Tällä palstalla Misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.
Tällä kertaa Misogyniapoliisi luki Helsingin Sanomien urheiluosastoa ja huomasi, että taitaa olla peruspäivä urheilusivujen lukijalle – ja urheilutoimitukselle: juttuja naisten urheilusta sai etsiä kuin naisia suomalaisesta urheilujohdosta.
Tarkastelupäivänä (20.10.2022) Helsingin Sanomien urheiluosaston mobiiliversiossa ensimmäisestä 14 jutusta kahdessa käsiteltiin naisten urheilua. Ensimmäinen juttu oli seitsemäntenä.
Perustelut misogynialle
Urheilumaailmassa on viime vuosiin asti hoettu, että ”politiikka ei kuulu urheiluun”, eikä sinne mitä ilmeisimmin tasa-arvopolitiikkakaan. Tämä näkyy myös urheilutoimituksissa.
Suosikkiselitys sille, miksei naisten urheilu näy mediassa on se, ettei se kiinnosta ketään. Tähän johtopäätökseen tullaan katsojamääristä esimerkiksi jääkiekon naisten SM-liigassa.
Mutta se on kehäpäätelmä: Katsojat eivät mene otteluihin siksi, että he eivät tiedä niistä. Naisten SM-liigan budjetti on suunnilleen sama, mitä miesten SM-liigassa käytetään vuodessa luistinten nauhoihin. Rahaa taas ei voi antaa lisää, että laji kehittyisi, koska ei ole katsojia. Nähkääs markkinatalouden lait!
Suosikkiperusteluni niin sanotuilta Twitter-äijiltä on ”markkinatalouden laki”, kun puhutaan siitä, miksei Suomessa vaikkapa Veikkaus voisi sponsoroida enemmän naisten urheilua.
Miesten urheilu kun on kehittynyt historian saatossa aivan itsestään ilman yhteiskunnan rahallista ja muuta tukea, ja siitähän on tullut sellainen markkinatalouden rahantekokone, etteivät siinä naiset voi muuta kuin katsoa vierestä ja vikistä. Vai mitä?
Median ei tarvitsisi noudattaa näitä Twitter-markkinaäijien lakeja, vaan se voisi kertoa naisten urheilusta ihan omia kriteerejään noudattaen. Esimerkiksi siksi, että se on demokratiassa tärkeää.
Nyt on aika äänestää tuomiosta!
Nyt on sinun vuorosi. Äänestä ja anna tuomiosi. Onko naisten urheilun näkymättömyys urheilu-uutisissa misogyniaa?