Tiina oli jatkuvasti väsynyt ja vatsa turpoili – syyksi paljastui munasarjasyöpä: ”Sairaalassa ei puhuta taudin psyykkisistä vaikutuksista”
Kun Tiina Sara, 67, kolme vuotta sitten sairastui munasarjasyöpään, hän kysyi kerran, paljonko on aikaa jäljellä. Sitten hän päätti elää.
Ei matkaa Seychelleille, ei uusia extreme-harrastuksia, ei tuoreita sisustusratkaisuja kotikeittiöön. Kun Tiina Sara, 67, jäi eläkkeelle toimistotöistä vuonna 2020, tapauksen kunniaksi ei tarvittu erityisiä juhlia. Tiinan mielestä arki kotona Helsingissä, Sipoon rajalla luonnon keskellä, oli jo elämää parhaimmillaan: avoliitto, läheisiä ystäviä, rakkaat sisarukset perheineen sekä tärkeät harrastukset tuntuivat juhlalta.
Vuotta myöhemmin tilanne muuttui. Tiina huomasi olevansa väsynyt. Hän ajatteli sen kuitenkin kuuluvan aikaan. Kuka nyt jatkuvasti olisi pirteä? Kuntosalilla ystävä huomasi Tiinan lähes torkkuvan laitteissa ja sanoi, että tämä oli selvästi tavallista väsyneempi. Vatsakin näytti paisuneen lyhyessä ajassa.
Tiina oli itsekin huomannut ylävatsan turvotuksen. Olo oli jatkuvasti kuin ylensyöneellä. Kun turvotus vain jatkui, hän varasi ajan yksityislääkärille.
Lääkäri haastatteli Tiinan, tunnusteli vatsan ja passitti tämän päivystykseen. ”Varmuuden vuoksi”, lääkäri sanoi.
Tiina lähti päivystykseen hyvillä mielin. Kipuja ei ollut, eikä suvussa ollut syöpää.
Kuvaus- ja laboratoriotulosten jälkeen lääkäri kutsui Tiinan luokseen ja kertoi ikäviä uutisia. Tiinalla oli syöpä. Tauti oli levinnyt munasarjoista suolistoon, lantioon ja vatsanpeitteisiin.
”Parhaimmillaan hoitosalissa raikui nauru.”
Diagnoosin saatuaan Tiina ei itkenyt eikä panikoinut. Olo oli pelkästään tyhjä.
Lääkäri istui pitkään Tiinan seurana ja antoi tämän sulatella asiaa. Ainoa mieleen tullut kysymys liittyi elinajanennusteeseen. Siihen päivystyslääkäri ei osannut kuitenkaan vastata.
”Sen jälkeen en ole ennusteita kysellyt.”
Ystävä tuli hakemaan Tiinaa ja vei tämän kotiin. Oli keskiyö.
”En muista paljoakaan siitä hetkestä. En edes sitä, herätinkö mieheni”.
Diagnoosin jälkeen viikko meni hurjassa adrenaliiniryöpyssä. Väsymys hävisi. WhatsApp ja puhelin kävivät kuumana, kun Tiina tiedotti tilanteesta ystäville ja sukulaisille. Hän teki pitkiä lenkkejä koirien kanssa.
”Olin varmaan sokissa. Touhusin, mutta sisäisesti olin tyyni. Päällimmäisenä oli ajatus, että täytyy vain selvitä.”
Tiina sai lähetteen Naistenklinikalle kiireellisenä. Siellä munasarjoista otettiin koepala ja vatsaontelosta tyhjennettiin kuusi litraa nestettä. Syöpä oli pahinta nelosluokkaa. Solunsalpaajahoito alkoi kuukauden kuluttua diagnoosista. Samaan aikaan korona-pandemia oli pahimmillaan.
”Ystäväni tarjoutuivat tulemaan tiputukseen mukaan, mutta se ei ollut mahdollista.”
Seuraa löytyi onneksi sairaalasta. Samassa huoneessa oli monta syöpää sairastavaa. Osa luki tai kuunteli äänikirjoja. Tiinan aika kului toisten kanssa jutellessa. Keskusteluista tuli tärkeä venttiili omille tunteille.
”Parhaimmillaan hoitosalissa raikui nauru.”
