Jos haluat vanheta hitaasti, pidä mitokondriosi kunnossa. Se voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta on oikeastaan ihan simppeliä: syö terveellisesti ja liiku riittävästi.

Mitokondriot ovat valomikroskoopissa juuri ja juuri erottuvia sukkuloita, jotka liittyvät melkein kaikkeen, mitä elimistössäsi tapahtuu. Akatemia­professori Anu Wartiovaara tietää niistä enemmän kuin kukaan muu Suomessa.

– Ystäväni nauravat sille, että ajattelen kaiken solujen toiminnan kautta.

Omia mitokondrioitaan Wartiovaara hellii juoksemalla ja yöpaastoamalla. Hänellä tulee illan viimeisen aterian ja aamupalan väliin 12 tunnin tauko syömisessä. Useimmiten. Ehdottomuus ei ole hyväksi, mutta ei ole napsiminenkaan.

– Mitokondriot säätelevät aineenvaihduntaa eli sitä, miten ja milloin solut korjaavat itseään ja tuottavat energiaa. Toiminta vaihtelee ravinnonsaannin mukaan. Jos ravintoa on koko ajan, tärkeää vaihtelua ei tule. 12 tunnin paasto vaikuttaa samaan tapaan kuin juoksulenkki: mitokondrioiden määrä ja aktiivisuus lisääntyvät.

Wartiovaara arvioi, että tulevina vuosina lääketiede muuttuu yhä enemmän yksilöitä huomioivaan suuntaan. Potilaille määrätään yksilöllisiä täsmäravintoja osana hoitoja, mutta terveillekin saatetaan tehdä omat ravintosuositukset aineenvaihduntatyypin mukaan.

– Oikea ravinto edistää paranemista, vaikka monen on helpompi hyväksyä lääkkeet.

Vielä tarvitaan lisää tutkimusta siitä, miten ravinto vaikuttaa kudoksissa eri-ikäisillä ja eri sairauksissa. Mitokondrioiden rooleista tiedetään kuitenkin jo paljon enemmän kuin 30 vuotta sitten, jolloin Wartiovaara törmäsi niihin ensimmäisen kerran.

Wartiovaara löysi elämäntehtävänsä luennolta, jolle päätyi lääkäriopinnoissaan. Neuropatologian professori Matti Haltia kertoi harvinaisista sairauksista, joihin liittyi geenivirhe solujen mitokondrioissa.

Luennon jälkeen Wartiovaara aloitti mitokondriotutkimukset Haltian kanssa ja jatkoi akateemikko Leena Peltonen-Palotien ryhmässä väitöskirjaan asti.

– Kukaan ei ajatellut silloin, että tutkimusaihe olisi kauhean tärkeä, Wartiovaara sanoo.

Vielä 1990-luvulla tiedeyhteisö uskoi, että viat mitokondrioissa aiheuttaisivat vain joitakin yksittäisiä harvinaisia sairauksia. Miksi tutkit mitokondrioita, kun hypokondriat (luulosairaudet) ovat paljon yleisempiä, vitsaili tuttu professori Wartiovaaralle.

2000-luvulla selvisi, että tautikenttä on valtava, ja nyt tiedetään, että mitokondriot liittyvät lähes kaikkiin rappeumasairauksiin ainakin jossain taudin vaiheessa.

Mitokondrio on solun moottori tai energialaitos. Samalla tavalla kuin vesivoimalaitos myllyttää virtaavasta vedestä sähköä, mitokondrio loihtii ruoasta kemial­lista energiaa.

– Kyse on lopulta siitä, miten auringon energia päätyy kasvien kautta elämän energiaksi, Wartiovaara selittää.

Mitokondriot pyörittävät energia-aineenvaihduntaa, joka liittyy ihmiskehossa vähän kaikkeen. Mitokondrioilla on näppinsä pelissä sydämen rappeumatautien, syöpien ja diabeteksen kaltaisten kansantautien synnyssä. Ne löytyvät Parkinsonin taudin taustalta. Mitokondrio-ongelmista voivat kertoa diabetes, kuulovika tai rytmihäiriöt, jotka johtavat nopeasti sydämen vajaatoimintaan.

