Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.

Misogyniapoliisi poltti joulun alla kääminsä Yliopisto-lehden artikkelia lukiessaan.

On muuten perinteisen miehinen tapa puhua itsestään näin kolmannessa persoonassa, naisethan harrastavat sitä vain selostaessaan lapsilleen, mitä äiti kulloinkin tekee.

Toinen erittäin miehinen tapa on kutsua itseään tai kavereitaan mestareiksi, päälliköiksi tai johtajiksi. Ketä naista kutsutaan päälliköksi siksi, että hän on niin kurko tyyppi, ei ketään. Mutta pitäisi kutsua. Olen sitä mieltä, että naisten pitäisi ottaa nämä termit haltuun ja käyttöön, koska sanoilla on merkitystä, kuten tiedetään.

Asiaan!

Yliopisto-lehti oli tehnyt jutun, jonka otsikossa kysyttiin ”Syrjitäänkö naisia Helsingin yliopistossa? Professoreista vain 37 prosenttia on naisia, vaikka opiskelijoista kaksi kolmasosaa”. Jutussa kaksi asiaan perehtynyttä professorinaista kertoo, että kyllä syrjitään, niin kuin yhteiskunnassa yleensäkin.

Tämä ei kuitenkaan ole riittänyt toimittajalle, joka on tehnyt aiheesta vielä kainalojutun ja haastatellut siihen evoluutiobiologia. Kainalojutun otsikko on ”Sittenkin synnynnäistä?” Siinä toimittaja kysyy ”voivatko erot eri alojen sukupuolijakaumassa selittyä osin sillä, että miehet ja naiset ovat synnynnäisesti kiinnostuneita keskimäärin eri asioista?”

Kysymys ei liity pääjutun aiheeseen mitenkään. Aivan kuin ”synnynnäinen kiinnostus eri asioihin” oikeuttaisi syrjintään, ellei tässä haeta sitä klassista selitystä, että naisia puuttuu tietyiltä aloilta ja johtopaikoilta, kun ”naisia ei vain kiinnosta” teknologia, kitaransoitto, pelaaminen, ohjelmointi, matematiikka, iso palkka, professorius, pomoasema, kunnia, ura tai työnteko.

Tämähän on se kansallissatu, jolla suomalaiset (miehet) ovat vuosikymmeniä selittäneet itselleen suomalaisen tasa-arvon epäkohtia – ja jonka yhteiskuntatieteilijät ovat lukuisia kertoja osoittaneet nimenomaan saduksi. Kyllä naisia kiinnostaa kaikki edellä mainittu, heitä vain estetään ja hankaloitetaan lukemattomilla eri tavoilla, joista kaikki eivät ole tietoisia tai ääneenlausuttuja, pääsemästä niihin osallisiksi.

Viime aikoina mediassa ja etenkin tiedeosastoilla on näkynyt juttuja, joissa epätasa-arvoa selitetään biologien tai psykologien näkemyksillä eli sillä, että ”naiset ja miehet ovat erilaisia”.

Etenkin miesasiamiehet rakastavat biologisia selityksiä, sillä biologiallehan ei mitään voi! Milloinkaan muulloin mies ei niin mielellään ole eläimen tasolla kuin silloin, kun se vänkyröi luonnon perustelemaan 1950-lukulaista heteroperhenormia ja kuvittelee sen pohjalta olevansa leijonauros ja päällikkö.

Siitä taas johtaa näiden tasa-arvobiologien mielestä suora analogia siihen, että naiset haluavat ”luonnostaan” huonompaa palkkaa hoivatyöstään. Kuulostaa ehkä aikamoiselta mutkien suoristelulta, mutta sellainen luonto nyt vain on! Yksinkertainen!

Yhteiskuntatietelijöiden tasa-arvotutkimukset eivät tiedesivuille päädy. Niistä raportoidaan, jos raportoidaan, kotimaan osastoilla, siellä, missä ne näyttävät samanarvoisilta kuin poliitikkojen eriävät näkemykset milloin mistäkin.

Ovatko tiedesivut misogyynisiä julkaisupaikkoja, voi kysyä.

Ensi kerralla muuten allekirjoittanut mestari ja päällikkö kertoo, miksi tuo yhdessä yllälinkitetyssä jutussa mainittu tasa-arvoparadoksi on naisvihamielistä tuubaa ja kuinka lyöt luun kurkkuun seuraavalle, joka yrittää sen avulla perustella yhtään mitään epätasa-arvoisia tapoja.