”Syöpä oli aamulla ensimmäisenä mielessä. Olen peruspositiivinen, mutta elämänhaluni notkahti.”
Tiina leikattiin neljän kuukauden kuluttua diagnoosista. Vaikka leikkaus kesti koko päivän, kaikkea kasvaimesta ei saatu pois. Lisäksi Tiinan verenpaine romahti ja hän menetti paljon verta, minkä vuoksi aikaa ei jäänyt esimerkiksi leikatun paksusuolen korjaamiseen. Tiina vietti osastolla kahdeksan päivää ja totutteli avanteeseen.
”Ajatus avanteesta tuntui aluksi aivan kamalalta. Minulla ei ollut aiheesta mitään tietoa.”
Kotoutumisen jälkeen Tiina kipeä ja väsynyt. Elämä tuntui vaikealta. Yksi ystävistä pyysi, että Tiina nousisi joka aamu sängystä ja pukisi jotain kaunista ylleen, antaisi mielelle mahdollisuuden piristyä. Hän teki työtä käskettyä.
”Silti syöpä oli aamulla ensimmäisenä mielessä. Olen peruspositiivinen, mutta elämänhaluni notkahti.”
Tiina oli ahminut television sairaalasarjoja, kuten Sykettä. Nyt niiden katsominen ahdisti. Hän oli aina rakastanut makeaa, erityisesti suklaata. Nyt ajatuskin syömisestä sai voimaan pahoin. Ainoastaan kylmäkahvit ja kalaa sekä perunaa sisältävä valmisruoka maistuivat. Enimmäkseen Tiina makasi sohvalla ja tuijotti kattoon.
”Makasin sohvalla, kun siskoni kävi imuroimassa.”
Hiukset alkoivat lähteä. Tiina ei halunnut peruukkia, joten ystävä virkkasi hänelle värikkäitä puuvillapipoja.
Kun ahdistus oli voimakkainta, Tiina kuunteli rentoutusmusiikkia ja keskittyi vain hengittämään.
Yksi ystävistä antoi Tiinalle musiikkiterapiaa. Ystävä soitti pianoa ja Tiina makasi sohvalla. Tämä tuntui niin hyvältä, että ystävykset toistivat terapian viikoittain.
Tokion kesäolympialaiset Tiina muistaa hyvänä aikana. Kisat toivat jonkinlaisen turvallisuuden tunteen.
”Tuijotin lajeja, joista en tiennyt mitään, koskenlaskua ja avomeriuintia, ja tunsin hyvää oloa.”
Myös koirat pitivät Tiinalle seuraa. Ne kävivät välillä lipaisemassa emäntäänsä: josko tuo lähtisi jo ulos. Onneksi piha oli iso, sillä lenkille Tiina ei jaksanut.
”Vaikka sairaalassa saa hyvää hoitoa, siellä ei juuri puhuta sairastumisen psyykkisistä vaikutuksista tai siitä, millainen ruokavalio voisi olla hyväksi.”
Kesä oli kuuma. Tiina istui pihan varjossa ystäviensä kanssa. Ensin puitiin vointi, sitten muita asioita.
”Oli helpottavaa, etteivät mieheni tai ystäväni pelästyneet diagnoosiani. He eivät kauhistelleet tai säälineet minua. He uskoivat koko ajan, että selviän.”
Myös Tiinan ystävillä oli ollut syöpää. Heidän tarinansa antoivat toivoa. Kaikki toipuneet kertoivat saaneensa hyvää hoitoa, ja moni oli hakeutunut hyvinvointinsa vahvistamiseksi myös tukihoitojen pariin.
Tiina jatkoi käyntejään tutulla osteopaatilla, jolla oli hoidattanut tuki- ja liikuntaelinvaivojaan. Osteopaatista tuli Tiinalle valtavan tärkeä tuki sairastamisen aikana.
”Hän sai palautettua uskoni siihen, että selviydyn.”
Tiinaa hoidettiin perinteisellä biodynaamisella osteopatialla, jolla ei paranneta syöpää, vaan lähinnä tuetaan sisäistä paranemisprosessia syöpähoitojen rinnalla. Sairastumisen jälkeisenä vuonna Tiina alkoi käydä myös akupunktiossa.
