasti lisääntyville vaatimuksille ja liittyy ehkä ikääntymiseen. Kun oivaltaa, että huhkinpa kuinka paljon tahansa, aina vaaditaan lisää. Looginen reaktio siihen on, että jos mikään ei kerran riitä, antaa sitten olla”, Sanna Wallenius sanoo.

Minna Kruhse muistuttaa, että jos työtä tehdään jatkuvasti liian kovilla kierroksilla, työnantaja on todennäköisesti resursoinut työn väärin.

”Joustamista vaaditaan tietysti puolin ja toisin lähes kaikissa töissä, mutta kyllä annetut tehtävät pitäisi voida tehdä riittävän laadukkaasti annetussa ajassa.”

Kruhse muistuttaa, että työnantaja ei missään nimessä halua, että luottopelaajat uupuvat eivätkä suoriudu töistään. Jos esihenkilöllä on itselläänkin liikaa töitä ja alainen suorittaa kaiken sovitusti, ei esihenkilö välttämättä edes tajua, että jaksaminen on kortilla.

Kruhse myöntää itsekin esihenkilönä, että erityisesti kokeneiden luotto-osaajien jaksamiseen perään tulee kyseltyä liian harvoin, vaikka heidän panoksensa on erityisen merkityksellinen.

Jos töitä on liikaa, Kruhse kehottaa puhumaan asiasta esihenkilölle. Kysy, mitkä työt ovat ydinroolissa, mitkä toissijaisessa roolissa ja mitä voisit jättää kokonaan pois.

Ratkaisu: Käy neuvotteluja yhä uudelleen

Moni tuntee olevansa työssään hyvä, mutta vuosien uurastuksenkaan jälkeen työpanos ei näy palkassa. Kaikkien kolmen asiantuntijan mukaan kynnys pyytää palkankorotusta on kokeneiden ammattilaisten parissa edelleen liian korkealla.

Kun Sanna Wallenius kysyy ikäisiltään keski-ikäisiltä naisilta, milloin viimeksi he ovat pyytäneet palkankorotusta, vastauksena on tavallisesti kiemurtelua.

”Aika moni myöntää, ettei ole pyytänyt lisää palkkaa, vaikka olisi nykyiseen palkkaansa tyytymätön.”

Työntekijän palkka määräytyy alasta riippuen hyvin eri tavalla. Julkisella sektorilla työskentelevä ei ole samoissa neuvotteluasemissa kuin mainostoimiston AD tai yrittäjä. Toisaalta monissa yrityksissäkin voidaan elää hetkeä, jona palkankorotukset eivät ole vaikean liiketalou­dellisen tilanteen vuoksi mahdollisia.

Mikäli neuvotteluvaraa ylipäänsä on, palkan korottamiseen kannattaa suhtautua pitkän aikavälin projektina, Minna Kruhse sanoo.

Vaikka omaa palkkatoivetta ei välttämättä saa heti läpi, se kannattaa tuoda esihenkilön tietoon monestakin syystä.

“Pahinta, mitä voi tapahtua, on esihenkilön vastaus, että ei käy. Se ei välttämättä tarkoita, että korotus ei olisi mahdollinen pidemmällä aikavälillä. Mutta fakta on, että jos palkankorotusta ei pyydä, ei sitä useimmissa yrityksissä tulla tarjoamaan.”

Palkkaneuvottelut ovat nimenomaan neuvottelut. Jos esihenkilö ei suostu, kannattaa kysyä, mitä pitäisi tapahtua, että korotus tapahtuisi. Mitä odotuksia työnantajalla on, ja miksi ne eivät ole tähän mennessä täyttyneet?

Kruhsen mukaan toive palkankorotuksesta kannattaa lausua ääneen siksikin, että yritys tietää pitää kiinni hyvistä tekijöistään.

”Ei ole yritykseltä kohtuuton oletus, että jos työntekijä ei pyydä palkankorotusta, hän on palkkaansa tyytyväinen. Vaikka korotus ei olisi sillä hetkellä mahdollinen, siihen ehkä palataan, jos tiedetään, että henkilö on ollut asiassa aloitteellinen.”

Jos osaat tuoda esiin omaa osaamistasi, saat helpommin kokemuksen siitä, että myös muut arvostavat työpanostasi. Palkka on arvostuksen selkein indikaattori, mutta ei ainut. Päätöksentekoon osallistaminen, palaute, joustavat työolot sekä työnantajan kustantamien koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen kielivät kaikki halusta satsata työntekijään.

Tutkimusten mukaan palkankorotuksen rooli työssä viihtymisen kannalta on lopulta varsin lyhytaikainen. Jos palkka ei kuitenkaan vastaa omaa käsitystä omasta panoksesta, on syytä katsoa kilpailijoiden suuntaan.

Sanna Wallenius kertoo hr-alalla työskentelevästä ystävästään, joka epäonnistuneiden palkkaneuvottelujen jälkeen vaihtoi työpaikkaa. Ystävä sai toisen yrityksen leivissä peräti 1 500 euroa enemmän palkkaa samasta työstä ja päivitteli, miksi ei ollut vaihtanut työpaikkaa aiemmin.

”Tässä tapauksessa kyse oli henkilöstä, jonka osaamisesta kilpailtiin, joten hänen neuvotteluasemansa oli poikkeuksellisen vahva. Mutta jos kokeneen ammattilaisen palkkaa ei olla valmiita korottamaan pitkälläkään aikavälillä, se kertoo työnantajan prioriteeteista, ja siitä kannattaa vetää omat johtopäätökset.”

Juttu on alun perin julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 14/2022.