Mitä tapahtuu transsissa? Transsissa ei nähdä vain kuvia, se voi ilmetä myös ääninä, hajuina tai makuina
Ikivanha henkinen menetelmä muuttaa tajunnantilaa, jolloin matkantekijä aistii kuvia ja saa vastauksia kysymyksiin. Transsiin voi päästä myös tanssin, liikkeen, tärinän tai laulun avulla.
Pam, pam, pam. Kirsti Runavik paukuttaa shamaanirumpua työhuoneellaan Turussa. Hän on valmistanut rummun urosporon nahasta ja haapalaudasta. Sisäpuolella eli rummuttajan sydämen puolella on maailmanpuuta kuvaava kahva. Rumpu on symboliesinein jaettu yliseen, keskiseen ja aliseen.
Verkkainen rummutus rentouttaa, mutta nopearytminen kiihkeä pauke voi vaivuttaa kuulijan transsiin, jos on valmis päästämään irti arjesta ja tekemään matkan.
Lapin Pellossa syntynyt Kirsti Runavik on yksi nykyajan suomalaisista shamaaneista, ja hän järjestää rumpupiirejä ja kursseja ikivanhoista shamanistisista rituaaleista. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Pohjoinen shamanismi – Rituaalit, käytännöt ja historia. Runavik on harjoittanut shamanismia ja järjestänyt rumpupiirejä parikymmentä vuotta.
Shamanismissa keskeistä on matkan tekeminen, joka tapahtuu transsin kautta. Siihen vaipumisessa juuri rumpu on tehokas väline. Rumpu voi olla apuhenkien asuinpaikka ja voimaesineiden koti. Rumpua käyttivät luonnonkansat ja yhteisöjensä viisaat tietäjät, noidat ja shamaanit. Uusshamanististen liikkeiden välityksellä rummutus ja transsi ovat siirtyneet nykyaikaan.
Rumpu kuljettaa matkalaisen toisiin maailmoihin. Suomalaisessa perinteessä puhutaan transsista usein loveen lankeamisena.
”Transsi tarkoittaa ihmisen tajunnantilan fysiologista muutosta. Rummun rytmikäs syke vaikuttaa aivoihin niin, että normaalista päivärytmistä siirrytään theta-taajuudelle. Transsi vastaa REM-unta, jolloin pupillit liikkuvat. Transsissa ihminen näkee, mutta ei nuku. Tietoisuus on läsnä kehossa. Transsi lähtee viemään matkalle, kun mieleen nousee kuvia”, Runavik määrittelee.
Transsin voi kokea tietoisuuteen tulvivina asioina, ääninä, hajuina ja makuina.
Kuvien näkeminen ei ole ainoa tapa kokea transsia. Se voi ilmetä ääninä, hajuina, makuina ja tietoisuuteen tul- vahtavina asioina. Psykologisesti voi ajatella, että transsi merkitsee matkaa alitajuntaan.
Shamanismissa transsilla on kuitenkin muitakin tasoja. Runavikin mukaan rumpuryhmässä monet osallistujat voivat visualisoida mielessään karhun toisistaan tietämättä. Karhusta syntyy syvä yhteinen kokemus.
Transsimatkalla matkantekijä siirtyy toiselle olemassaolon tasolle eli rinnakkaismaailmaan. Transsi on väliaikainen tietoisuuden tila, johon liittyy siirtymä. Ihminen poistuu normaalista tietoisuudestaan ja palaa takaisin normaaliin, kun transsi on ohi.
Transsi kuuluu kiinteästi shamanismiin, joka on yksi vanhimmista tunnetuista uskomusjärjestelmistä ja maailmankuvista. Pohjolassa on harjoitettu shamanismia ja vaivuttu transsiin siitä lähtien kun Pohjola asutettiin. Transsimatkoja on tehty niin Siperiassa kuin Mongolian aroillakin.
Transsi on tuttu tila eri puolilla maailmaa. Amerikan alkuperäiskansat nauttivat tiettyjä kasveja, kun siirtymäriitin yhteydessä etsittiin vastauksia mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin.
Buddhalaiset meditoivat päästäkseen transsiin. Afrikkalaisessa voodoossa papitar tanssi itsensä transsiin.
