Kohtaus eräältä terapiakäynniltä:

Keski-ikäinen aviopari, nainen ja mies, ovat tulleet keskustelemaan hiipuneesta seksielämästään. Terapeutin kysellessä taustatekijöistä nainen alkaa kuvata kehosuhdettaan – tai no, kuvata ja kuvata: hän alkaa ruotia ja kritisoida vartaloaan, toteaa inhoavansa sitä ja että on aina vihannut.

Vieressä istuva mies kuuntelee ja vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän ihmeissään. Osa naisen kertomasta on hänelle tuttua juttua, mutta uutta on se, se missä määrin ja millä kaikilla tavoin kehoviha vaikuttaa kumppaniin seksuaalisena olentona. Kertoohan nainen, mitä kaikkea on kieltänyt itseltään seksissä, koska oma keho on tietynlainen. Eikä siinä kaikki: inhottava olo itsestä tuppaa usein pilaamaan nautinnon.

Mies yrittää saada sanan johonkin väliin.

”Mutta kun minä rakastan jokaista kohtaa sinussa. Olet ihana ja haluttava kaikilla tavoin”, mies sanoo.

Tämäntyyppinen hetki on minulle kovin tuttu terapiatyöstäni. On tärkeää todeta, että tietenkin kohtauksesta on monia eri versioita: voidaan muuttaa iät, sukupuolet, seksuaaliset suuntautumiset ja suhdemuodot. Ennen kaikkea voidaan vaihdella niitä kehon osia ja ominaisuuksia, joita itseään haukkuva inhoaa, sekä se, millä sanoin ja näkökulmalla kumppani kehuu.

Usein kohtaus jatkuu ikävä kyllä niin, että se, jolle sanotaan kauniita asioita, ei tunnu ottavan niitä kuuleviin korviinsakaan. Hän epäilee kumppanin satuilevan tai menettäneen arvostelukykynsä.

Joskus jos epäily yltyy kovin kärjekkääksi, saatan pyytää kehoaan kritisoivaa asettumaan kumppanin kenkiin. Miltä sinusta tuntuisi, jos sanoisit jotain suoraan sydämestäsi eikä toinen uskoisi sitä?

Kehosuhdeongelmat ovat sydäntä raastavan yleisiä. Yksikään meistä ei ole syntynyt kehoaan ällöävänä – ei tarvitse kuin katsoa ihan pientä lasta, joka tarjoaa oivan esikuvan sille, miten ottaa kehostaan ilo irti, elää kehossaan, kehollisena olentona.

Ristiriitainen, vihamielinen tai vähättelevä asenne kehoon omaksutaan usein sangen varhain milloin läheisten, milloin muuten vain ympärillä olevien myötävaikutuksella.

Kovin tavallista on myös se, että kriittisimpiä olemme juuri itseämme kohtaan, kun taas muita, etenkin niitä, joita rakastaa, voi olla helpompi tarkastella lempeästi. Niinpä on todennäköistä, että kumppanisi suhtautuu kehoosi rakastavammin kuin sinä itse.

Muiden – etenkin lähellä olevien – katse ja sanat voivat myös edesauttaa kehosuhteen muuttamisessa myönteisemmäksi. Tästä syystä välillä naiivisti mietin, miten mahtavaa olisi pystyä tekemään jokin taikatemppu, jolla saisi sohvallani istuvan, kehoonsa vihamielisesti suhtautuvan ihmisen näkemään itsensä kumppaninsa hyväksyvin, usein jopa palvovin silmin.

Silloin – simsalabim! – mielikuvitusparin tarina voisi jatkua vaikka jotenkin näin: He kävisivät helliä, huomaavaisia ja haavoittuvaisia keskusteluja kummankin kehosuhteesta. Molemmille tulisi ihana kutkuttava olo, joka seuraa siitä, kun ottaa riskin ja jakaa itsestään jotain henkilökohtaista ja arkaa ja juuri sen vuoksi tulee kuulluksi ja nähdyksi tarkemmin ja kauniimmin kuin olisi voinut kuvitellakaan.

Ja niin pari eläisi elämänsä loppuun asti – kunnioittaen, kuullen ja sanoen arjessaan luontevasti kivoja asioita omasta ja toisen kehosta.

Elina Tanskanen on erityistason seksuaaliterapeutti, seksuaalineuvoja ja kognitiivinen lyhytterapeutti, joka liputtaa ihmisyyden, suhteiden ja rakkauden moninaisuuden ja ainutlaatuisuuden puolesta.