Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.

Miesten jääkiekon MM-kisojen kunniaksi Misogyniapoliisi tarttuu lempiaiheeseensa, naisten joukkue- ja palloilu-urheiluun ja sen aliarvostamiseen.

Viimeksi viime viikolla Misogyniapoliisi luki somekeskustelusta miesoletetun itsevarman selityksen siitä, miksi naisten joukkuelajeille ei Suomessa ”riitä katsojia”. Syy on nähkääs liian pienessä väestöpohjassa! Jos olisi enemmän ihmisiä, olisi enemmän katsojia!

”Ihan selvää matematiikkaa”, miekkonen selitti.

Perään saapui komppaamaan toinen. Hänen mukaansa syynä on se, että naiset eivät Suomessa käy katsomassa naisten joukkuelajeja. Toisin kuin hänen mukaansa Brasiliassa. Sen jälkeen hän kertoi, millaisia uhreja ja valittajia suomalaiset naiset ovat.

Moni meistä joutuu vastaaviin keskusteluihin, joissa miehet kertovat, miksi naisten urheilu ei ole saman arvoista kuin miesten.

Tässä seuraavaa vastaavaa tilannetta varten kolmen kohdan kommenttipatteristo yleisimpiä vääriä väitteitä vastaan:

Väite 1: ”Katsojia ei vain kiinnosta.”

Koska naisten jääkiekon SM-sarjan peleissä on vähän katsojia, moni tekee siitä johtopäätöksen, ettei se ”vain kiinnosta”. Katsojamäärää verrataan miesten SM-liigaan ja sanotaan, että ”menkää naiset katsomaan niitä pelejä”.

Se sisältää ajatuksen, että miesten SM-liiga olisi kasvanut aivan itsestään sen kokoiseksi kuin se nyt on ja ihmiset noin vain itsestään ”menivät katsomaan” pelejä. No, eivät menneet. Katsojat löytävät ne lajit, joita heille markkinoidaan.

Lisäksi olisi hyvä tuntea edes hitunen historiaa, että voi ymmärtää nykyaikaa. Naisia on estetty ja kielletty joukkueurheilemasta hyvinkin pitkälle 1900-luvun paremmalle puolelle.

Englannissa naiset pelasivat jalkapalloa niin innokkaasti ja niin suosituissa otteluissa 1900-luvun alussa, että Englannin jalkapalloliitto kielsi heidän pelaamisen kentillään vuonna 1921, että miehetkin pääsisivät esiin. Tällaista lajin edistämistä omalta liitolta.

Kun nykyinen miesten SM-liiga perustettiin vuonna 1975, naiset eivät voineet Suomessa pelata jääkiekkoa missään. Ensimmäiset naisten joukkueet on perustettu vasta 1970-luvun lopussa.

Suomessa miesten SM-liigan takana on iso markkinointikoneisto, joka mainostaa otteluita, joukkueiden osakeyhtiöt, jotka keräävät sponsoreita ja mainosrahaa, ja yhteiskunnan avustuksella rahoitetut jäähallit, jotka on perinteisesti pyhitetty ensisijaisesti miesten SM-liigajoukkueiden käyttöön.

Samaan aikaan miesten johtamat liigaseurat ovat erityisen haluttomia rahoittamaan tai edistämään muuten naisten jääkiekkoa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Väite 2: ”Naisten taso on niin paljon huonompi.”

Kuka tahansa sohvaurheilija osaa kaivaa peräberberistään läpän, kuinka naisten jääkiekkomaajoukkue ”häviää C-pojillekin”. Se on kommenttina samaa tasoa kuin katsoisi, kuinka mummo yrittää päästä auraamattomalla kadulla eteenpäin ja auttamisen sijaan alkaisi luennoida mummolle, kuinka naisten lihakset ovat heikompaa tekoa.

Läppä on jäänyt elämään syksyllä 2009 pelatuista harjoitusotteluista, joita a) kaikkia ei hävitty ja b) joissa ei ollut alkuunkaan varsinaista maajoukkuekokoonpanoa, vaan muun muassa C-poikien kanssa samanikäisiä tyttöpelaajia.

Media aikanaan ilakoi muutamalla häviöllä oikein olan takaa. Sellaista on suomalaisen urheilumaailman suhtautuminen naisten urheiluun: vahingoniloista.

Suomessa tyttökiekkoilijoita on viisituhatta, junioripoikakiekkoilijoita seitsemän kertaa enemmän. Ero ei johdu siitä, että tyttöjä ”ei vain kiinnosta” jääkiekko. Se johtuu siitä, että pojille on tarjolla huomattavasti paremmat mahdollisuudet harrastamiseen.

Puhe ei ole nyt pelkästään rahasta, tarjolla olevasta valmennuksesta, joukkueista ja urapolusta vaan myös asenteista ja henkisestä tuesta. Kuka tahansa luistimilla pystyssä pysyvä poika viedään jääkiekkotreeneihin. Tytöille näin ei tehdä.

Kyse ei ole siitä, mitä urheilussa tapahtuu, vaan mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Taso on huonompi, koska pelaajia on vähemmän ja mahdollisuudet kehittymiseen huomattavasti huonommat.

Tämä tiedetään, mutta sille ei tehdä mitään. Jääkiekkoliittoa, sen enempää kotimaista kuin kansainvälistä, ei kiinnosta. Valtio voisi vaatia jääkiekolle maksamiensa tukien vakuudeksi tasa-arvoisempaa toimintaa, mutta näin ei suomalaisessa yhteiskunnassa tehdä.

Yleisin ja selityksistä suosituin! Mikä onkaan parempaa kuin kuulla vielä mänspleinaus markkinatalouden toimintaperiaatteista, usein tosin päin prinkkalaa, mutta kuitenkin!

Urheilumiesten bisneslogiikka menee naisurheilun kohdalla niin, että ensin pitää tulla jostakin hirveät kassilliset rahaa ja sitten voidaan ruveta katselemaan.

Miten olisi niin, että urheilun johtajamiehet hankkisivat vähän tasa-arvotietoa, pyristelisivät irti sovinistisista asenteistaan ja lopettaisivat naisten jääkiekon järjestelmällisen syrjinnän?

Eikö olisi markkinatalouden mukaista, että rahaa tulisi ennemmin kahdesta kuin yhdestä hanasta?