Juoma: Suosikkijuomani on georgialainen Borjomin vissy. Se on korkeahiilihappoinen ja runsassuolainen. En syty ollenkaan matalaporeisista makuvissyistä, vissyssä pitää olla ytyä.

Liikuntalaji: Olen hurahtanut täysin tennikseen ja tartuttanut kipinän muuhunkin bändiin. Tenniksestä saa hyvää energiaa, joka kantaa lavalle asti. Nykyään meillä on keikkareissuilla aina tennismailat ja pallot mukana nelinpeliä varten. Pelaamme ennen soundcheckiä, jos onnistumme saaman jostain hallista vuoron.

Maisema: Hiihdin kerran kylmänä pakkastalvena jäätä pitkin Helsingin keskustasta Laajasaloon. Kruunuvuoren kohdalla näky oli mieletön: jäätynyt meri oli kuin valtava, laakea pelto. Taustalla näkyi Helsingin siluetti ja edessä kohosi Suomenlinna juuri samanlaisena kuin se on ollut yli sata vuotta. Se oli maaginen hetki.

Ruoka: Olen verrannut bändiämme pizza margheritaan. Siinä on vähän raaka-aineita, mutta kaiken pitää olla täydellisesti valmistettua ja vielä mieluusti salaisella reseptillä. Jos bändi on pizzapohja, hyvin haudutettu tomaattikastike ja juusto, niin minä olen se basilika siinä päällä.

Kukka: Muutimme perheen kanssa viisi vuotta sitten kerrostalosta omakotitaloon, jonka puutarhaan edelliset asukkaat olivat istuttaneet upeita pioneja. Äsken teimme pihalla salaojaremontin ja jouduimme siirtämään kukkien paikkaa. Nyt jännittää, pysyvätkö pionit hengissä. Ne ovat eläneet asukkaiden mukana kuitenkin kolmekymmentä vuotta.

Biisi: Led Zeppelinin Since I’ve been loving you teki minuun vaikutuksen jo lapsena. Robert Plantin laulusuoritus on käsittämätön, ja Jimmy Pagen kitarasoolo hieno. Sitä kuunnellessa tuntuu kuin mannerlaatat siirtyisivät paikoiltaan. Kotona kuuntelen musiikkia mieluiten vinyylilevyiltä: silloin biiseihin tulee keskityttyä ihan eri tavalla.

Kirja: Huomaan palaavani aina uudelleen Thomas Bernhardin kirjoihin, suosikkejani ovat Tarja Roinilan kääntämät Haaskio ja Hakkuu. On harvinaista herkkua lukea tekstiä, jossa on musiikillisuutta ja oma rytminsä. Bernhardin kieli soi kauniisti, luen hänen kirjojaan mielellään myös ääneen.

Leffa: Andrei Tarkovskin ohjaama Stalker on hidastempoinen, mutta siinä on silti väkevä imu. Hurjaa on sekin, että projekti oli tekijöilleen kohtalokas. Sitä kuvattiin Virossa saastuneilla paikoilla, minkä vuoksi puolet kuvausryhmästä sairastui jälkeenpäin syöpään.

Tuoksu: Mummini käytti ruusulta tuoksuvia hajuvesiä. Mummia ei enää ole, mutta samanlainen tuoksu tuo mieleen hänet ja lapsuusmuistot.

Kaupunki: Vietin ison osan lapsuudesta Kotkassa ja Karkkilassa, mutta parhaiten olen viihtynyt Helsingissä, jonne muutimme takaisin ollessani yläasteikäinen. Muistan, kuinka hienoa oli poiketa Fredrikinkadun levykauppoihin tai miten satumaiselta paikalta Torkkelinmäki näytti. Sieltä ostin ensimmäisen asuntonikin. Vieressä on yhä Avikaisen leipomo, josta saa taivaallisia vaniljamunkkeja.

Rentoutumispaikka: Olen fanaattinen saunoja. Hyvissä löylyissä aika ja paikka menettävät merkityksensä, tulee vain totaalisen rento olo. Keikkareissuilla meillä on tapana kartoittaa lähiseudun saunat. Usein joku on tarjonnut rantasaunaa käyttöömme.