Jo 16 naista on surmattu tänä vuonna Suomessa – ainakin kuudessa tapauksessa taustalla on ollut parisuhde: ”Suunta on erittäin huolestuttava”

Suomessa on kuollut väkivallan uhrina tänä vuonna jo 16 naista. Seitsemää tapauksista tutkitaan murhana, yhdeksää tappona. Murhaksi määritellään henkirikos, joka on erityisen törkeä tai suunnitelmallinen.

”Vuodesta 2010 alkaen noin 15 naista vuodessa on kuollut parisuhdeväkivallan seurauksena. Tämän vuoden tilastossa on mukana myös muita kuin parisuhteessa tapahtuneita henkirikoksia, joten luvut eivät ole täysin verrattavissa. Suunta on silti erittäin huolestuttava”, sanoo Naisten Linjan väkivaltatyön päällikkö Maria Virtala.

eeva.fi on koonnut tähän artikkeliin tiedot kaikista tänä vuonna tapahtuneista naisiin kohdistuneista henkirikoksista. Kaikissa tapauksissa epäiltynä tekijänä on ollut mies. Tapauksille yhteistä on myös se, että tekijä ja uhri ovat tunteneet toisensa ennalta.

Ainakin kuudessa henkirikoksessa taustalla on ollut parisuhde. Osassa tapauksista tekijän ja uhrin suhde on epävarma.

”Ero on usein vaarallinen paikka etenkin, jos suhteessa on esiintynyt kontrollia ja muuta pitkittynyttä väkivaltaa. Usein väkivalta on jo ehtinyt normalisoitua suhteessa, ja eron hetkellä tekijä pelkää menettävänsä kontrollinsa ja omistajuutensa kokijaan”, Virtala sanoo.

Naismurhien uhrina on usein myös oma äiti

Naisen tai tytön surmaamisesta käytetään englanniksi termiä femicide tai feminicide eli naismurha, silloin kun teon taustalla vaikuttavat sukupuoleen liittyvä viha, kontrolli, väkivalta tai syrjintä.

”Naismurhat ovat sukupuolittuneen väkivallan äärimuoto. Sukupuolittunut väkivalta tunnistetaan ja tunnustetaan edelleen huonosti, joten siihen on myös vaikea puuttua. Se näkyy myös meidän työssämme Naisten Linjalla: ongelmat kärjistyvät, kun niihin ei saada apua ajoissa”, Virtala sanoo.

Tänä vuonna surmatuista naisista noin puolet on yli 60-vuotiaita, valtaosa yli 40-vuotiaita.

”Naisiin kohdistuva väkivalta ei vähene iän myötä, vaan sillä on tapana raaistua, mitä pidempään se jatkuu. Kun väkivalta kestää pitkään ja pahenee pikkuhiljaa, sitä voi olla entistä vaikeampi tunnistaa. Väkivaltapalveluiden on hyvin vaikea tavoittaa ikäihmisiä”, Virtala sanoo.

Yli 60-vuotiaiden naisten suurta osuutta selittää myös se, että kolmessa tapauksessa epäillään, että poika on surmannut oman äitinsä. Lisäksi yhdessä tapauksessa epäillään pojan surmanneen oman isänsä sekä tämän avopuolison.

”Uskon, että näissä tapauksissa taustalla on kasautuneita ja hoitamattomia sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia. Tukea ei ole haettu tai saatu. Meillekin tulee ajoittain yhteydenottoja äideiltä, jotka ovat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa oman lapsensa toimesta.”

Naismurhien määrä on kasvussa kaikkialla Euroopassa

Tuoreiden tilastojen valossa Suomi on EU:n väkivaltaisin maa naisille. Eri maiden lukujen vertailukelpoisuus on kuitenkin saanut osakseen kritiikkiä.

“Me pidämme Eurostatin tilastoa luotettavana, sillä se on tuorein saatavilla oleva tieto sukupuolistuneesta väkivallasta Euroopan tasolla. Tunnistamme kuitenkin sen, että väkivallan käsite ja sitä kautta sen tunnistaminen ja raportoiminen sekä luottamus viranomaisiin vaihtelee kulttuureittain”, Virtala sanoo ja jatkaa:

“Suurin osa väkivallasta ei tule viranomaisten tietoon missään maassa. Väkivalta on yhä piilorikollisuutta.”

Myös naismurhien määriä Euroopan tasolla selvitellään parhaillaan.

”Käsitys on se, että naismurhien määrä on ollut kaikkialla Euroopassa kasvussa. Tarkempaa vertailudataa ei ole vielä saatavilla. On kuitenkin positiivista, että keskustelu Euroopan naismurhien tilanteesta on käynnistynyt”, Virtala sanoo.

Suomi on mukana Istanbulin sopimuksessa, jonka tarkoituksena on naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen ja ehkäisy.

”Olisi tärkeää, että tähän sopimukseen myös sitouduttaisiin. Pitäisi panostaa enemmän ennaltaehkäisyyn muun muassa koulutuksen kautta. Olisi tärkeää lisätä ymmärrystä esimerkiksi siitä, mikä ylipäänsä on väkivaltaa. Lisäksi palveluihin, kuten väkivaltatyöhön ja turvakoteihin, kaivattaisiin lisää resursseja”, Virtala listaa.

Hänen mukaansa palvelujärjestelmä on puutteellinen myös katkonaisen tiedonkulun vuoksi.

”Esimerkiksi poliisin, sosiaalitoimen ja oikeuslaitoksen välistä tiedonkulkua pitäisi tehostaa. Jos tietoa olisi saatavilla paremmin, olisi helpompi hahmottaa väkivallan jatkumo ja tehdä nopeampia päätöksiä.”

Virtalan mukaan positiivista on, että Suomessa tilastoidaan ja tunnistetaan väkivalta hyvin suhteessa moneen muuhun maahan. Myös luottamus viranomaisiin on hyvä. Silti tekemistä vielä riittää.

”Kohtaamme Naisten Linjalla hyvin usein ihmisiä, jotka kertovat, etteivät he ole saaneet tilanteeseensa apua. Rikosprosessit ovat hitaita, ongelmaa ei ole tunnistettu lainkaan tai avunpyytäjää ei ole ohjattu eteenpäin, esimerkiksi hakemaan lähestymiskieltoa. On surullista, että moneen tilanteeseen puututaan vasta sitten, kun on liian myöhäistä”, Virtala toteaa.