Sovinnollinen hoivaaja. Sosiaalinen ja empaattinen pärjääjä. Kauneutta arvostava ja ulkonäöstään huolta pitävä perheen tsemppari. Miehen vastavoima. Yhteisönsä äitihahmo, joka hahmottaa kokonaiskuvan ja johtaa ennemmin ihmisiä kuin asiaa.

Jokseenkin tällainen on 2020-luvun yleisen naiskuvan ihannenainen, jos naisilta itseltään kysytään, kertoo A-lehtien teettämä tuore tutkimus.

Tutkimuksessa selvitettiin, millaiseksi suomalaiset naiset kokevat vallitsevan naiskuvan. Naisilta kysyttiin, miten naiseus heidän mielestään nyt määritellään, sopivatko he itse määrittelyyn ja mihin suuntaan he haluaisivat naiskuvan kehittyvän.

Tutkimustulosten viesti on selkeä: Nykyinen naiskuva on jäänyt auttamatta jälkeen siitä, mitä naiset oikeasti ovat, ja liian kapea kuva naiseudesta aiheuttaa paineita ja epävarmuutta.

Vastaajista harvempi kuin joka kolmas kertoo sopivansa perinteiseen kuvaan naiseudesta. Suurin osa naisista ajattelee, että nykyinen naiskuva on niin ahdas, etteivät he itse sovi siihen.

Yhdeksän kymmenestä vastaajasta kertoo kokevansa joskus sisäistä painetta sopia naiskuvaan.

Yksi tutkimusta varten haastatelluista asiantuntijoista, Ekvalitan toimitusjohtaja ja tasa-arvoasiantuntija Malin Gustavsson kiteyttää naisia yhdistävät piirteet näin:

”Naisille yhteistä on oikeastaan vain suhde julkiseen naiskuvaan. Kaikkien on otettava siihen kantaa.”

Monimuotoiset perheet -hankkeen johtava asiantuntija Anna Moring puolestaan toteaa, että vallitsevan naiskuvan ja naisten sisäisen kokemuksen välillä on ristiriita.

”Moni sanoo, että se miten he ajattelevat naisista yleisesti ja se miten he itse ajattelevat olevansa nainen, on kaksi eri asiaa. Oma kokemus ja nähty kuvasto ovat siis keskenään hyvin erilaiset.”

Tutkimukseen vastanneiden naisten vastauksista näkyy, että naiseutta määrittää ensisijaisesti yhä biologinen rooli. Nainen hahmotetaan usein esimerkiksi äitiyden kautta: huolehtijana ja kodin ”pomona”.

Sama kuva heijastuu kodin ulkopuolelle, esimerkiksi työelämään.

Myös ulkonäköön liittyvät asiat yhdistyvät tutkimustuloksissa vahvasti perinteiseen naiskuvaan. Kunnon naisen kuuluu kantaa huolta ulkomuodostaan ja panostaa siihen.

Kun naisilta itseltään kysyttiin, millaisia ominaisuuksia ja kuvauksia he liittävät itseensä, kuvaukset olivat huomattavasti monipuolisempia.

Naiset eivät näe itseään ensisijaisesti hoivaajina tai tsemppareina, vaan vahvoina, hauskoina, analyyttisina, rohkeina, pärjääjinä, tunnollisina ja mukautuvina, kokonaisina ihmisinä.

Tutkimuksessa näkyy selvästi monien naisten halu tehdä pesäeroa perinteisiin naiskuvauksiin, joita he eivät allekirjoita omakseen. Osa kuvaili itseään tatuoiduksi poikatytöksi ja korosti olevansa lähtökohtaisesti erilainen, ”ei kuin muut naiset”.

Kunnianhimoisuus, tavoitteellisuus ja urheilullisuus nousevat naisten henkilökohtaisten kuvausten kohdalla esiin. Yleisen naiskuvan määritelmistä kuvaukset kuitenkin jostain syystä puuttuvat.

Naisten omakuva ei ole tutkimuksen mukaan vain positiivinen. Vastaajat liittivät negatiiviset kuvaukset selvästi enemmän itseen kuin yleiseen naiskuvaan. Pettymys omaan ulkomuotoon, väsymys, tylsyys ja heikkous korostuivat vain naisten omien kuvausten kohdalla. Ihannenaiseen tällaisia määritelmiä ei yhdistetä.

Mitä väliä sillä on, kokevatko naiset vastaavansa yleistä naiskuvaa? Eivätkö naiset voisi lopettaa kitinää ja hyväksyä, että ihannenainen on yhä jonkinlainen Neitsyt Marian, Äiti Teresan, Mona Lisan ja Afroditen risteymä? Eihän naiskuvasta ole kenenkään pakko ottaa paineita.

Jos paineet pystyy väistämään, hyvä. Neutraali suhtautuminen naiskuvaan on nyt julkaistun tutkimuksen mukaan naiselle itselleen helpoin tie. Naiset, joilla on neutraali suhde naiskuvaan, kokevat vähemmän sisäistä ja ulkoista painetta naiseuteen liittyen.

Naiskuvan unohtaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Tutkimuksessa korostuu se, että omaksumme roolit ja roolimallit jo varhain. Otamme ne annettuna. Naiset eivät näe itseään esimerkiksi johtajina, koska esikuvat puuttuvat. Kun kuva naiseudesta on kapea, se heijastuu naisten käsityksiin omasta itsestään.​

”Ihmiset uskovat todeksi sen, minkä näkevät ympärillään. Kulttuuri taiteesta televisioviihteeseen toistaa yhdenlaista naiskuvaa. Se vahvistaa rakenteita kyseenalaistamatta sitä, onko kuva totta.​ Siksi tarvitsemme paljon lisää esimerkkejä siitä, mitä kaikkea nainen voi ja saa olla”, tutkimuksessa todetaan.

Vaikka suhtautuminen naisiin on yhä sallivampaa ja monipuolisempaa, meillä on vielä pitkä matka sinne, missä kaikki naiset saisivat tuntea olonsa oikeanlaisiksi:

”Naisen tulee saada olla laittautunut seuraihminen aivan kuten naiskuvaamme kuuluisi mahtua kotona viihtyvä luonnonlapsikin.”

Lue seuraavaksi tarkemmin, millaiseksi naiset haluaisivat naiskuvan muuttuvan vuoteen 2030 mennessä.