"Luulin, että olin vain ujo lapsi, mutta olen myös arka aikuinen. Joudun liian usein tilanteisiin, joissa pitäisi olla sosiaalinen ja jutella vieraiden ihmisten kanssa.
Se kauhistuttaa. Koen aina, että olen ulkopuolinen ja minusta tuntuu, että muut tuntevat jo toisensa. Enkä viitsi tunkeutua seuraan. Usein tosin selviää, että muutkin seminaarin osallistujat ovat paikalla yksin. He ovat vain olleet parempia tutustumaan toisiinsa.
Haluaisin uskaltaa enemmän. Yksin seisoskelu ahdistaa. Seminaareissa on pakko käydä, koska ne ovat osa työtäni.
Mitä sanoisin muille ihmisille? Voiko minusta tulla enää verkostoitujaa, koska minulla ei ole koskaan ollut sellaiseen taipumusta tai halua?
Ilona vastaa: Kysymyksesi koskettaa minua. Olen itsekin kipuillut paljon samanlaisten tuntemusten kanssa.
Siitä huolimatta olen luonut ympärilleni verkoston. Ulkopuolisuuden tuntemukset ovat hävinneet viime vuosina lähes kokonaan.
ULKOPUOLISUUDEN TUNNE on yleinen. Me suomalaiset saamme kasvatuksessa heikot valmiudet verkostoitumiseen, tutustumiseen ja niin kutsuttuun smalltalkiin. Et ole suomalaisissa seminaareissa ainoa, joka seisoo ahdistuneena.
Jos haluat kehittyä verkostoitujana ja työskennellä ulkopuolisuuden kokemuksen kanssa, rohkaisen sinua seuraavasti:
1. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Tunne myötätuntoa itseäsi kohtaan myös silloin kun tunnet ujoutta ja osaamattomuutta. Älä soimaa itseäsi näistä piirteistä.
2. Älä vertaa itseäsi muihin tai ajattele, että sinun täytyisi olla tietynlainen.
3. Aloita tutustuminen siitä lähtökohdasta, että olet juuri sellainen kuin olet. Älä yritä esittää jotakin muuta tai omaksu roolia, joka ei tunnu luontevalta.
4. Hanki itsellesi joku ”valmentaja”, joka auttaa sinua kehittymään tässä asiassa. Hän voi olla ystäväsi tai ulkopuolinen ammattilainen.
OLIN KEVÄÄLLÄ Yhdysvalloissa kansainvälisessä seminaarissa. Ilahduin, kun eräs nuori opiskelija tuli esittäytymään. Nainen sanoi, että häntä jännittää tulla juttelemaan, mutta hän haluaa kamalasti tutustua uusiin ihmisiin.
Hän pyysi lupaa saada istua samaan lounaspöytään seurueemme kanssa. Hän oli selvästi kerännyt kaiken rohkeutensa. Meille syntyi mielenkiintoinen keskustelu ja olemme viestitelleet seminaarin jälkeenkin. Tämä nuoren naisen rohkeus puhutteli minua.
SOSIAALINEN PÄÄOMA on pääomaa siinä missä raha tai osaaminen. Se on käypää valuuttaa monessa tilanteessa elämän aikana. Sitä kannattaa kartuttaa ja kehittää.
Aseta itsellesi realistisia ja konkreettisia tavoitteita. Seuraa edistymistäsi.
Voit vaikka päättää, että seuraavassa seminaarissa esittäydyt yhdelle henkilölle ja vaihdat yhteystietoja.
Hyvä aloituskysymys on yksinkertaisesti: ”Mitä pidit äskeisestä esityksestä?”
Psykologi Ilona Rauhala vastaa kysymykseesi. Lähetä viesti: kt@a-lehdet.fi. Kirjoita otsikoksi ”Rauhala”. Käsittelemme sähköpostia luottamuksellisesti.
Lue myös:
