”Parhaita poikia” valitaan pesteihin jatkuvasti pätevien naisten ohi – presidentin kabinetti on malliesimerkki siitä, miksi tarvitsemme sukupuolikiintiöitä
Jos tasa-arvon mallimaan presidentin tärkeimmässä työyhteisössä eli kabinetissa ei noudateta tasa-arvotavoitteita, se ei anna kovin hyvää esimerkkiä siitä, että tasa-arvo olisi mitenkään tavoiteltava asia, kirjoittaa misogyniapoliisi Virpi Salmi.
Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.
TAPAUS: Sauli Niinistön kabinetissa oli hänen kahden kautensa aikana yhteensä 12 miestä ja kuusi naista. Se ei täytä julkisen hallinnon tasa-arvotavoitetta. Kun presidentin tärkeä tehtävä on olla arvojohtaja, millaisista arvoista tämä mahtaa kertoa?
Suomeen on valittu uusi mies tasavallan presidentiksi. Onnea hänelle ja meille.
Tasa-arvolle onnea ei sen sijaan voi toivottaa. Vaalien alla näkyi useampiakin pelokkaita konservatiiveja horisemassa julkisuudessa, kuinka näinä aikoina vain mies pystyy johtamaan Suomea.
Kun näinä aikoina -käsite otetaan käyttöön yhteiskunnallisessa keskustelussa, se ei tiedä hyvää tasa-arvolle. Näinä aikoina on nimittäin vielä normaaliakin enemmän hoidettavana tärkeämpiä asioita, jotka ohittavat tasa-arvon edistämisen oikealta ja vasemmalta.
Suomalaiset pitävät Pohjoismaista selvästi vähiten mieluisana ajatusta naisesta valtionjohtajana, hollantilaisetkin ohittivat meidät tässä viime vuoden lopulla julkaistussa kyselyssä.
Näiltä uskovilta voisi kysyä, saattaisivatko nämä vaikeat, väkivaltaiset ajat johtua nimenomaan miesten ylivallasta maailman johtopaikoilla. Voisiko todellinen muutos piillä jossain muualla kuin erisankaisin silmälasein ja eri sinisen sävyyn sonnustautuneiden pukumiesten vaihtamisessa seuraavaan.
Kun takaiskun mustat pilvet lähestyvät vääjäämättä feministin näkökenttää, on vain pidettävä tiukemmin kiinni arvoista.
Puolet naisia, saati yli siitä, saattaa aiheuttaa jopa naisille itselleen olon, että nyt naiset jyräävät.
Vaaliviikonloppuna Helsingin Sanomat julkaisi vaaliviikonloppuna ison jutun Sauli Niinistön kabinetista. Kabinetti on tasavallan presidentin läheisin ja tärkein työyhteisö, jonka jäsenet hän valitsee itse.
Jutusta pystyi laskemaan, että Niinistön kabinetissa on kahden kauden aikana ollut 12 miestä ja kuusi naista.
Kuinka sattuikaan, naisia on ollut juuri se kolmasosa, josta Misogyniapoliisikin on aiemmin palstallaan kirjoittanut. Se on määrä, joka aiheuttaa meissä tunteen, että sopiva tasa-arvo on saavutettu.
Se ei tietenkään pidä paikkaansa vaan kertoo siitä, miten tottumattomia yhä ollaan näkemään naisia merkittävissä asemissa tai johtopaikoissa. Miesvaltaisuus ei pistä silmään lainkaan samalla lailla.
Puolet naisia, saati yli siitä, saattaa aiheuttaa jopa naisille itselleen olon, että nyt naiset jyräävät. Patriarkaatin voima näkyy siinä, että naisetkin liittävät pätevyyden helpommin miehiin kuin naisiin.
Meillä on ollut yksi nainen tasavallan presidenttinä eikä vielä yhtään kokonaista vaalikautta istunutta naispääministeriä. Silti voi alkaa naisten jyräys, jota on syytä suitsia.
Kiintiöt vähentävät epäpätevämpien miesten ikuista valintaa ohi pätevien naisten.
Niinistön kabinetissa naiset ovat pääasiassa toimineet viestintäpäälliköinä. Oikeudellisen neuvonantajan tehtävässä on ollut kaksi naista. Arvoltaan kovimpia tehtäviä ovat hoitaneet vain miehet, jotka ovat olleet Helsingin Sanomien jutussa käyttämän lähteen mukaan ”kokoomuksen parhaita poikia”.
Suomen tämän hetken suosituimmalla puolueella ei koskaan ole ollut naista puheenjohtajana.
Korkeimmilla johtopaikoilla Suomessa vallitsee samanlainen segregaatio kuin ammateissa muutenkin: naiset johtavat yrityksissä vähemmän merkittävinä pidettyjä pestejä, viestintää, henkilöstöä ja taloushallintoa, tai kuten sanotaan, aputoimintoja. Tällä tilanne saadaan näyttämään siltä, että naisia on otettu mukaan, mutta johtokapulat pysyvät miesten käsissä.
Tasa-arvolaki määrää, että valtion ja kuntien päätöksenteossa käytetään kiintiöitä. Kahta sukupuolta pitää olla kokoonpanosta 40–60 prosenttia kumpaakin. Johtoelimissä saa tyytyä laimeampaan ”tasapuolisuusvelvoitteen” noudattamiseen. Niinistön kabinetissa tätä ei ilmeisesti ole pidetty tärkeänä.
Toisin kuin antifeministit ja muut tasa-arvon vastustajat luulevat, kiintiöt eivät aiheuta sitä, että epäpäteviä naisia valitaan tehtäviin vain sukupuolensa perusteella. Päinvastoin, ne vähentävät epäpätevämpien miesten ikuista valintaa ohi pätevien naisten. Se on nimenomaan ollut ongelma näihin päiviin asti.
Kiintiöt eivät ole näitä naisia varten, vaan meitä varten, jotka jatkuvasti nimitämme pesteihin miehiä ohi naisten. Niiden tarkoitus on nyrjäyttää meidät aivot oikeasti tajuamaan, että sukupuolella ei ole osaamisen kanssa mitään tekemistä.
Tätä kirjoitettaessa Alexander Stubb kokoaa parhaillaan kabinettiaan.
Toivottavasti Kaija Koo -fanin mieleen muistuu päteviä naisia myös muista syistä kuin kampanjaimagon takia.
