
Vanhempien alkoholinkäyttö on lapselle ongelma paljon useammin kuin vanhemmat haluaisivat uskoa. A-klinikkasäätiön mukaan jopa neljännes nuorista kärsii sen aiheuttamista haitoista. Usein toistuvaa haittaa kokee noin joka viides nuori.
Moni aikuinen kantaa lapsuuden kokemusten jättämiä traumoja mukanaan. Vanhempien alkoholinkäyttöön reagoiminen on yksilöllistä ja riippuu monesta asiasta.
Kärsivätkö molemmat vanhemmat alkoholiongelmista vai vain toinen? Oliko muita riippuvuuksia tai väkivaltaa? Oliko lapsi huostaanotettu? Entä oliko lähellä joku turvallinen aikuinen?
– Lapsi kehittää sisäisen turvallisuuden tunteensa sen mukaan, miten hyvin häntä kannatellaan. Joskus riittää, että lähellä on ollut edes yksi aikuinen, joka on tarjonnut tarvittavan turvan, sanoo psykoterapeutti Kristiina Niskanen Riippumatta-klinikalta.
Kun Niskanen kohtaa alkoholistien aikuisia lapsia, hän saattaa kysyä, tietävätkö he, miltä tuntuu olla lapsi, huoleton ja hoivattu. Osalla lapsuus on loppunut liian varhain. Lapsi on joutunut kantamaan aikuisen vastuuta.
– Alkoholistiperheessä kasvaminen vaikuttaa aina lapseen. Joillakin on lapsena ollut kaikki pintapuolisesti kunnossa, mutta tunnetason turva on puuttunut. Joskus ongelma on näkynyt ulospäin räikeämmin.
Lapsille on saattanut kehittyä ahdistushäiriöitä tai masennusta, toisille tunne-elämän säätelyn ongelmia sekä käytös- ja persoonallisuushäiriöitä. Niihin voi liittyä esimerkiksi viiltelyä. Jotain yhteistäkin on.
– Kokemukseni mukaan alkoholismin varjossa kasvaneita yhdistää ongelmat aikuisiän kiintymyssuhteissa, tyypillisesti parisuhteessa.
Lue lisää:
Alkoholismin varjossa kasvaneet jakavat omat tarinansa.
Taantuminen on tavallista
Osa alkoholistiperheissä kasvaneista kärsii läheisriippuvuudesta aikuisena. Se tarkoittaa, että lapsuudessa ei ole kehittynyt turvallista kiintymyssuhdetta, mikä voi aiheuttaa perustavanlaatuisia ongelmia parisuhteessa. Ihminen saattaa esimerkiksi vetäytyä omiin oloihinsa vaikeissa tilanteissa tai hakea toisen huomiota jatkuvasti, takertua tähän.
Parisuhdetilanteisiin voi liittyä taantumista, putoamista pois aikuisuudesta. Se näkyy siten, että ihminen ei reagoi niin kuin tasapainoinen aikuinen. Esimerkiksi riidan mittasuhteet vääristyvät ja pesemättömät pyykit aiheuttavat raivo- tai itkukohtauksen. Tai jos puoliso ei tule suoraan töistä kotiin, ihminen menee tolaltaan ja kokee, että on tullut hylätyksi.
– Taantumista sattuu joskus kaikille, se on luonnollista. Jos taustalla on lapsuuden traumoja, on hyvä opetella suhtautumaan itseensä myötätuntoisesti. Itseään ei pidä syyttää eikä ajatella, että on paha tai vääränlainen.
Tärkeintä on oppia tunnistamaan, millaisissa tilanteissa tällainen käytös toistuu. Sitten voi pohtia, miksi näin käy ja mihin se liittyy.
Se on keino löytää omia kipukohtia, jotka voivat olla portteja toipumiseen. Mitä olisin joskus tarvinnut, mitä en saanut?
Joskus vaikeudet alkavat ilmetä vasta oman vanhemmuuden myötä. Niskasen mukaan pulassa ollaan etenkin parisuhteissa, joissa toisen tai molempien traumaattiset lapsuuskokemukset ovat jääneet käsittelemättä.
Trauma voi tuntua kehossa
Traumaattiset kokemukset vaikuttavat myös kehoon sekä koko kehon läpäisevään hermostoon.
