Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.

On Misogyniapoliisin vuoden inhokkitapahtuman aika! Nimittäin sunnuntaina tasavallan presidentti jakaa jälleen kerran äitienpäiväkunniamerkit, kuten on tehnyt vuodesta 1946.

Ai mitä pahaa on siinä, että näin ihanalla tavalla äitejä muistetaan valtion toimesta?

No, selitetään. Ja korostetaan nyt vielä, että tässä ei ole tarkoitus solvata mitalinsaajia, vaan kritisoida valtion instituutiota.

Se, että valtio jakaa äitiysmitalia, on tunkkainen menneisyyden jäänne ja haitallista tasa-arvolle.

Äitiys ei ole mitään mystistä, pyhää toimintaa, vaan aivan tavallinen, arkinen ihmiselämän osa-alue. Se, että äitiyttä mystifioidaan ja pyhitetään, on ansa sekä naisille että yhteiskunnalle: vanhemmuus on jotain niin spesiaalia, että isät ja miehet eivät vain siihen pysty. Hoivataakka säilyy naisilla.

On kivaa, että on äitienpäivä, isänpäivä, koiran päivä, isovanhempien päivä, korvapuustin päivä ja Maaritin nimipäivä. Mutta nämä päivät eivät vaadi pönäkkää, valtiollista kunniamerkkikulttuuria.

Äitienpäivämitali on keksitty aikana, jolloin naiset, miehet ja sukupuoliroolit eroteltiin tiukasti takaisin omiin karsinoihinsa. Sotien jälkeen naiset palautettiin miesten töistä omaan ruotuunsa, annettiin heille huonommat palkat ja hoivahommat ja ryhdyttiin korostamaan, että teille, naiset, on varattu nämä omat tosi tärkeät emäntä- ja kahvinkeittotyöt. Nekin ovat tooooosi tärkeitä päättävien miesten tukitoimintoja.

Kaikkien mielestä tällainen kulttuuri on menneisyyttä, eikö niin. Ei ehkä vielä todellisuudessa, mutta ajatuksen tasolla. Äitienpäivämitali palauttaa meidät menneisyyden ilmapiiriin.

Se, että valtio määrittelee ”ansioituneita” äitejä on ylipäätään melko vaarallinen ajatus. Kuka sellainen on? Takavuosina se tarkoitti maaseudulla köyhissä oloissa toistakymmentä lasta synnyttänyttä naista.

Nykyään on lapsilisä, synnytyssairaalat ja julkinen päivähoito, mutta mitali ja määritelmät pysyvät. Niitä on yritetty ”nykyaikaistaa” näin (lainaus Suomi.fi-sivuilta):

Äitienpäiväkunniamerkki voidaan antaa eri-ikäisille, erilaisissa elämänpiireissä ja tehtävissä toimineille ja toimiville äideille. Palkitut ovat ansioituneet lasten ja nuorten esimerkillisinä kasvattajina, he ovat kantaneet yhteisvastuuta sekä tukeneet perhe-elämää ja vanhemmuutta. Lisäksi huomioon otetaan eri vähemmistöryhmien edustajia. Lasten lukumäärä ei ole määräävä peruste palkitsemiselle. Biologisten äitien lisäksi myös adoptio- ja sijaisäitejä voidaan ehdottaa palkittaviksi. Ehdokkaiden alaikäraja on 40 vuotta.

Mitali ylläpitää mielikuvaa siitä, että lapset ja kasvattaminen ovat erityisesti naisten työtä. Armeija ja sotiminen ovat miesten työtä, ja synnyttäminen on valtion silmissä naisten vastine niille.

Mitalin myöntämällä valtio tulee väittäneeksi, että äitiys on naisen elämässä keskeinen, tavoiteltava asia, josta voi saada melkein yhtä arvokkaan mitalin kuin miehet voivat saada yhteiskunnallisista saavutuksistaan.

Ennemmin valtion pitäisi korostaa, että naiset ovat myös arvokkaita, vaikka he eivät synnyttäisi ja hoivaisi.