”Vaikka sairaalassa saa hyvää hoitoa, siellä ei juuri puhuta sairastumisen psyykkisistä vaikutuksista tai siitä, millainen ruokavalio voisi olla hyväksi.”
Tiina sai lähetteen psykologille ja syöpäpotilaan ruokaoppaan, mutta se oli hänestä kovin suppea.
Tiina jätti pois sokerin, maitotuotteet, punaisen lihan ja lisäsi lautaselleen kasviksia, versoja ja vihreää. Hän alkoi välttää prosessoituja ruokia.
Osa sairastuneista häpeää tautiaan. Siihen ei Tiinan mukaan ole syytä. Tiina on tottunut puhumaan suoraan. Hän on kertonut sairastumisestaan kaikille avoimesti.
”Kuka tahansa voi sairastua. Kaikki kohtaamani ihmiset ovat suhtautuneet sairauteeni hienosti.”
Tiinan mielestä sairastuneelle ei tarvitse sanoa mitään erikoista. Kannattaa kuunnella ja kysyä vaikka, miten sairastunut jaksaa.
Tiinan mukaan puhuminen helpottaa. Tukea saa muun muassa Syöpäsäätiöltä, jolla on sairastuneille monenlaisia palveluita, kuten vertaistukitoimintaa.
Auton koiratila tarvitsi siivousta. Ajatus sai Tiinan havahtumaan. Hän oli toipumassa.
”En millään jaksanut ryhtyä puuhaan, mutta tunsin vointini kohentuvan.”
Hiljalleen myös lenkit koirien kanssa pitenivät.
Kolmen kuukauden välein otetut kontrollikuvat kannustivat: kasvaimet pienenivät jatkuvasti.
”Tauti ei ole tänään uusinut, siispä jatketaan elämää.”
kuin sukka olisi rutussa kengässä. Niin Tiina kuvailee sytostaattihoitojen jalkoihin jättämää särkyä ja neuropatiaa. Esimerkiksi juokseminen ei onnistu. Jalat eivät tottele. Neuropatia voi ilmetä esimerkiksi tuntohäiriöinä tai puutumisena ja pistelynä.
Muita vaivoja Tiinalla ei ole. Ja kävellenkin ennättää hyvin, hän ajattelee.
Tiina nauttii pitkistä rauhallisista aamuista. Aamukahvit ja lehden luku ovat arjen luksusta. Joka päivään kuuluu koiran kanssa touhuilua, vesijuoksua, kuntosalia, jumppaa tai lounas ystävän kanssa.
Sytostaattihoidot, kaikkiaan 60 kertaa, kestivät kaksi vuotta. Viimeiset sytostaatit Tiina sai tammikuussa 2023. Seurantatulokset hän sai helmikuussa 2024.
Syöpäkontrollissa näkyy edelleen joitain taudin jäämiä, mutta tilanne ei ole vuoden aikana muuttunut. Tauti on oireeton, remissiossa.
Tiina tietää, että munasarjasyöpä uusiutuu helposti, mutta hän ei halua käyttää elämäänsä hermoiluun ja huolestumiseen.
”Koetan olla miettimättä tulevaa. Ennuste elinajasta rajoittaisi vain elämääni. Tauti ei ole tänään uusinut, siispä jatketaan elämää.”
Alkuvaiheessa oireeton
• Suomessa muna- sarjasyöpädiagnoosin saa joka vuosi noin 500 naista.
• Noin 5–10 prosenttia munasarjasyövistä on periytyviä. Joissakin suvuissa saattaa esiintyä munasarja- ja rintasyövälle altistava perimän muutos.
• Munasarjasyövän riskitekijöitä ovat synnyttämättömyys, endometrioosi ja yli kymmenen vuotta kestänyt vaihdevuosien ajan hormonihoito.
• Munasarjasyövän ennuste on huonompi kuin muilla gynekologisilla syövillä, koska tauti on alkuvaiheessaan oireeton. Siksi sen toteaminen yleensä viivästyy.
• Levinnyt syöpä aiheuttaa alavatsakipuja, vuotohäiriöitä sekä turvotusta.
• Eniten munasarjasyöpää löydetään 60–64-vuotiailta, mutta yhä useammin myös nuorilta.
• Emättimen kautta tehdään ultraäänitutkimus, jos epäillään munasarjakasvainta.
Lähde: kaikkisyovasta.fi
