Oletko jo kokeillut puerh-teetä? Se saattaa auttaa ruoansulatusta
Tee oli aikoinaan harvojen valittujen ilo. Mielenkiintoista on, että aluksi sitä pystyi ostamaan vain apteekista.
Kun teenjuonti rantautui Suomeen noin 300 vuotta sitten, nautinnollinen juoma kuului säätyläisten iloihin. Nykyään se on arkipäivää. Teen terveysvaikutuksista tultiin tietoiseksi 1800-luvun lopulla, kun ihmiset huomasivat sen piristävän mutta myös rauhoittavan vaikutuksen.
”Aluksi teetä sai ostettua vain apteekeista”, kertoo suomalaiseen teekulttuuriin ja sen historiaan perehtynyt kansatieteilijä ja tietokirjailija Sirkka-Liisa Ranta.
”Vihreän teen sanotaan edistävän terveyttä. Vaikutukset riippuvat kuitenkin lajikkeista, esimerkiksi japanilaisen vatkatun teen, matchan, uskotaan virkistävän.”
Teen suhteen tapahtuu harvoin suuria mullistuksia, mutta tällä vuosituhannella ihmiset ovat löytäneet perinteisen kiinalaisen puerh-teen. Sitä tuotetaan vain tietyllä alueella Kiinassa.
Monia kiinnostaa fermentoitu ravinto, ja puerhin on sanottu olevan hyvää vatsalle, ruoansulatukselle ja vastustuskyvylle. Lisätutkimuksia sen vaikutuksista kuitenkin kaivataan.
Puerh on kuin vuosikertaviini, sillä se kypsyy ja paranee ajan myötä.
Asiantuntijoiden mukaan puerh on kuin vuosikertaviini, sillä se kypsyy ja paranee ajan myötä – mitä kauemmin tee on kypsynyt, sitä täyteläisempi on maku ja sitä arvokkaampaa se on.
”Puerh on omanlaatuinen, ja se jakaa mielipiteitä. Sen tuoksukin on hyvin maanläheinen ja ummehtunut, on kuin avaisi vanhan kirjoja täynnä olevan matkalaukun tai maakellarin”, kertoo teeasiantuntija ja tietokirjailija Pekka Nihtinen.
Asiantuntija juo teensä maustamattomana, mutta moni käyttää lisukkeita.
”Englantilaiset lisäävät teehensä maitoa tai kermaa. Venäläiset laittavat teehensä sitruunaa, hilloa tai hunajaa. Vihreään, valkoiseen tai oolong-teehen en sekoittaisi mitään, sillä silloin niiden ominainen maku katoaa.”
Lue lisää: Pekka Nihtinen: Kiinalainen teekirja. Memfis Books 2008. Sirkka-Liisa Ranta: Suomalainen teekirja – Kuppi kuumaa 1700-luvulta nykyaikaan. Tammi 2020.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 1/2021.