Perinteisesti shamaani lähti transsimatkalle hakeakseen tietoa tai esittääkseen jumalille kysymyksiä. Shamaani toimi yhteisönsä hyväksi. Hän oli viisas tietäjä, joka toimi välittäjänä jumalten, henkien ja ihmisten välillä.
Hän haki neuvoa sairauksien parantamisessa ja nouti sairastuneen kadotetun sielun takaisin toisista maailmoista. Transsissa shamaani sai henkimaailmasta tietoa, jonka avulla hän opasti yhteisöä ongelmien ratkaisemisessa.
Shamanistinen maailma jakaantuu yliseen, keskiseen ja aliseen. Runavikin mukaan nämä henkimaailman tasot ovat yhä ihmisillä läsnä yhtä aikaa, mutta päivätajunnassa niitä ei huomaa. Sen vuoksi niihin matkustetaan transsin avulla.
Alinen on maankamaran alla. Sen voima on usein parantavaa. Sieltä haetaan apua vaivoihin ja tavataan voima- eläimiä, esi-isiä ja muuta alisen väkeä.
Transsissa aliseen mennään yleensä tunnelia tai onkaloa pitkin. Joskus reitti aliseen näyttäytyy jokena, jossa kuljetaan alavirtaan kelluen. Alisen symboliikasta voi löytää yhtäläisyyksiä alitajuntaan.
Ylinen alkaa pilvirajasta ja on abstraktin tiedon tyyssija. Ylisessä tavataan usein henkisiä opettajia ja haetaan tietoa, opastusta sekä elämänviisautta. Yliseen voi vaikkapa lentää tai kiivetä puusta.
Keskinen on näkyvän maailman henkinen ulottuvuus, eikä se vaadi erityistä siirtymää transsissa.
Transsiin voi päästä tanssin, keinumisen, tärinän tai laulun avulla.
Nykyään transsi ei ole vain sen salaisuuksiin vihittyjen tietäjien tai shamaanien harvinaista taitoa. Kuka tahansa voi oppia vaipumaan kevyeen transsiin ja käyttää rumpua eri tarkoituksiin. Transsimatkan lisäksi rumpua käytetään esimerkiksi rentoutuksessa ja meditaatiossa.
Runavik erottaa transsin mielikuvamatkoista.
”Jos ihminen ei tunnu vaipuvan transsiin, hän voi tehdä mielikuvamatkan esimerkiksi metsään ja hakea sieltä turvaa.”
Shamanismia harjoitetaan sekä uskonnollisena että psykologisena tekniikkana.
Yhdysvaltalainen antropologi Michael Harner (1929–2018) loi länsimaissa tunnetuimman transsitekniikan, jota hän kutsui ydinshamanismiksi. Helpossa tekniikassa shamanismin ydintä eli transsimatkaa voidaan harjoittaa rumpupiirissä ilman uskonnollisuutta tai suuria ponnistuksia vaativia rituaaleja.
Osallistujat käyvät selinmakuulle, ja yksi tai useampi rummuttaja paukuttaa rumpua rytmikkäästi 15–25 minuuttia.
”Näin saadaan aikaan kevyt transsitila, jossa tietoisuus omasta kehosta säilyy kuvien näkemisen rinnalla. Rummutus mahdollistaa syvän rentoutumisen tilan.”
Rummun ohella uusshamanismissa käytetään monenlaisia keinoja transsin saavuttamiseksi. Uusia ja vanhoja tekniikoita sovelletaan rinnakkain. Transsiin voi päästä rummun lisäksi tanssin, liikkeen, joikaamisen, keinumisen, tärinän tai laulun avulla.
Laulaessaan shamaani kertoo aikeistaan ja matkan kulusta. Parantamisen yhteydessä laulun tehtävä on etsiä taudin alkuperä ja palauttaa tauti lähtöpaikkaansa.
”Transsiin vaipumisen apuna voidaan käyttää meditaatiota, äänimaljoja ja luonnonkiviä. Transsin voi saavuttaa myös ilman apuvälineitä oman mielen avulla”, Runavik kertoo.
Unennäkö voi toimia tienä transsiin. Shamaani vastaanottaa näkyjä ja viestejä unissaan, joita hän osaa tulkita. Unien viestit auttavat shamaania parantamisessa ja neuvonnassa.
Nykyshamanismissa unet nähdään porttina syvempään itsetuntemukseen ja mielen viestien vastaanottamiseen.
Nykyshamanismissa unet ovat portti syvempään itsetuntemukseen.
