Kun muusikko Janita heräsi elämänsä pahimmassa krapulassa, hän teki tärkeän päätöksen – sen aamun jälkeen hän ei ole juonut pisaraakaan
Laulaja Janita Maria tutustui alkoholiin teini-ikäisenä julkkiksena. Yli kymmenen vuoden ajan hän turrutti kaikki tunteensa juomalla. ”En huomannut, että elämässäni on aika paljon asioita, joista en pidä. Ilman alkoholia en ehkä olisi elänyt niiden kanssa.”
En voi enää kohdella itseäni näin.
Sinä sunnuntaina ajatus oli kirkas, vaikka pää oli muuten sumuinen. Neljä viimeksi kulunutta päivää Janita Maria oli juhlinut New Yorkin baareissa ja klubeilla. Kun hän heräsi sunnuntaiaamuun, olo oli juuri sen mukainen.
”Minulla oli elämäni järkyttävin krapula. Olin miettinyt alkoholin käyttöäni jo pitkään, vuosia. Se aamu oli kuitenkin pohjakosketus.”
Pohjakosketuksesta on neljätoista vuotta. Janita oli tuolloin 31-vuotias ja juuri aloittamassa lupaavaa yhteistyötä uuden levy-yhtiön kanssa. Myös parisuhderintamalla tapahtui. Hän oli vastikään tavannut nykyisen avopuolisonsa Blake Morganin.
”Tajusin, että jos en nyt tee tälle yhdelle asialle jotain, voin heittää kaikki unelmani roskikseen. Vuosien mittaan olin sanonut itselleni saman ennenkin, mutta sinä aamuna todella tarkoitin sanojani. Raitistumalla annoin itselleni lahjan: mahdollisuuden siihen, että voin rakentaa haluamani tulevaisuuden.”
Päätöksen jälkeen Janita, 45, ei ole juonut pisaraakaan.
”Raitistuminen oli minulle elämän ja kuoleman kysymys. Se kuulostaa dramaattiselta, mutta oli juuri niin mustavalkoista. Sinä päivänä valitsin elämän.”
Alkoholi tuli Janitan elämään jo 13-vuotiaana, yhtä aikaa teinitähteyden kanssa. Kun hänen esikoislevynsä kappaleet Oma planeetta, Jos jäät ja Maistan maailmaa alkoivat soida tiuhaan radiossa 1990-luvulla, nuori kiharatukkainen tyttö nousi hetkessä julkkikseksi.
Suosio sai hurjia muotoja. Suorat lähetykset radiossa ja televisiossa seurasivat toisiaan. Niissä Janitalla oli hänen tavaramerkikseen tullut tyyli: mikrosortsit, verkkosukkahousut ja maihinnousukengät. Hänestä tehtiin keulahahmo vuoden 1993 Elämä on parasta huumetta -kampanjaan.
”Osa siitä ajasta oli näin jälkikäteen ajateltuna viehättävää, söpöä ja herttaista, osa taas jokseenkin hävettävää ja nolottavaa.”
Janitasta oli hienoa päästä levyttämään niin nuorena ja vielä musiikkia, josta itse piti.
”Ympärilläni oli saman tien tosi paljon mielenkiintoisia ihmisiä, suomalaisen musiikin kermaa. Suuri osa kavereistani oli yhtäkkiä aikuisia.”
Janita kävi edelleen samaan aikaan koulua. Poissaoloja kertyi.
”Koulukavereille oli varmaan yhtä omituista kuin minulle se, että olin miltei yhdessä yössä tullut kuuluisaksi.”
Uusien aikuisten kavereiden mukana tuli myös aikuinen maailma. Muusikkopiireissä siihen kuului kiinteästi alkoholi ja baareissa käynti. Niissä Janitakin useimpina iltoina nähtiin, 31-vuotiaan managerinsa Tomi Ervin ja muun porukan kanssa.
Kaikkiin ravintoloihin hän ei päässyt sisälle, useimpiin kyllä.
