Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.

Hän on viisikymppiseksi todella hyvässä kunnossa! Ei uskoisi, että on jo 53-vuotias, ei näytä ikäiseltään!

Vielä kymmenisen vuotta sitten mediassa toisteltiin näitä fraaseja Madonnaa käsittelevissä jutuissa. Madonnaa pidettiin esimerkkinä siitä, kuinka hyvännäköinen viisikymppinen nainen voi olla.

Tämäntyyliset kommentit ovat kehuiksi tarkoitettuja, mutta toimivat päinvastoin. Ne ylläpitävät ajatusta siitä, että on naisen saavutus, jos hän pystyy olemaan näyttämättä ikäiseltään. Nainenhan ei saisi näyttää ikäiseltään.

Taakka sälytetään yhteiskunnassa viihdebisneksessä toimivien naisten kannettavaksi. On ikään kuin osa ammattiosaamista, ettei vanhene. Samaan aikaan ei-vanheneminen pitää hoitaa niin, ettei siitä näy pienintäkään vihiä ulospäin. Pitää varmaankin maata öisin kryo-arkussa, syödä vain jumalatarsalaattia ja tehdä joka päivä laitepilatesta.

Kun julkkisnainen väistämättä jossain vaiheessa epäonnistuu vanhenemisen estämisessä ja sen piilottelemisessa, häneen kohdistuvan raivon ja pilkan määrällä ei ole rajaa.

Viime syksystä asti Madonnasta on jaettu yhtä ja samaa valokuvaa. Se todistaa, ettei Madonna olekaan säilynyt ikuisesti nuoremman näköisenä pelkällä naamajumpalla ja pakkasessa pidetyillä lusikoilla. Kuka olisi uskonut! Plastiikkakirurgiasta jeesustelun tekopyhyyden ylittää vain dopingista jeesustelu.

Mikäpä kuvaisi naisiin kohdistuvaa kaksinaismoralismia paremmin kuin vaatimus ikuisesti nuoresta ulkonäöstä yhdistyneenä ajatukseen siitä, että ulkonäön korjailu on naurettavaa ja pinnallista.

Perinteinen media on osannut ulkonäköjeesustelun täydellisesti ihan itse, mutta nykyään kauhistelujutut kirjoitetaan passiivissa ja viitataan someen, ikään kuin tällainen olisi vain neutraalia uutisraportointia. Ei se ole.

Jokainen oppii nyky-yhteiskunnassa kyttäämään julkkisnaisten vanhenemista. Minäkin sain pääsiäispyhinä itseni kiinni kyyläämästä ultra-HD-televisiosta, näyttääkö Jennifer Aniston uutuuselokuvassaan kuitenkin vähän väsähtäneeltä. Roikkuuko poskipieli?

Siinäpä oppikirjaesimerkki sisäistetystä naisvihasta.

Adam Sandlerin habitukseen elokuvassa en kiinnittänyt mitään huomiota. Hän sai keekoilla rauhassa löysissä vaatteissaan, kun Aniston esitteli ei-uskoisi-viisikymppiseksi -kroppaansa mahdollisimman niukoissa ja vartaloa nuolevissa asuissa.

Ketään ei kiinnosta, miksi viisikymppisen, menestyksekkään viihdebisnesammattilaisen ulkonäkö on hänessä se tärkein asia. Se on niin itsestään selvästi asian laita.

Kun esiintyvä nainen alkaa näyttää keski-ikäiseltä tai sen yli, hänen substanssinsa romahtaa. Siihenkin asti hänen osaamisensa ja arvonsa on yleensä ollut sivurooli 30 vuotta vanhemman miehen vaimona tai miesten johtaman ja tuottaman musiikkibisneksen keulakuvana. Madonna on ollut tästä erittäin harvinaisena poikkeuksena.

Asian kriittisen tarkastelemisen sijaan on tapana jankuttaa, että ulkonäköön se katse nyt vain kiinnittyy ensimmäisenä. Se on jonkinlainen käyntikortti ja vihje ihmisen pätevyydestä. Tai no, naisen pätevyydestä. Mies voi olla vanha, ruokkoamaton ja nero, nainen absoluuttisesti ei.

Siksi mikä tahansa naisen ulkonäköön liitetty kehu tuntuu meistä hyvältä teolta. Ikääntyneen naisen ulkonäön kehuminen on suorastaan pyhimysmäistä. Nainen on onnistunut tärkeimmässä tehtävässään.