Naurujoogassa käynnistyy kehon oma hyvän olon kone: ”Hassuttelun ansiosta stressihormoni kortisoli vähenee”, kertoo naurujoogaohjaaja
Nauru on lytistynyt vakavien uutisten alle ja vitsit ovat vähissä. Naurujoogassa ei onneksi vitsejä tarvita. Riittää, kun hihittää ja hohottaa harjoitusten mukaan. Se tekee hyvää koko kropalla ja mielelle.
Loikin pitkin helsinkiläisen Joogakoulu Shantin lattiaa ja hoen: ”Marjo, Marjo, Marjo”. Samalle naurujoogatunnille tulleet, pääosin tuntemattomat ihmiset matkivat liikkeitäni ja hokevat nimeäni. Jokainen vuorollaan käy saman läpi.
Tutustumiskierros on tehokas, mutta hämmentävä. Mihin älyvapaaseen juttuun olen lähtenyt mukaan? Hetken haluaisin hipsiä jonnekin muualle.
En ole ainoa. Joogaopettaja Susanna ”Susku” Palo on huomannut, että suurin osa ensikertalaisista on hieman ennakkoluuloisia naurujoogatunnille tullessaan.
”Kun tulen saliin, monet seisoskelevat salin laitamilla”, hän paljastaa.
Susku sanoo onneksi heti alussa, ettei kenenkään ole pakko nauraa.
”Ei ole mitään oikeaa tapaa nauraa tai olla mukana. Tässä et voi epäonnistua! Voin luvata, että olo on lähtiessä ainakin hitusen parempi kuin tullessa.”
Meille aikuisille tekee välillä hyvää päästää irti suorittamisesta ja vakavuudesta. Siksi täällä jätetään aivot narikkaan. Juuri siitä naurujoogassa on kysymys.
Yllättävän liikunnallista
Sitten päästään asiaan. Susku pudottaa pingispallon lattialle.
”Aina, kun pallo osuu lattiaan, sanotte ’hah’, hän neuvoo.
Ja mehän sanomme. Tuntuu helpottavalta, että ei edes tarvitse nauraa, saa vain sanoa ”hah, hah, hah”. Kierros toistetaan muutamia kertoja.
Beigeen oloasuun pukeutunutta naista alkaa naurattaa oikeasti. Hän taipuu kippuralle ja hihittää. Se tarttuu. Pian yksi jos toinenkin meistä alkaa repeillä, vaikka yhtään vitsiä ei ole kerrottu.
Voiko tämä olla näin helppoa?
Kohta heitämme toisillemme näkymätöntä palloa samalla hihittäen ja hohottaen. Otan ”hih, hih, hii” kopin tennispallosta. Suuri rantapallo kohoaa korkealla ja tekee ”hoh, hoh, hoo” pitkän kaaren kohti. Kädet pitää levittää, kun ottaa sen vastaan. Sen jälkeen golfpallo lentää ”hah, hah, haa” vastapäiselle ihmiselle.
Täällähän tulee kuuma!
Tunti on yllättävän liikunnallinen. Nauraminen alkaa tuntua poskilihaksissa. En ole nauranut näin paljon pitkään aikaan. Oikeasti, miksi en?
Naurujooga on intialaisen lääkärin Madan Katarian kehittämä menetelmä, jonka avulla voidaan hoitaa esimerkiksi kehon jännitystiloja ja lievittää kipua. Nauramiseen ei tarvita komediaa tai erityisiä huumorinlahjoja. Menetelmä yhdistää joogan syvät hengitykset ja nauruharjoitukset.
Susku tutustui menetelmään sattumalta. Hänellä oli tuolloin elämässään alakuloinen vaihe, mikä sai hänet etsimään kadonnutta naurua naurujoogatunnilta.
”Aluksi minua ei naurattanut ollenkaan. Olo oli lähinnä vaivaantunut, vaikka tykkäsinkin”, hän muistelee.
Uteliaisuus kuitenkin voitti. Susku kävi ensimmäisen naurujoogakurssinsa vuonna 2015 ja veti pian sen jälkeen ensimmäisen naurujoogatuntinsa tyttärensä luokkakaverin vanhemman työporukalle.
