Kun näyttelijä Saara Kotkaniemi, 34, oli ensimmäistä kertaa mukana elokuvan seksikohtauksessa, hän oli päättänyt olla reipas. Tehdä sen hammasta purren, liikoja vaatimatta tai valittamatta, koska hän oletti, että ammattinäyttelijä toteuttaisi ohjaajan vision kyseenalaistamatta.

Teatterikorkeakoulusta valmistunut Kotkaniemi oli kuitenkin kysellyt etukäteen, että onhan myös vastanäyttelijä ammattilainen. Kuvaustilanteessa vastassa oli selvästi jännittynyt, kokematon julkkis, joka oli bookattu projektiin viime hetkellä.

”Hän kieltäytyi kylpytakista ja sanoi ‘panemaanhan tänne on tultu’. Kohtauksessa meidän piti olla doggy-asennossa, ja tämä mies läiskytteli minua pakaroille löysällä peniksellään.”

Kotkaniemi yritti ottojen välissä selittää vastaparilleen, ettei fyysinen kontakti ole ollenkaan tarpeellista kuvakulman vuoksi, mutta hermostunut amatöörinäyttelijä jatkoi samaa, eikä ohjaaja puuttunut asiaan.

”Niiden kuvausten jälkeen oli hyväksikäytetty ja alhainen olo. Että tätäkö mun ammattini on?”

Jatkossa Kotkaniemi osasi olla intiimikohtausten suhteen tarkkana ja esimerkiksi tarkistaa koreografian etukäteen sekä pyytää tarvittaessa intiimisuojia.

Miksi tällainen pitää oppia nöyryytyksen kautta, hän ihmetteli. Alalla pitäisi olla yhteiset säännöt. Koska sellaiset puuttuivat, Kotkaniemi päätti koota ne itse.

Projektiin kului kaksi ja puoli vuotta, ja nyt Suomen elokuvasäätiön kautta on julkaistu ohjeistus, jossa käydään läpi konkreettisia sääntöjä kameratyöskentelyyn, alastomuuteen ja seksikohtausten kuvaamiseen.

Se perustuu Kotkaniemen tekemään selvitystyöhön, jossa 40 näyttelijää ja 20 suomalaista ohjaajaa kertovat kokemuksistaan ja toiveistaan intiimikohtausten kuvauksissa.

Me too -ilmiön tuoma asennemuutos antoi haastateltaville luvan puhua ääneen asioista, joista ei aikaisemmin ole uskallettu valittaa.

”Suomessa näyttelijät ovat sellaisia duunareita, osa työryhmää. Täällä ei ole diivakulttuuria, ja yleinen pelko on, että jos joku esittää kauheasti vaatimuksia, työt loppuvat lyhyeen. Siksi ennen ei ole uskallettu vaatia parempaa.”

Haastatteluissa selvisi, että intiimikohtaukset jännittävät lähes kaikkia, naisia ja miehiä, näyttelijöitä ja ohjaajia. Kotkaniemen mukaan oletus siitä, että suomalaiset suhtautuvat alastomuuteen rennon rempseästi, tekee tilanteesta kaikille vaikean: kukaan ei tahdo näyttäytyä seksin tai alastomuuden yhteydessä omituisessa valossa.

”Pahimmillaan sanotaan vain, että menkää tuonne ja rakastelkaa ilman sen tarkempaa määrittelyä. Jotkut ohjaajat ja miesnäyttelijät pelkäävät, että he ovat pervoja tai liian innoissaan, jos he puhuvat vaikka konkreettisista asennoista tai ehdottavat harjoituksia.”

Vaikka onnistuneitakin kokemuksia oli, moni kaipaisi yksinkertaisesti lisää puhetta intiimikohtauksista. Suurin osa haastateltavista koki, että intiimikohtaukset ovat osa näyttelijän työtä, kun ne ovat tarinan kannalta perusteltuja. Jos alastomuuden syistä ei käydä suoraa keskustelua, näyttelijää voi jännittää, näkyvätkö tissit kuvassa pelkkää promootiota varten.

”Se, onko kylpytakki päällä kohtausten välissä, ei ole merkityksellistä, jos ei ole käyty läpi, mitkä ovat näyttelijän rajat ja mitä kohtauksella haetaan.”

Me toon jälkimainingeissa osalle on herännyt huoli siitä, siivotaanko nyt kaikki seksikuvaukset elokuvista pois. Kotkaniemi on itsekin pohtinut samaa ja huomannut, että alastomuus on tosiaan vähentynyt.

Perustellut intiimikohtaukset voivat kuitenkin hänen mukaansa kertoa ihmisistä ja tilanteista täysin uusia puolia. Esimerkiksi Koirat eivät käytä housuja -elokuvassa seksi ja surutyö kytkeytyvät kiinnostavasti yhteen, Teräsleidit taas tuo esiin tuoretta kuvastoa vanhusten seksielämästä.

”Olisi ihan kamalaa, jos kerronnassa palattaisiin siihen, että pari menee makuuhuoneeseen ja sitten juna syöksyy tunneliin. Seksikohtaukset ovat hienoja ja tärkeitä, kunhan ne kuvataan oikein.”

Saara Kotkaniemi puhuu Intiimikeskusteluja-podcastissaan elokuvien intiimikohtauksien tekemisestä alan ammattilaisten kanssa. ”On tärkeää, että ihmiset kertovat näitä tarinoita myös omalla nimellään, jotta seksikohtausten kuvaamisesta katoaa mystifiointia”, hän sanoo.

Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä.