Suomalaisen halu hoivata syntyy velvollisuudentunteesta ja rakkaudesta.

Vaikka meillä ei ole juridista velvoitetta hoitaa iäkkäitä vanhempiamme, kuten Virossa ja Saksassa, moni pitää heistä huolta.

Kaikista työssäkäyvistä jopa kolmannes hoivaa iäkästä, sairasta tai vammaista läheistään. Se tarkoittaa yhteensä 700 000 suomalaista.

Kun mukaan lasketaan kaikki säännöllisesti läheisiään auttavat, hoivaajia on yli miljoona.

Tämä on valtava määrä. Virallisia, omaishoidon tukea saavia hoitajia on 44 000. Moni on puristuksessa, joka heijastuu arkeen, ihmissuhteisiin ja työhön

Suurin osa ”näkymättömistä” hoivaajista on naisia, jotka hoitavat omia tai puolisonsa vanhempia työn ohessa. Keski-iästä tuleekin monelle toiset ruuhkavuodet.

– Nainen kantaa tyypillisesti päävastuun läheisen hyvinvoinnista. Nainen huushollaa, antaa lääkkeet, pukee ja pesee. Mies kolaa lumet ja korjaa rikkoontuneet laitteet. He toistavat sisäsyntyisiä sukupuolirooleja, sanoo etäomaishoitajien arkea tutkinut dosentti Kaisa Kauppinen Helsingin yliopistosta.

Miesten osuus hoivaajista erottuu tilastoissa vasta eläke-iässä, kun puoliso sairastuu. Yleensä kyseessä on muistisairaus.

Vanhempien ja jopa puolison vanhempien hoito lankeaa tyttärille. On tutkittu, että iäkkäät amerikkalaiset kokivat luonnollisemmaksi, että tytär hoitaa heitä pojan sijaan. Tyttärelle oli helpompi puhua raihnaistumisesta.

Syy voi olla myös se, että parisuhteessa nainen on usein miestä nuorempi ja naiset elävät pidempään.

Perheroolit ja asenteet voivat tietysti muuttua. Isien rooli lasten hoivaajana kasvaa. Myös vastuu vanhemmista saattaa tulla luontevammaksi etenkin kun hoito teknistyy.

– Kun uusia laitteita tulee, miehet kiinnostuvat niistä, Kauppinen ennustaa.

Ruotsissa on havaittu, etteivät iäkkäät halua, että omat tyttäret hoitavat heitä. He haluavat yhteiskunnalta vastinetta verorahoilleen. Toisaalta Ruotsissa ei ole Suomen kaltaista omaishoidontukijärjestelmää.

– Taustalla on todennäköisesti myös tasa-arvopuoli. Vanhemmat eivät halua, että tytär menettää vapautensa keski-ikäisenä.

Kauppinen kuitenkin muistuttaa, että vain harva suomalaisnainen hoivaa vasten tahtoaan.

– Taustalla ei ole vain uhriutumista. Suomalaisnaisilla on korkea hoivamoraliteetti. Se on myös valtavan hienoa. Mutta kuinka pitkään he jaksavat kokopäivätyön ohella?

Hoivan epätasainen jakautuminen saattaa olla yksi syy siihen, että naiset ovat miehiä harvemmin johtopaikoilla työelämässä. Omaishoiva on sitovaa ja kuluttavaa.

Läheisen tarpeet ovat jatkuvasti läsnä, myös työajalla. Muistisairas saattaa soitella töihin yhtenään. Viranomaisasiat on hoidettava virka-aikaan.

Viikonloppuna ei ehdi levätä, kun on ajettava täyttämään dosettia ja jääkaappia.

Yli puolet omaishoitajista jaksaa hyvin hoidon sitovuuteen nähden mutta viidennes on selvästi kuormittunut.

Stressiä pukkaa ja väsymys painaa. Toiveet päästä ennenaikaiselle eläkkeelle ovat yleisempiä.

Omaishoitajia kuormittaa työn sitovuus. Kakkosena tulee psyykkinen, kolmosena fyysinen kuormittavuus.

Tilanne voi eristää sosiaalisista kuvioista.

Kauppisen kyselyssä yli puolet työssäkäyvistä omaishoitajista oli kieltäytynyt työmatkoista. Myös ylennyksille, viikonlopputöille ja työporukan tilaisuuksille oli sanottu ei.

Ei siis ihme, jos urakehitys kärsii.

Kerrosleipä- eli sandwiched-tilanne yleistyy, kun naisten synnytysikä nousee. Apua tarvitsevat sekä lapset että vanhemmat.

Työn ja hoivan yhteensovittaminen on iso kysymys etenkin naisvaltaisilla työpaikoilla.

– Hoivaaja kaipaa ymmärrystä ja joustoa. Työyhteisössä olisi sovittava yhteiset pelisäännöt, kuinka työaikaa voi käyttää läheisen asioiden hoitamiseen, Kauppinen sanoo.

Hoivaavat ovat vahvasti motivoituneita työhönsä. He arvostavat heitä varten tehtyjä järjestelyjä.

– He eivät halua lisätä muiden painolastia vaan tekevät tunnollisesti rästityöt. Työ on henkireikä.

Väestö ikääntyy ja yhteiskunnalla on paine hoitaa iäkkäät, sairaat ja vammaiset kotona. Laitoshoitoa on jo vähennetty. Omaisten rooli kasvaa.

Kuinka tästä selvitään?

Päättäjät uskovat, että tekniikka kehittyy ja halpenee dramaattisesti. Keinoäly, robotiikka ja virtuaalitodellisuus mullistavat hoivan. Niiden avulla vanhuksen toivotaan pärjäävän kotona ilman apukäsiä.

Jo nyt koneita on saatavilla. Automaatti annostelee lääkkeet. Vessanpytty pesee ja kuivaa. Älykäs pyörätuoli harppaa esteiden yli.

Valvontalaite hälyttää, jos muistisairas lähtee harhailemaan. Älypuhelimesta voi seurata läheisen verensokeria ja sydämen sykettä.

Hoivarobottien kehitys on ollut huimaa. Silti aika ja varsinkaan hinta eivät ole olleet kypsiä niiden läpimurtoon kotihoidossa.

– Sekin päivä tulee vielä, kun hoivarobotti vie vaarin sängystä vessaan, ennustaa erityisasiantuntija Lea Stenberg Ikäteknologiakeskuksesta.

Tekniikka herättää paljon epäluuloja ja huolta. Stenberg näkee, että se kuitenkin vapauttaa hoivaajien resursseja rutiineista läsnäoloon ja vuorovaikutukseen.

Tuskin kaikkea uskaltaa laskea vempainten varaan.

– Laitteet ovat vielä valitettavan usein epäluotettavia. Suunnittelijat eivät ymmärrä, millaisia kognitiivisia ja fyysisiä haasteita käyttäjillä on.

Laitteet ovat usein kalliita. Yhteiskunta ei kykene sponsoroimaan niitä kaikille. Voidaan kysyä myös, eriarvoistaako teknologia kotihoivan, jos siihen on varaa vain osalla.

Lähteet: Työssäkäynti ja läheis- ja omaishoiva (2015) sekä Teknologia ikäihmisten omaishoidon apuna (2013)