”Monet ympärilläni tarjoilivat minulle drinkkejä. Tietenkin join alkoholia, koska kaikki makeat aikuiset ystävänikin joivat. Se oli hauskaa ja sain siitä itsevarmuutta, jota minulla ei muuten ollut. Juomistani kannustettiin. Jopa baarimikot tarjoilivat minulle, että hei sähän olet Janita, tässä olisi sinulle drinkki. ”
”Vanhempani tekivät tuolloin parhaansa, mutta jos kyseessä olisi nyt oma tyttäreni, suojelisin, olisin läsnä ja tukena ihan eri tavalla.”
Nelikymppisenä Janita on iloinen siitä, että maailma on muuttunut.
”Nyt ajattelen, että aikuisilla on vastuu nuorista ympärillään. Tuntuu hullulta, mutta ihmiset ylipäätään eivät ehkä ymmärtäneet iän merkitystä siihen aikaan”, hän sanoo.
”Maailmassa ei oltu silloin vielä niin tiedostavia kuin nykyään, olipa kyse sitten alkoholista, seksuaalisuudesta tai esimerkiksi mielenterveydestä. Itse en mitenkään tuolloin vielä tiennyt, kuka olen, tai ymmärtänyt ihmisistä ja maailmasta oikein mitään.”
Janita on kertonut tarinaansa muun muassa kuntoutusklinikoilla ja turvakodeissa New Yorkissa.
”Vanhempani tekivät tuolloin parhaansa, mutta jos kyseessä olisi nyt oma tyttäreni, suojelisin, olisin läsnä ja tukena ihan eri tavalla. Mutta ajat ja mentaliteetti olivat kovin erilaisia silloin. Olen itse elänyt ne asiat läpi ja tiedän, miten ne vaikuttivat minuun.”
Omia lapsia Janitalla ei ole. Hänelle oli suuri oivallus lukea Katharine Hepburnin haastattelua 1970-luvulta. Siinä näyttelijältä kysyttiin, miksi hän ei koskaan hankkinut lapsia.
”Hän vastasi siihen yksinkertaisesti: Emme voi saada kaikkea. Se vastaus oli minulle mullistava ja vapauttava.”
Janita nauttii siitä, että saa elää elämäänsä omilla ehdoillaan ja olla taiteilija New Yorkissa.
”Lapsen saaminen tämän elämän keskelle ei olisi mahdollista. Kaikkea en voi saada. Olen sen asian kanssa sujut.”
Nuoruuden kokemukset leimasivat Janitan elämää siihen saakka, kun hän raitistui.
”Alkoholista tuli minulle 14-vuotiaana kumppani. Lady Gaga on joskus todennut, että ihminen jämähtää sille tasolle missä hän on, kun hänestä tulee tähti. Mielestäni ihminen jämähtää myös sille tasolle, missä on alkaessaan juoda. Kun menee niin nuorena siihen maailmaan, siitä tulee tapa.”
Kun Janita muutti 17-vuotiaana New Yorkiin managerinsa Tomi Ervin kanssa, parin 17 vuoden ikäero herätti keskustelua. Heidän häitään vietettiin kahdeksan vuotta myöhemmin Suomessa.
Jenkeissä alkoholi oli edelleen läsnä monessa hetkessä. Myös työpalaverit yhteistyökumppaneiden kanssa tapahtuivat usein viinilasin ääressä.
”Parikymppisyys meni aikamoisessa pöhnässä. Se tuntui siinä vaiheessa kivalta, mutta en tajunnut, kuinka paljon juominen vaikutti potentiaaliini ihmisenä. Loppuvaiheessa tuntui, että potentiaalistani oli käytössä noin 50 prosenttia.”
”Olen uskaltanut heittäytyä sellaisissakin tilanteissa, joissa ei ole ollut varmaa, mihin oikeastaan olen menossa.”
Okei, olen eronnut. Mitä minä täällä teen?
Näin Janita mietti syksyllä 2008 avioeronsa jälkeen. Hän on elänyt New Yorkissa koko aikuisikänsä ja miettinyt vain harvoin paluuta Suomeen, mutta silloin se kävi mielessä. Siihen saakka hän oli paitsi asunut myös tehnyt musiikkia aina vain aviomiehensä kanssa.
Elämänmuutos oli äärimmäinen. Lopulta oli kuitenkin selvää, että juuri siksi hänen oli jäätävä.
”Tajusin, että nythän minä teen tämän valinnan itselleni. Minussa on aina ollut jonkinlaista hiljaista rohkeutta. Olen uskaltanut heittäytyä sellaisissakin tilanteissa, joissa ei ole ollut varmaa, mihin oikeastaan olen menossa.”
