Ravintoneuvoja Leeni Viion tyypillinen asiakas on nainen, joka tietää ja tuntee kehossaan, että liika sokeri ei tee hyvää, mutta löytää silti itsensä jatkuvasti karkki­pussin tai kakkujen ääreltä. Hän häpeää.

– Makeanhimoon liittyy vahvasti mieli­kuva huonosta itsekurista ja epäonnistumisesta. Se aiheuttaa häpeää, Leeni kertoo. Häneltä on juuri ilmestynyt kirja makeanhimosta ja sokerin vähentämisestä.

Herkkuhimoa ei voi selittää vain itsekurin puutteella.

– Kaikilla on rajallinen määrä tahdonvoimaa. Aamulla virkeänä sitä on enemmän, illalla vähemmän. Jos tahdonvoima kuluu jo siihen, että selviää haastavasta työpäivästä, ei sitä ole enää käytössä illan ruokavalintoihin.

Sokeri vaikuttaa vahvasti aivojen mielihyväkeskukseen, ja ihminen voi jäädä koukkuun sokerin aiheuttamaan mielihyvään. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei itse kärsi ongelmasta.

Ruokatunnilla tai koulupäivän päätteeksi yläaste­ikäinen Leeni meni kauppaan. Hän valitsi yleensä megapussin karkkia ja söi sen. Joka ikinen päivä.

– Lopetin vasta, kun tuntui, etten voinut laittaa suuhuni enää yhtään karkkia. Huonossa olossani vannoin, etten ikinä enää syö makeaa.

Seuraavana päivänä Leeni herkutteli taas. Paremman puutteessa hän naposteli kourallisen sokeri­paloja.

Voimakas makeanhimo seurasi aikuisuuteen saakka. Leffavuokraamon karkkilaareilta kertyi satoja grammoja liitu­lakuja, noitapillejä ja kolakastanjoita.

Parikymppinen Leeni alkoi kärsiä epämääräisistä, jokapäiväisistä vatsakivuista ja turvotuksesta. Hän meni lopulta lääkäriin, mutta syytä vaivoihin ei löytynyt.

Se turhautti. Leeni tajusi, että ongelmien on liityttävä siihen, mitä hän syö.

– Vaikka ymmärsin jo, ettei sokeri tee hyvää, ajauduin kerta toisensa jälkeen karkkilaareille.

Vaikka sokeri ei aiheuta samanlaista riippuvuutta kuin huumeet, koukuttumisessa on vahvasti fysiologinen puoli. Aivot palkitsevat herkuttelijan mielihyvä­hormoneilla. Koukussa voi olla kyse myös opitusta tavasta. Moni tottuu makeaan elämään jo lapsena.

Olennaista on oma tunne sokerikoukusta. Onko herkuttelu oma valinta vai pakonomaista toimintaa?

– Tunne riippuvuudesta on tosi, eikä sitä saisi vähätellä. Moni asiakas kuvailee kuin olisi vankilassa. On ahdistavaa tuntea, että on ulkoisen aineen vietävänä eikä pysty toimimaan omaksi parhaakseen.

Ratkaisevaa ei ole vain se, mitä syö. Tämä olisi makean­himosta kärsivien hyvä oivaltaa, Leeni sanoo. Taustalla on usein stressiä, unettomuutta ja väsymystä.

Univajeessa kehon sokerinsietokyky heikentyy ja nälkää on vaikea hallita. Tulee mielitekoja.

Sokerin syöminen pahentaa tilannetta. Se häiritsee kylläisyyshormonin toimintaa, joten syömistä voi jatkaa ähkyyn asti. Myös makean maun aistiminen ruokkii nälkää. Siksi herkku maistuu, vaikka vatsa olisi jo täynnä.

Herkkuhimoon liittyy usein tunnesyömistä. Syynä voi olla hyvin erilaisia tunteita ja tarpeita.

Näissä hetkissä pitäisi pysähtyä ja kysyä, mitä oikeasti haluaa, kun himoitsee makeaa.

– Vastaus on usein jotain muuta kuin se karkki. Voi huomata, että nyt kaipaisin halausta tai raitista ilmaa tai olen nälkäinen, janoinen tai väsynyt.

Leeni jätti sokeriherkut ja karsi aluksi ruokavaliostaan myös kaiken muun lisätyn sokerin.

– Silmäni aukenivat sille, missä kaikkialla piilosokeria on: leivissä, jogurteissa, leikkeleissä, säilykkeissä. Sokerille voi altistua ikään kuin vahingossa, ja sekin ylläpitää makeanhimoa, Leeni sanoo.

Vatsa rauhoittui kuukaudessa. Makumieltymykset muuttuivat jo viikossa.

– Pian huomasin, että banaani maistui niin makealta, ettei tehnyt mieli syödä sitä kokonaan.

Ravitsemus alkoi kiinnostaa sosiologiksi valmistunutta Leeniä. Hän kouluttautui diplomiravintoneuvojaksi ja viimeistelee nyt ravintoterapeutin opintojaan.

Makeanhimoa voi helpottaa ajatus siitä, mitä saa, jos ei syökään herkkuja. Tämän ajattelu auttoi Leeniä.

– Huomasin, ettei sokeriövereiden tuoma mielihyvä ollut sellaista mielihyvää, jota halusin. Se ei palvellut niitä arvoja, joita oikeasti pidin tärkeinä, kuten aitoa hyvinvointia ja itsestä välittämistä.

Sokerittoman elämän ei tarvitse olla ankeaa.

Leeni herkuttelee joka päivä tummalla suklaalla. Hän leipoo usein banaanimuffineja tai tekee raakasuklaa­vanukasta tai jäätelöä kookoskermasta ja banaaneista.

– Ruoasta ja herkuista kuuluu saada nautintoa.

Leivonnassa voi usein puolittaa ohjeen sokerimäärän tai käyttää kookossokeria. Maitosuklaa kannattaa vaihtaa tummaan ja suosia sokerittomia herkkuja.

Juhlissa Leeni tarjoaa raakakakkua tai bataatilla makeutettuja brownieita.

– Tarjoan herkkuja sen kummemmin mainostamatta, ettei niissä ole sokeria. On ihanaa, kun vieraat saavat ahaa-elämyksen siitä, että sokeritonkin voi olla hyvää.

Leeni ei enää välttele sokeria täysin. Sukujuhlissa hän leikkaa itselleen pienen kakkupalan.

– Joskus sitä saattaa tehdä mielikin, toisinaan otan kohteliaisuudesta. En mene juhliin saarnaamaan.

Jos saat vatsavaivoja, iho-oireita tai muita ongelmia sokerista, täydellinen sokerikatko voi olla paras ratkaisu.

– Joillekin kohtuus on liian epämääräinen käsite. Silloin on selkeää lopettaa kokonaan. Samalla näkee, miten sokerittomuus vaikuttaa omaan kehoon.

Kun elimistö rauhoittuu ja makutottumukset muuttuvat, sokerin kohtuukäyttö voi onnistua helpommin.

Kohtuullistaminen kannattaa joka tapauksessa. Ihmiskeho ei tarvitse lisättyä sokeria mihinkään.

Kun herkuttelet, nautiskele jokainen suupala hitaasti.

– Niin huomaat, että vähempikin riittää. Herkut maistaa vain, kun ne ovat kosketuksissa kielen kanssa. Mitä nopeammin ne nielet, sitä nopeammin nautinto on ohi.