Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.

Toissaviikolla Maria Veitola teki Instagramiin humoristisen postauksen, johon hän oli poiminut Kardashianin perheenjäsenten poseerauksia ja tehnyt niistä omia versioitaan – hiihtokerrastossa.

Veitola on postannut samanlaisia sarjoja aiemminkin, ja someposeerausten ja -tyylien humoristinen ”kopioiminen” on yksi Instagram-julkaisujen alalaji. Tunnetuimpia lajin edustajia on australialainen koomikko Celeste Barber, jonka hassutteluilla on kymmenien miljoonien yleisö.

Veitolan postauksiin kiinnitti huomiota radiojuontaja Iida Ketola. ”Mun mielestä tää on edelleen itsensä nostamista ’nättejä tyttöjä’ polkemalla. (---) Oikee feministi antais kaikkien poseeraa just niinku haluu, eikä koittais tehdä niistä poseista huumoria”, Ketola kirjoitti. Monet olivat samaa mieltä.

Monet olivat myös hämmentyneitä. Misogyniapoliisin neuvontaboksiin tuli yksityisviestejä, joissa kerrottiin, kuinka feministisen lukupiirin jäsenet nyt ruoskivat itseään siitä, että olivat naureskelleet Celeste Barberin postauksille.

Perusteluna oli, että naisten täytyy tukea eikä pilkata toisiaan.

Kyllä, naisten pitää tukea toisiaan, mutta naiset saavat myös nauraa toisten naisten kustannuksella, EIKÄ SE OLE EPÄFEMINISTISTÄ.

Feminismi ei ole sokea ideologia, jossa otetaan aivot pois päältä ja käännytään kaikessa ohjekirjan puoleen. Sen, niin kuin muidenkin ihmisten yhdenvertaisuutta ajavien liikkeiden ytimessä, on epätasaisesti jakautunut valta.

Valtaa saa ja pitää kritisoida, ja sille saa nauraa. On päivänselvää, että esimerkiksi Kardashianeilla on valtaa paljon. Heistä vitsaileminen on suorastaan oppikirjamainen punch up. Englanninkielinen termi tarkoittaa sitä, että haastetaan ihmistä tai ryhmää, joka on asemaltaan itseä yläpuolella.

Sama koskee myös esimerkiksi linnanjuhlia. Siellä juhlivan eliitin asujen arvosteleminen ja niistä huumorin tekeminen ei ole epäfeminististä. Eikä sellaista ole myöskään menestyneille influenssereille nauraminen.

Julkisuuden ja sen avulla hankitun taloudellisen vaurauden mukana tulee valtaa, halusi sitä tai ei. Silloin altistuu kritiikille, eikä kaikki kritiikki ole kuitattavissa naisvihaksi. Muuten oltaisiin tilanteessa, jossa kenestäkään naisesta ei saa sanoa mitään poikkipuolista, tekee hän mitä tahansa.

Eivät naiset ole myyttisiä pyhimyksiä, jotka saavat tehdä kritiikittömästi mitä tahansa, vaan ihmisiä. Sitä feminismi nimenomaan yrittää korostaa.

Monet meistä myös ajattelevat, että someposeeraukset ovat joskus aidosti hullunkurisia. Kun konventionaalisella tavalla kauniit naiset poseeraavat seksikkäästi ja saavat siitä merkittävää taloudellista hyötyä, kyseessä ei ole punch down, isku alaspäin.

On eri asia, jos vitsi ei ole itsestä hauska, mutta kaikki omasta mielestä epähauskat vitsit eivät ole syrjintää.