Hän ei kuitenkaan ollut heti täysin vakuuttunut siitä, oliko naurujooga hänen juttunsa.
”Muistan, kun meditoin ja mietin, että tätäkö minun pitää tehdä. Vastaus tuli, että kyllä, tätä. Minua jännitti, koska tiesin, miten ennakkoluuloisia ihmiset olisivat. En tiennyt, pystyisinkö olemaan porukan edessä ja innostamaan muita mukaan.”
Nyt Susku on vetänyt lukuisia naurujoogatunteja ja käynyt muun muassa Suomeen naurujoogan vuonna 2003 tuoneen Essi Tolosen kursseilla monta kertaa.
”Haluaisin välillä myös käydä toisten vetämillä tunneilla, mutta naurujoogatunteja ei ole oikein missään. Siksi aloitin itse naurusessioiden vetämisen kerran kuussa täällä Shantissa.”
Nauru hapettaa kehoa
Olisiko aika ottaa naurujooga vakavasti? Nykyään on paljon globaaleja uhkia ja pienempiä, helpommin ratkaistavia kriisejä, omien mieltä painavien huolenaiheiden lisäksi.
Me tarvitsemme naurua voidaksemme paremmin! Kunnon naurujen jälkeen on aiempaa toiveikkaampi olo.
Susku näyttää, miten ihminen nauraessaan hengittää voimakkaasti sisään ja ulos – se hapettaa kehoa tehokkaasti.
”Harjoituksella saadaan aikaan fysiologisia vaikutuksia, kun nauretaan vähintään 10 minuuttia. Elimistöön tuleva happi laajentaa verisuonia ja verenpaine laskee. Hassuttelutoiminnan ansiosta stressihormoni kortisoli vähenee”, Susku sanoo.
Mielihyvähormonit, kuten oksitosiini, lisääntyvät ilman, että keho edes tunnistaa, nauretaanko jollekin vitsille vai hahatellaanko pingispallon tahtiin.
”Tämä on oikeaa täsmähoitoa sisäelimille, varsinaista sisäelinhölkkää. Nauru hytkyttää palleaa, mikä tekee todella hyvää. Lymfakierto aktivoituu ja kuona-aineita poistuu kehosta. Nauraminen hoitaa myös vagushermoa, kuten kylmäaltistus ja tärinäkin.”
Alan uskoa Suskua, kun hän sanoo, että nauru levittää hyvää ympärilleen. Täällä se tuntuu. Ihan vieraidenkin ihmisten kanssa voi hohottaa.
”Nauru on nopein jäänmurtaja, johon olen törmännyt. Kun hassutellaan yhdessä, se lähentää ihmisiä helposti ja pehmeällä tavalla.”
Suskua koskettaa se, että täällä eri-ikäiset ja taustaltaan erilaiset ihmiset nauravat ryhmässä.
”Rooleilla ja titteleillä ei ole mitään merkitystä. Siinä voi purkautua häpeää, kun altistaa itseään vähän nololle. Liiallinen kontrolli purkautuu. Tunnin jälkeen minulla saattaa olla sellainen olo, että tykkään kaikista.”
Hyvän olon kone käynnistyy
Susku on aikaisemmalta ammatiltaan mielenterveyshoitaja. Myös naurujoogaohjaajana hän tuntee tekevänsä mielen hyvinvointia edistävää merkityksellistä työtä. Hänestä tuntuu, että tunnilta saatu rentoutuminen leviää myös arkeen.
”Itseään ja kaikkea ei tarvitse enää ottaa niin vakavasti. Minun on helpompi olla oma itseni.”
Tunnin lopulla käymme selällemme joogamatoille. Asetumme ympyrään niin, että päät ovat todella lähellä toisiaan.
Meitä naurattaa. Aivan kuin sisäinen hyvän olon kone olisi käynnistetty ja näin se sytkyttää menemään. Lähellä olevien kehon lämpö ja hyväntuulinen hyrinä tuntuvat.
”Parasta lääkettä mielen synkkyyteen”, yksi osallistujista sanoo session jälkeen.