Suomessa toimii useita rumpupiirejä, joissa transsimatkaa voi kokeilla rummuttajan johdolla. Rituaalitilan keskelle rakennetaan usein alttari, jossa on kynttilä ja pyhiä esineitä puhdistamassa tilaa.
Runavikin työtilassa on kaappi, josta piirin osallistujat hakevat esineitä alttariaan varten. Sieltä voi poimia esimerkiksi noitien lentorasvaa, kiviä, oksia, vanhoja luita tai voodoo-nuken.
Runavik kehottaa valmistautumaan transsimatkalle etukäteen virittämällä mieltä tulevaan. Erilaiset häiriötekijät, kuten matkapuhelin, on tärkeää laittaa syrjään ennen matkaa.
Piiriin osallistujan kuuluu myös miettiä, mihin kysymykseen hän hakee matkalta vastausta. Rumpupiireissä kysymykset liittyvät usein ihmissuhteisiin tai terveyteen.
Vastaus kysymykseen voi tulla symbolisessa muodossa, esimerkiksi kuvana jostakin esineestä. Kuvan viesti avautuu ehkä vasta myöhemmin.
Transsia voi kokeilla selinmakuulla, mutta vahvemman transsitilan saa tärinätanssilla tai keinumalla polviseisonnassa edestakaisin.
Aloittelijalla tietoisuus fyysisestä todellisuudesta ja kehosta yleensä säilyy. Kokeneempi tavoittaa henkimaailman eri tasoja, ja hyvin syvässä transsissa tietoisuus omasta kehosta katoaa kokonaan. Syvästä transsista herätessä keho voi tuntua jäykältä ja kylmältä.
”Transsimatka voi ilmentyä erilaisina tuntemuksina, visuaalisina välähdyksinä, tuoksuina tai pyörimisen tunteena. Joku näkee silmät ummistaessaan edessään valkokankaan kuvineen”, Runavik kuvaa.
Muuntuneilla tajunnantiloilla on erilaisia asteita, joita Runavik kuvaa asteikolla yhdestä kymmeneen. Ykkönen tarkoittaa lievästi muuntunutta tajunnantilaa, jossa mieli kulkee visualisoinnin luomissa kuvissa tai tyyntyy meditaation mukana.
Kympissä matkaajan tietoisuus on poistunut kehosta kokonaan ja siirtynyt kehon ulkopuolelle. Runavikin mukaan tämä transsin muoto on vaativa ja erittäin harvinainen.
Rumpupiireissä transsin syvyys vaihtelee kevyistä mielikuvamatkoista keskisyviin transseihin. Joidenkin on kuitenkin vaikeaa saavuttaa transsia.
”Kokemus voi olla niin jännittävä, että rumpupiirin osallistuja lyö jarrut päälle. Silloin ohjaan lempeästi rentoutumaan. Osallistujan on tärkeää tietää, että soudamme samassa veneessä.”
Kaikille transsi ei sovi. Jos ihminen kärsii esimerkiksi maniasta, transsi ja sairaus voivat sekaantua keskenään. Psykologisesti transsimatkassa on keskeistä kadonneen voiman ja tiedon palauttaminen ihmiselle.
”Sisäinen kipinä syttyy uudestaan, valo ja elinvoima paistavat silmistä. Palautusriitit tekevät ihmisestä kokonaisemman ja hänen motivaationsa oman elämän haltuunottoon kasvaa.”
Lähteet: Kirsti Runavik: Pohjoinen shamanismi – Rituaalit, käytännöt ja historia (Like 2023), Risto Pulkkinen: Lapin tietäjät (Salakirjat 2023) ja Johannes Setälä: Shamaanin matka (Delfiini Kirjat 2012).
Kirsti Runavik
syntyi Pellossa 1981. Hän innostui shamanismista kotonaan, jossa noituus oli äidin ja sukulaisten välittämänä aina läsnä. Hän on pitänyt rumpupiirejä parikymmentä vuotta ja työskentelee myös kuvataiteilijana, tatuoijana, hierojana ja sisällöntuottajana.
Kirja Pohjoinen shamanismi – Rituaalit, käytännöt ja historia (Like) ilmestyi viime vuonna. Hän otti nimekseen Runavik suvun viikinkeihin ulottuvan taustan vuoksi. Nimi tarkoittaa Riimulahtea.
