Mitä väliä sillä on, jos yli puolet naisista käyttää vääränkokoisia rintsikoita? Rintaliiveistä jankuttaminen on syytä lopettaa
Median kestoaihe on neuvoa naisia siitä, että käytämme vääränkokoisia rintaliivejä. Mikä ihmeen aihe se oikeastaan on ja ollaanko siinä aidosti hyvällä asialla? Tätä pohtii Misogyniapoliisi tuoreessa kolumnissaan.
Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.
TAPAUS: Jatkuva raportointi vääränkokoisten rintaliivien käytöstä ei auta naisia millään tavalla, päinvastoin.
Medialla on usein vuodenkiertoon liittyviä kestoaiheita: talvi yllätti autoilijat, kevät paljasti koirankakat ja huh, mikä seksihelle. Yksi kestoaiheista on myös naisten neuvominen oikeanlaisten rintaliivien ostamisessa. Tai tarkemmin ottaen naisten syyllistäminen siitä, että me käytämme ”vääränkokoisia rintaliivejä”. Tällä väitteellä nimittäin jutut aina alkavat.
Nopealla googlaamisella löytää kymmeniä ja taas kymmeniä suomenkielisiä artikkeleita aiheesta viime vuosilta. Ne eivät ole pelkästään naistenlehtien peruskauraa, myös muun muassa Yle, MTV ja Helsingin Sanomat ovat kertoneet tästä piinaavasta ja pahenevasta ongelmasta.
Misogyniapoliisi on vuosien ajan bongaillut aihetta käsitteleviä juttuja ja pohtinut, mikä näissä jutuissa epäilyttää vanhaa feministiä.
Pintapuolisesti ajatellen kyseessä on tietysti hyvää tarkoittava juttu: neuvotaan naisia arkielämän pulmissa ja heidän elämänlaatunsa voi parantua.
Mutta tarkemmin tarkasteluna näiden juttujen lopputulema ei ole ihan näin yksioikoinen ja positiivinen.
Sylttytehdas vaikuttaisi olevan rintaliivivalmistajan markkinointitiedotteessa, jonka suomalainen media on hotkaissut koukkuineen ja kaaritukineen päivineen.
Ensinnäkin journalistiselta kantilta jutuissa epäilyttävät niissä käytetyt prosenttiluvut. ”Yli puolet”, ”noin puolet”, ”jopa 60 prosenttia”, ”noin 70–80 prosenttia”, ”yli 80 prosenttia” ja ”85 prosenttia” käyttää vääränkokoisia rintaliivejä. Näiden lukujen lähdettä ei yleensä mainita, mutta varmuudella voi sanoa, etteivät ne ole Tilastokeskuksen Näin useat naiset käyttävät vääränkokoisia rintaliivejä -tilastosta, koska sellaista ei ole olemassa.
Sylttytehdas vaikuttaisi olevan rintaliivivalmistajan markkinointitiedote, jonka suomalainen media on hotkaissut koukkuineen ja kaaritukineen päivineen.
Kun luku on todettu, jutuissa mennään rintaliivejä myyvään kalliiseen erikoisliikkeeseen, jonka myyjä kertoo, että ratkaisu ongelmaan on ostaa rintaliivit heidän palvelevalta merkiltään.
On olemassa myös, luultavasti suuri enemmistö, ehkä ”jopa 85 prosenttia” sellaisia rintoja, joiden tukeminen näiden oppien mukaan aiheuttaa vain lisää epämukavuutta, rahan menoa ja ajatuksia siitä, että omat rinnat ovat vääränlaiset.
”Väärä koko” tarkoittaa käytännössä sitä, että rintaliivit ovat ”liian löysät”. Niiden pitää olla kireät. Kun Misogyniapoliisi teki aiheesta taustatutkimusta tilillään Instagramissa, moni kertoi haksahtaneensa tähän propagandaan ja ostaneensa kalliit rintaliivit, jotka ovat niin tiukat ja epämukavat, ettei veri kierrä eikä henki kulje. Mutta kunhan niissä kärsii ensin joitakin viikkoja hapetta ja verenkierrotta, ne muuttuvat mukavimmiksi, myyjät vakuuttavat.
Moni ei ole viitsinyt kärsiä, ja rintsikat ovat jääneet käyttämättä.
Toinen positiivisena esitelty vaikutus on, että kun ostaa rintaliivit erikoisliikkeestä, oma kuppikoko onkin suurempi kuin mitä on luullut. Naisten kuuluu olla siitä tietysti innoissaan, sillä mitä isommat sitä paremmat, eikö niin. Tämä on vissiin naisten ihan itse keksimä arvoasteikko.
Voi ihan perustellusti kysyä, miksi rintaliivien pitäisi tuntua inhottavilta. On olemassa rintoja, joita oman mukavan olon takia täytyy tukea. Mutta on olemassa myös, luultavasti suuri enemmistö, ehkä ”jopa 85 prosenttia” sellaisia rintoja, joiden tukeminen näiden oppien mukaan aiheuttaa vain lisää epämukavuutta, rahan menoa ja ajatuksia siitä, että omat rinnat ovat vääränlaiset.
Nimittäin näitä ajatuksia ei naisten päästä puutu.
Mitä väliä sillä vakavasti ottaen on, että yli puolet tai 85 prosenttia naisista käyttää vääränkokoisia rintaliivejä?
Miksi me sitten haksahdamme tällaiseen?
Kunnollisena naisena oleminen on temppurata, josta selvitäkseen täytyy noudattaa valtavasti ulkonäköön liittyviä sääntöjä ja tapoja, tai olla niin kovapäinen ja hyväitsetuntoinen radikaali, että pystyy olemaan vähät välittämättä niistä. Harva pystyy.
On yhä vaikeaa olla nainen ja jättää sääri- tai kainalokarvansa ajelematta, olla esiintymässä julkisesti ilman meikkiä tai mennä kauppaan harmaissa verkkareissa, joissa takanaseisoja voi tarkkailla pahantahtoisesti takapuolesi kokoa ja muotoa.
Ja rinnat nyt ovat yksi keskeisin osa naiseutta. Ne pitää tukea, niistä pitää ottaa parhaat puolet irti ja ne pitää olla imartelevasti esillä, sillä eivätkö ne olekin naisen ainakin toiseksi tärkein ominaisuus.
Tätä ajatusta ylläpidetään vääränkokoiset liivit -jankkauksella.
Temppurata liittyy myös markkinatalouteen, jossa on kasvun ylläpitämiseksi myytävä jatkuvasti yhä enemmän tavaraa. Jo vuosikymmeniä sitten kapitalisti on keksinyt, että naiset (ja toki myös muut sukupuolet) kannattaa tehdä epävarmoiksi ja saada kokemaan huonoutta omasta habituksestaan, jolloin he ostavat lisää tunteakseen olonsa paremmiksi.
Joskus voisi kysyä: Mitä väliä sillä vakavasti ottaen on, että yli puolet tai 85 prosenttia naisista käyttää vääränkokoisia rintaliivejä? Ja etenkin ketä kiinnostaa? Eikö ole aivan todella elähtänyt ajatus, että ”kauneuden eteen pitää kärsiä”?