Kun seuraavalla viikolla tapaan sattumalta samalla naurujoogatunnilla olleen ihmisen, katsomme toisiamme ja alamme nauraa noin vain.
Nauretaan yhdessä, voidaan paremmin
Sosiaalista nauramista tutkineen lääkäri Sandra Mannisen mukaan nauraminen on ihmisen hyvinvoinnille hyvin tärkeää. Nauru lähentää meitä toinen toisiimme. Yksinkin voi nauraa, mutta yhdessä nauraminen tuntuu luissa ja ytimissä.
Nauraminen myös vahvistaa ihmistä ja nostaa kipukynnystä.
Mitä nauraessa tapahtuu?
”Naurun purskahdus nostaa ensin verenpainetta, kun taas nauramisen ja mielihyvähormoni endorfiinin vapautumisen jälkeen verenpaine yleensä laskee. Mieli on kirkkaampi ja keveämpi.
Naurun puute taas saattaa kieliä ihmisen psyykkisen kokonaishyvinvoinnin heikentyneestä tilasta. Toisaalta ihmisillä on eroja sen suhteen, miten herkkiä he ovat nauramaan.
Naurun tiedetään nostavan elimistön energiankulutusta ja parantavan syömisen jälkeisiä verensokeriarvoja sekä joidenkin tutkimusten mukaan jopa keinohedelmöityksen tuloksia.”
Miksi nauraminen on tärkeää?
”On tutkittu, että tietyillä kädellisillä lajeilla, kuten simpansseilla, naurun tai naurun kaltaisen ääntelyn on ajateltu liittyvän vahvasti sosiaaliseen viestimiseen ja vaikuttavan lauman koossapitämiseen.
Nauramiseen liittyvä endorfiinien vapautuminen saa aikaan hyvänolontunteen, joka taas toimii vahvana neurobiologisena palkintona yhdessä olemiseen.
Nauru vahvistaa yksilöä ja nostaa esimerkiksi kipukynnystä. Se myös lähentää ihmisiä ja tekee meistä sosiaalisesti tärkeämpiä toisillemme. Nauru on tapa silittää lajitoveria, kun kädet eivät riitä.”
”Nauru on tapa silittää lajitoveria, kun kädet eivät riitä.”lääkäri Sandra Manninen
Vähentyykö nauruherkkyys iän mukana?
”Aivojen rapistuessa ja kaikenlaisen toiminnan hidastuessa myös välittäjäaine- ja reseptoritasolla tapahtuu muutoksia. Todennäköisesti se vaikuttaa nauruherkkyyteen, mutta aivan näin simppelistä ilmiöstä ei kuitenkaan ole kyse.
Nauruun liittyy hurjan paljon yksilöllistä vaihtelua. Joku 80-vuotias saattaa olla huomattavasti hyväntuulisempi ja nauruherkempi kuin joku vakavamielisempi 20-vuotias.”
Mitä jos ei naurata?
”Aina ei naurata, ja se on elämää. Siitä ei tarvitse huolestua. Se vasta olisikin patologista, jos ihminen vain nauraisi joka käänteessä, ja muut, ikävämmät tuntemukset jäisivät etäämmälle. Naurulla ja väkisin hauskuttamisella on vahva defensiivinen eli mielen puolustusmekanismeihin liittyvä puoli.
Nauraminen on tutkitusti hyvin kulttuurisidonnaista. Suomalaiset ovat keskimääräisesti jähmeää kansaa kaikkien tunteiden kirjolla mitattuna. Maailman onnellisin kansa ei välttämättä naura eniten.”
”Siinä voi purkautua häpeää, kun altistaa itseään vähän nololle.”naurujoogaohjaaja Susanna Palo
Yksin vai yhdessä?
”Huumori on muuttunut nopeaksi, jatkuvasti vaihtuvaksi video- ja meemitulvaksi internetissä. Edellistä juttua ei kerkeä nauraa loppuun, kun jo seuraavaa absurdia tilannetta on tarjolla. Yksin katsellun ruudun kautta jaettu kokemus väljähtää verrattuna originaalin livetilanteeseen.
