Kouluajan nolo tapahtuma sai Juha T. Hakalan ymmärtämään tärkeän asian motivaatiosta – nyt hän kertoo, mitä hyötyä vaikeista tunteista on
Ikävät tunteet voivat viedä tehokkaasti eteenpäin, sanoo kasvatustieteilijä Juha T. Hakala.
”Motivaatio on läsnä kaikessa, mitä teemme. Ilman sitä ei pääse liikkeelle.
Motivaatio syntyy halusta tuntea tietynlaisia tunteita tai karttaa niitä. Ylennyksen eteen töitä paiskovaa voi motivoida hyväksynnän kaipuu – tai halu vältellä epämieluisaa tunnetta, kuten turvattomuutta.
Helpointa on motivoitua asioista, joilla on tässä hetkessä merkitystä. Liian kaukaiset tavoitteet voivat jäädä liian hähmäisiksi.
Isojen tavoitteiden pilkkominen osiin toimii: jos unelmana on maratonin juokseminen, kannattaa ensin tähdätä viiden kilometrin juoksuun ja iloita etapin saavuttamisesta kunnolla.
Ikävät tunteet voivat olla jopa tehokkaampia motivaation lähteitä kuin miellyttävät. Joskus juuri halu vältellä epämiellyttävää tunnetta motivoi parhaiten.
Minulla on tästä oma kokemus kouluajoilta, kun häpeän tunteesta tuli minulle vahva motivaation lähde. Sillä oli lopulta kauaskantoiset vaikutukset elämääni.
Siihen aikaan oli käytössä tasokurssijärjestelmä. Oppilaat jaettiin arvosanojen perusteella laajan, keskipitkän ja suppean oppimäärän kursseille.
Olin koulussa melko laiska, ja englanti oli minulle hankalaa. Olin pudonnut yläasteella keskitason ryhmään, koska arvosanani oli vitonen. Se tarkoitti sitä, että lukion ovet uhkasivat sulkeutua, koska sinne pääsi vain laajalta kurssilta.
Muistan, miten seisoin kahdeksannen luokan syksyllä koulun käytävällä ja tajusin, että uusi englannin opettajani oli tuttu naapurin rouva. Kunnioitin häntä suuresti.
Minuun iski kauhea häpeä. Mitä naapurikin minusta ajatteli, kun olin samassa jonossa muiden vitosen oppilaiden kanssa? Aloin opetella vauhdilla englantia. Tein läksyjä ja pänttäsin sanastoa, kunnes numeroni nousi jouluna seiskaan ja keväällä ysiin. Tieni lukioon avautui.
Epämiellyttävien tunteiden voiman voi jäljittää metsästys-keräilykulttuuriin asti. Silloin liikkeessä ja motivoituneena pysyttely oli eloonjäännin kannalta tärkeää.
Pelko ja raivo saivat venymään yli jaksamisen rajojen, ja niiden tunteiden avulla pidettiin myös perhe ja lähipiiri turvassa.
Ilman häpeän kokemusta ja siitä saamaani motivaationpuuskaa en olisi luultavasti koskaan päätynyt yliopistoon ja nykyiseen ammattiini.
Asia ei ole silti yksioikoinen. Myönteiset tunteet vievät huomion tulevaan. Kun tuntee kiitollisuutta esimerkiksi perheestään, motivaatio myös uuteen työprojektiin löytyy helpommin.
Ihminen, joka tuntee myönteisiä tunteita, myös asettaa itselleen haastavampia tavoitteita.
Tunteet tulevat ja menevät. Niitä on usein kuitenkin helpompi tunnistaa kuin motiiveja valintojen takaa.
Ilman häpeän kokemusta ja siitä saamaani motivaationpuuskaa en olisi luultavasti koskaan päätynyt yliopistoon ja nykyiseen ammattiini.
Tietysti kokemus toi mukanaan myös myönteisiä tunteita: iloa ja ylpeyttä siitä, että olin saavuttanut jotain. Minä osaan!”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 13/2024.
