MUHKEAT ALPPIRUUSUT ovat puhjenneet kukkaan, pionit ovat nupullaan talon seinustalla. Samettinen, laaja nurmikenttä laskeutuu rantaan.

Robotti­leikkuri Ludde eli Ludvig van Beethoven hyörii kahdeksan tuntia ympäriinsä puolen hehtaarin pihamaalla, jotta nurmikko on ojennuksessa.

”Täällä Pellingissä olemme kuin paratiisissa. Parhaita ovat kesäaamut, kun aurinko on noussut ja linnut laulavat”, kuvailee oopperalaulaja Monica Groop.

Punaiseksi maalattua, somaa taloa ympäröivät terassit. Rannan suuntaan aukeaa iso lasiveranta ruutuikkunoineen. Kun Monica irrottaa ruutukehikon, näemme, että ruudutus on tehty lasien päälle.

Pellingin-talo on Monican ja hänen puolisonsa diabetestutkija, professori Per-Henrik Groopin kakkoskoti, mutta he viettävät täällä melkeinpä enemmän aikaa kuin kaupunkikodissaan Helsingissä. Näin oli erityisesti korona-aikana.

Mittavan kansainvälisen uran mezzosopraanona tehnyt Monica harjoittelee olohuoneessa. Tila resonoi hienosti, ja näkymät ovat upeat.

Nyttemmin Monica työskentelee Sibelius-­Akatemian tuntiopettajana. Kesällä hän valmistelee Pellingin musiikkijuhlia: hän on elokuisen tapahtuman perustaja ja taiteellinen johtaja. Per-Henrik eli Perra pitää yhdistetyssä työ- ja vierashuoneessa verkkoseminaareja milloin Australiaan, Japaniin tai Yhdysvaltoihin.

RUNSAAT KYMMENEN VUOTTA SITTEN Monica ja Perra alkoivat haaveilla kakkoskodista, joka sijaitsisi enintään parin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.

Heillä oli jo valmiiksi mökki Perran lapsuudenmaisemissa Närpiössä. Paikka on etenkin Monicalle hyvin rakas ja rauhoittava, mutta Pohjanmaalle on viiden tunnin ajomatka eikä talo ole talviasuttava.

Kakkoskotia etsittiin läntiseltä Uudeltamaalta, kunnes kesällä kahdeksan vuotta sitten Monican silmiin osui Pohjanmaan-mökillä ilmoitus talosta Pellingissä Porvoon saaristossa. Hän muisti, kuinka hänen isänsä oli kertonut kesistä Pellingissä. Isän lapsuudenperhe oli vuokrannut sieltä mökkiä.

Monica kiinnostui ja soitti Perralle. He tekivät treffit Helsinki-Vantaan lentokentälle ja ajoivat lossimatkan päähän Pellinkiin.

”Perra innostui heti. Minä taas näin työmäärän, jota paikka vaati”, Monica muistelee.

Groopit ostivat Pellingin-talon kesällä ja remontoivat sen syksyllä. He uusivat keittiön ja kylpyhuoneen. Muuten riitti, että pinnat maalattiin.

Tontilla sen sijaan on jatkuvasti tekemistä. Sitä on raivattu, on rakennettu aita ja vierasmökki. Ranta-alueella on vielä työtä. Isot vanhat koivut kertovat, että haravoimista on kosolti niin syksyllä kuin keväällä.

Kun Monican musiikkijuhlat päättyvät elokuussa, hän rientää keittiöpuutarhaan keräämään musta-, viher- ja punaherukat ja korjaamaan omena- ja luumupuiden sadon.

”En koskaan uskonut, että äitini tavoin hankkisin mehumaijan, mutta niin vain nyt mehustan ja teen hyytelöitä sekä omenahilloa”, Monica kertoo.

TALON HENKI ON KIINNOSTAVA: se on yhtä aikaa nostalginen ja moderni. Nostalgia tulee itse rakennuksesta, joka on sopusuhtainen ja perinteinen puutalo. Keittiö ja veranta sijaitsevat portaittain alempana kuin olohuone sekä makuu- ja työhuoneet.

Talossa toimi aiemmin kauppa, Österby Boden, joka lopetettiin 1988.

”Olemme kuulleet, että Pellingissä oli ennen usein sähkökatkoja. Silloin kylän lapset juoksivat nopeasti tänne, koska tiesivät saavansa jäätelöä”, Monica kertoo.

Monicalla ja Perralla ei ollut tarvetta siirtää taloon vanhoja kalusteita muualta.

”Taloa oli kiva sisustaa, koska kaiken sai tehdä alusta asti.”

Sisustus on modernin rento ja viestittää varmaa makua. Olohuoneessa on yhdistetty ikeaa, designklassikoita ja mittatyönä tehty moderni laatikosto ikkunan edessä.

Vanha kirstu huoneen nurkassa ja Juvin talonpoikaishenkiset kaapit tuovat ripauksen nostalgiaa.

”Tarvitsen ympärilleni kauneutta, jotta voin hyvin. Nautin harmonisesta ympäristöstä. Lapsesta asti olen pöyhinyt tyynyjä ja halunnut, että kaikki on kauniisti ja siististi”, Monica kertoo.

Juttu on julkaistu Eevassa 7/2023