Janita alkoi ensimmäistä kertaa säveltää ja sanoittaa yksin. Hän ryhtyi soittamaan kitaraa ja säestämään itseään sekä pianolla että kitaralla myös esiintyessään. Aiemmin hän ei ollut osannut edes itse kutsua itseään muusikoksi vaan laulajaksi ja poppariksi. Nyt rooli oli silmin nähden muuttunut.
”Kun ero tuli, minun oli pakko alkaa tehdä kaikki itse. Ymmärsin, kuinka voimakas olen ja kuinka paljon minulla on omia ajatuksia ja omintakeista annettavaa.”
Alun perin Janitalla ei ollut ajatustakaan jäädä Yhdysvaltoihin.
”Tein päätöksen sillä mielellä kuin 17-vuotias yleensä pystyy päätöksiä tekemään: menen pariksi viikoksi katsomaan, lähtevätkö hommat käyntiin. Jos joku olisi silloin sanonut, että olen täällä vielä 27 vuotta myöhemmin, en ehkä olisi uskaltanut lähteä ollenkaan.”
Nykyään paluumuuttoajatukset eivät edes häivähdä Janitan mielessä. Siihen vaikuttaa myös hänen kumppaninsa Blake, joka on syntynyt ja kasvanut New Yorkissa.
Pari tapasi Marko Ahtisaaren kautta. Blake ja Marko soittivat nuoruudessaan samassa bändissä, ja vuosia myöhemmin Marko kutsui Janitan ja Blaken samaan tilaisuuteen. Nykyisin pari asuu viehättävällä West Villagen alueella Manhattanilla.
Myös Blake, 54, on muusikko. Sen lisäksi hän toimii tuottajana ja omistaa levy-yhtiön.
”Suhteemme kipinä tulee siitä, että sparraamme ja puskemme toisiamme eteenpäin. En enää voisi elää ilman sitä energiaa. Tämä ihmissuhde on muuttanut minua tosi paljon.”
Vahvempi, varmempi, kunnianhimoisempi, kiinnostuneempi, älykkäämpi. Lista on pitkä, kun Janita alkaa pohtia, millaiseksi hän on parisuhteessaan kehittynyt.
”Terve kilpailu motivoi meitä molempia. Toistemme vaikutuksesta olemme muuttuneet ajan mittaan paremmiksi versioiksi itsestämme. Se on parasta mitä voin toivoa ihmissuhteelta.”
Ennen raitistumistaan Janita oli jo kokeillut ratkaisua, jota hän kutsuu ”keskivälielämäksi”. Vuoden ajan hän oli yrittänyt vähentää alkoholin käyttöään.
”Minulle se ei ole mahdollista. En halua, että alkoholi on päivittäin vaihtoehto, jonka voin valita.”
Raitistuminen käynnisti Janitan elämässä itsetutkiskelun vaiheen, jonka moni käy läpi jo aiemmin kasvaessaan aikuiseksi.
”Kasvu, jota yleensä tapahtuu teininä, hidastui kohdallani juomisen vuoksi.”
Janita toteaa, että alkoholilla on taipumus saada monet asiat tuntumaan huomattavasti mukavammilta.
”En huomannut, että elämässäni on aika paljon asioita, joista en pidä. Elin niiden kanssa, ilman alkoholia en ehkä olisi elänyt. Itsetunto on ihmiselle tosi tärkeä asia, mutta on vaikeaa tietää, kuka on, jos ei ole läsnä omassa elämässään.”
Miltä näytän? Millaista musiikkia teen? Mikä on minulle sopiva ruokavalio? Pidänkö itsestäni huolta? Millaisia ihmissuhteita minulla on? Raitistumisen jälkeen mieleen nousevat kysymykset olivat perustavanlaatuisia.
”Jos on pienessä pöhnässä koko ajan, ei pysty kelaamaan mitään asiaa läpi kovin analyyttisesti. Selkeät ratkaisut elämässäni alkoivat tapahtua vasta, kun olin raitis.”
”Elämäni oli ollut sellaista kelluntaa, että minulla oli hirveä halu juurtua.”