– Olen oppinut nöyräksi sen edessä, miten moneen tautiin mitokondriot vaikuttavat. Koko ajan tiedetään lisää.

Mitokondriotaudista puhutaan, kun tauti johtuu geenivirheestä, joka vaikuttaa mitokondrioiden toimintaan.

– Moottori käy, kunnes tulee häiriö eli tauti. Mitokon­d­riotaudeissa jokin osa puuttuu tai toimii huonosti.

Riipaisevin esimerkki solujen moottorivioista ovat vakavasti sairaat vastasyntyneet. Vaikeimmat sairaudet puhkeavat heti syntymän jälkeen ja voivat johtaa kuolemaan vain muutaman päivän iässä.

– Ihmiset saattavat olla hyvin yksin joko oman tai lapsensa harvinaisen sairauden kanssa, Wartiovaara sanoo.

Mitokondriotaudit ovat lähes yhtä yleisiä kuin lasten syövät: niistä kärsii Suomessa muutama tuhat. Sairaudet voivat näkyä kehitysviivästyminä, nuoruuden epilepsiana tai vaikka aika nuorena alkavana Parkinsonin tautina.

Taudit oireilevat monin tavoin. Diagnosointi on vaikeaa ja hidasta, ja tutkimus on sairastuneen ainut toivo.

– On tärkeää saada sairaudelle nimi. Vielä tärkeämpää olisi, että tauti voitaisiin pysäyttää tai parantaa.

Vielä parikymmentä vuotta sitten tuntui utopistiselta, että mitokondriovikoja voitaisiin hoitaa. Nyt on jo toivoa. Välillä ratkaisu voi olla hyvinkin arkinen.

Wartiovaaran tutkimusryhmä havaitsi, että mitokond­riaalisesta lihastaudista kärsivän lihaksissa on vain vähän energia-aineenvaihdunnan säätelijää NAD:ta. Sen esiaste on B3-vitamiini. Vaikka ruoasta saisi hyvin B3-vitamiinia, tauti aiheuttaa lihaksessa vitamiininpuutoksen.

– Tämä hoito auttaa mitokondriaalisessa lihastaudissa, mutta toimiiko se muissa, emme vielä tiedä.

Tutkimusryhmä oppi, että kudoksissa voi olla patoja, jotka häiritsevät aineenvaihdunnan virtaa. Kun vitamiini tai muu puuttuva pala löytyy, pato aukeaa. Kaikkien ei silti pidä tankata B3-vitamiinia. Se voi olla haitallista.

– Lihasten aineenvaihdunta toimii kuin tiibetiläinen mandala-kuvio: se on järjestäytynyt, mutta eri ihmisillä erilainen. B-vitamiinit ohjaavat kuvion järjestäytymistä.

Mandalan salaisuus oli jäädä Wartiovaaralta sikseen 20 vuotta sitten. Tutkimus oli vienyt hänet New Yorkiin ja Montrealiin, mutta kun kolmas lapsi ilmoitti tulostaan, perhe palasi Suomeen. Wartiovaara mietti tosissaan, pystyykö jatkamaan tutkimusta.

Ensin varmistui laboratoriotila ja lopulta rahoitus. Nyt hänen tutkimusryhmässään työskentelee 27 ihmistä, jotka edustavat 11:tä kansallisuutta. Kiinnostavaa työtä on paljon, mutta Wartiovaarasta byrokratia on jäykkää.

– Raskaat lupaprosessit turhauttavat. On yhä vaikeampaa viedä lupaavia tuloksia kliiniseen työhön. Pienessä maassa voitaisiin toimia kevyellä byrokratialla, mutta Suomi ei ole sellainen maa.

Täysipäiväisen tutkimustyön lisäksi Wartiovaara työskentelee osa-aikaisesti ylilääkärinä. Miten hän jaksaa?

– Minulla on fiksuja ihmisiä töissä, ja koko ajan opimme uutta. On hienoa, jos voimme auttaa potilaita. Vapaa-ajalla laulan kuuden ystävän kanssa vanhaa poppia. Meillä on ollut 200 keikkaa.