Ihmisen biologiaan on kirjoitettu se, että kaipaamme syvällä tasolla toistemme seuraa ja positiivisia jaettuja kokemuksia. Silti elämme maailmassa, jossa ihannoidaan yksityisyyttä ja individualismia. Jossain määrin voi puhua jopa sisäänpäinkääntyvästä kulttuurista, jossa tulee jaetuksi yhä vähemmän asioita toisten kanssa.
Onkin irvokasta, että tällaisena sosiaalisen median ja hyperjakamisen aikakautena pahoinvointi ja erikoissairaanhoidon tarve ovat lisääntyneet. Ihmiset kokevat paljon yksinäisyyttä myös perheiden sisällä.
Yhdessä vietetty hauska aika tärkeiden ihmisten kanssa ei ikinä mene hukkaan. Päinvastoin se vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja silittää pois ihmisten yksinäisyyttä sekä hauraita ja hankalia oloja.
Kun vanhempi nauraa säännöllisesti lapsensa kanssa aitoa ja teeskentelemätöntä naurua, hetken positiiviset vaikutukset perhe- ja yksilötasolla voivat olla moninkertaiset ja kauaskantoiset.”
Miten houkutella naurua?
”Yhdessä nauraminen lisää naurua. Edesmenneen Vesa-Matti Loirin luoman hahmon, Jean-Pierre Kuselan, esittämä Naurava kulkuri on esimerkki naurun tarttumisesta. Samaan ilmiöön perustuu kaiketi naurujoogakin.
Hauskuutta voi houkutella esiin. Suosittelen etenkin live stand upia, koska siinä yhdistyvät hauskuus ja naurun tarttuminen yleisössä. Uskon sen olevan hyötymekanismeiltaan suurempi kuin yksin istuminen kotona.”
”Hassuttelutoiminnan ansiosta stressihormoni kortisoli vähenee.”naurujoogaohjaaja Susanna Palo
Voiko nauru pidentää ikää?
”Jos pohtii nauramisen terveyshyötyjen näkökulmasta, niin voi. Yleinen hyvinvointi lisääntyy ja elämän merkityksellisyys kasvaa. Pelkkiä terveyshyötyjä ei nauramisellakaan sentään voi väittää olevan. Kova nauru voi aiheuttaa virtsankarkailua, astmakohtauksen, ilmarinnan, pyörtymisen sekä sydämen johtumisajan pitenemisen ja siten sydämenpysähdyksen.
Historiassa tunnetaan myös tapauksia, jolloin nauruun on kuoltu.”
Miten tärkeää on löytää nauru nyt, kun moni asia huolestuttaa ja vetää vakavaksi?
”Ihminen lamaantuu herkästi sen edessä, miten vähän hän itse asiassa pystyy vaikuttamaan kaikkiin maailman asioihin. Se masentaa herkästi.
Itseään kannattaa hoitaa ja pitää hyvänä. Jos voi nauraa yhdessä toisten kanssa, sen voi ajatella olevan myös yksilölle ja ryhmälle monella tapaa hyödyllistä.”
Katso miltä naurujoogassa näyttää ja nappaa vinkit nauruharjoituksiin!
Susanna ”Susku” Palo
on naurujoogaopettaja. Hän on kouluttautunut myös joogaohjaajaksi sekä mielenterveyshoitajaksi. Hänellä on puoliso ja kaksi lasta. Naurujoogassa ei tehdä asanoita eli asentoja. Siksi naurujoogaa voisi myös kutsua nimeltä naurusessio.
Naurun voimaan uskova Susku on antanut naurujoogalahjakortteja syntymäpäivä- ja häälahjaksi. Lisää tietoa: naurujooga.ilopalo@gmail.com.
Sandra Manninen
on lääketieteen tohtori ja tutkija. Hän tutki väitöskirjansa osana sosiaalista naurua ja sen yhteyttä aivojen neurobiologisiin vasteisiin. Sandra työskentelee Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ja erikoistuu lastenpsykiatrian erikoislääkäriksi. ”Olen itse aika kova nauramaan, mutta kammoksun huonosti kerrottuja vitsejä. Aivoissa ja suupielissä asti sattuu, jos täytyy teeskennellä, että naurattaa.”