Heti raitistumispäätöksen jälkeen Janita vietti paljon aikaa yksin. Hän soitti kitaraa, sävelsi ja kiinnostui tieteestä: etenkin 1980-luvun televisiosarja Cosmos alkoi kiehtoa häntä, ja Janita katsoi ohjelman jaksoja aina uudelleen ja uudelleen.
”Elämäni oli ollut sellaista kelluntaa, että minulla oli hirveä halu juurtua. Tarvitsin aikaa tutustua itseeni uudella tavalla. Olin aina kuvitellut olevani joku ihmeen party girl ja tajusin, että loppujen lopuksi en olekaan sellainen. Se oli hämmentävää.”
Ensimmäisinä vuosina raitistumisen jälkeen Janita sai paljon henkistä tukea ja kannustusta Blakelta. Myöhemmin hän hakeutui paikalliseen AA-ryhmään.
”Minulla oli tietenkin kynnys mennä AA:han. Vaikka olin silloin ollut raittiina jo kolme vuotta, en ennen sitä ollut osannut myöntää itselleni, että olen alkoholisti.”
Nyt AA-kokoukset ovat Janitalle rutiini.
”AA ei ole minulle mikään big deal, vaan yksi työkalu elämässä. Vertaistuki on tärkeää, eikä nykyään kukaan enää onneksi ajattele, että AA:han hakeutuvat ihmiset olisivat kaikki olleet ojan pohjalla. Yhteisössä on myös paljon taiteilijoita, joten olen löytänyt sieltä paljon hengenheimolaisuutta.”
Janitan uraan on mahtunut monta vaihetta. 14-vuotias pop-prinsessa siirtyi ensin parikymppisenä R&B-musiikkiin ja souliin, ja sillä tyylilajilla hän saavutti kahteen otteeseen menestystä USA:n Billboard-listoilla, jotka mittaavat viikoittain singlejen suosiota. Bossanova-vaikutteisesta soul-musiikistaan hänet tunnetaan edelleen parhaiten esimerkiksi Brasiliassa. Nykyään tyylilaji on alternative rock.
Parhaillaan Janita viimeistelee uutta levyään, joka julkaistaan ensi vuonna.
”Uudessa musiikissani on energiaa, joka muistuttaa minua urani alkuajan tuotannosta. Laulamiseni on nykyään voimakkaampaa ja särmikkäämpää kuin aikaisemmin, mutta myös se herkkyys, jota oli soul-tyyppisessä tuotannossani, kuuluu tulevalla levylläni.”
Janita kuvaa olleensa muusikko jo kolmevuotiaana. Silloin hän alkoi soittaa pianoa, ja viisivuotiaana hän jo sävelsi musiikkia.
Myöhemmin Janita on kuullut, että hänen silloinen pianonopettajansa on opettanut hänen lapsuuden sävellyksiään lapsioppilailleen.
”Musiikki on pienestä asti ollut turvapaikkani, jossa voin vapaasti ilmaista asioita. Perustavanlaatuisia oivalluksia elämästäni olen pystynyt käsittelemään lyriikoissani jopa ennen kuin olen niitä tietoisesti ymmärtänyt.”
Joitain vuosia sitten Janita istui Blaken kanssa Connecticut Muffin -nimisessä kahvilassa, kun molemmat havahtuivat yhtä aikaa ajatukseen: me olemme tässä, nyt.
Samanlaisia läsnäolon hetkiä on kertynyt viime vuosina niin usein, että parilla on niille yhteinen nimityskin: Connecticut Muffin moment.
”On upea tunne, kun ei missaa hyvää meininkiä. Nautin jotenkin kierosti päivittäisistä rutiineista ja ihan simppeleistä asioista. Jos en olisi raitistunut, eläisin aivan eri elämää kuin nyt.”
Jos kumppanuus alkoholin kanssa olisi jatkunut, Janitalla ei olisi riittänyt energiaa ottaa ohjaksia elämästään. Niin hän itse uskoo.
”On vaikeaa nähdä, millainen urastani olisi tullut, eikä nykyinen parisuhteeni olisi ollut mahdollinen. Kaikki, mitä minulla tällä hetkellä on elämässäni, pohjautuu päätökseeni raitistua.”
Juttu on julkaistu Eevassa 4/24.