– Ihminen on elämässään koko kehollaan läsnä. Siksi tällä hetkellä tutkitaankin paljon sitä, miten traumat vaikuttavat psyykkisen terveyden lisäksi fyysiseen terveyteen.
Moni alkoholismin varjossa kasvanut kokee kehossaan jännittyneisyyttä, pelokkuutta ja arkuutta, jotka voivat ilmetä myös konkreettisina sairauksina.
Tavalliselta vaikuttavat oireet, kuten vatsa- ja suolistovaivat, tuki- ja liikuntaelinongelmat sekä selkä- tai pääkivut, voivat juontaa lapsuuden kurjiin kokemuksiin. Jos oireita ilmenee, voi miettiä, ovatko niiden juuret menneessä.
– Voi riittää, että tunnistaa kehossaan olevia emootioita. Onko jokin kohta, jota et saa millään rennoksi? Vedätkö hartioita koko ajan ylös tai onko hengittäminen vaikeaa? Onko näillä tunteilla ja oireilla jotain kerrottavaa?
Niiden alta voi pulpahtaa pintaan lapsuudesta saakka kumpuavaa pelkoa, ahdistusta tai jännitystä. Näitä voi purkaa esimerkiksi terapiassa, vertaistukiryhmissä tai läheisen ystävän kanssa.
Omien haavojen tiedostaminen ja käsittely voi edistää toipumista – ja pelastaa omalta sairastumiselta. Alkoholistien aikuisten lasten olisi hyvä tarkkailla omaa alkoholinkäyttöään. Tiedetään, että jopa 10–20 prosenttia suomalaisista on alttiita sairastumaan riippuvuussairauteen. Alttiutta lisäävät sekä geenit että lapsuuden kaltoinkohtelu.
– Jos ei ole lapsena kokenut mielihyvää tuottavaa turvallisuuden tunnetta, aikuisena saattaa hakea mielihyvää jostain muualta, kuten päihteistä, ruoasta, irtosuhteista, työstä ja kuka mistäkin.
Luonteenpiirteet ovat vahvuus
Menneisyyden traumat voivat parhaimmillaan kääntyä voitoksi, jos pystyy valjastamaan tietyt luonteenpiirteensä vahvuuksiksi. Vaikka kärsimys ei jalostaisi, jotain se voi silti opettaa.
– Tiedän kokemuksesta, että monet alkoholistien aikuiset lapset ovat todella sopeutuvia ja sovittelevia, he eivät hätkähdä pienistä ja toimivat hyvin kriisitilanteissa. Moni kasvaa myös hyvin empaattiseksi, hyväksi kuuntelijaksi ja osaa myötäelää muiden tunteita.
Niskanen kehottaa kysymään itseltään säännöllisesti, miten voisin toimia parantaakseni omaa hyvinvointiani juuri nyt. Sitten kannattaa yrittää elää sen mukaisesti.
– Sitä kautta voi opetella päästämään irti menneestä, voida paremmin ja antaa itselleen luvan elää.
Tunnista vaikea kiintymyssuhde
- Välttelevä. Ihminen voi näyttää itsevarmalta, mutta usein kyseessä on suojakuori. Lapsuuden hoiva on ollut torjuvaa ja korostanut yksin pärjäämistä. Välttelevä pyrkii läheisyyteen mutta saattaa yhtäkkiä vetäytyä. Hän ei luota, että voisi saada turvaa läheisessä ihmissuhteessa. Niinpä hän yrittää selvitä omin voimin.
- Ristiriitainen. Ihmisen on vaikeaa olla sekä lähellä että etäällä. Lapsuudessa vanhempi on välillä ollut etäinen, välillä rakastava. Se on tyypillistä alkoholisteille. Lapsi ei ole koskaan voinut tietää, saako hän, mitä tarvitsee.
- Jäsentymätön. Kaikkein kovimpia kokeneilla ihmissuhteiden solmiminen voi olla erityisen vaikeaa. Ihminen ei välttämättä pidä itseään tutustumisen arvoisena eikä kykene kiintymään toiseen ihmiseen.
Asiantuntija: riippuvuuksien hoitoon erikoistunut psykoterapeutti Kristiina Niskanen/Riippumatta-klinikka
Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehden numerossa 12/2019.