Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.

Katinkullan lomakeskuksesta löytyi huhtikuussa kuollut nainen, jonka suurella todennäköisyydellä oli tappanut hänen miespuolisonsa.

Kun tällainen tapaus paljastuu, suomalainen media syöksyy haastattelemaan epäillyn naapureita ja hyvänpäiväntuttuja. Nämä kertovat joka jumalan kerta, kuinka mies oli aivan tavallinen, suorastaan mukava – ja kuten tässä tapauksessa – ”unelmavävy”. Suomalainen unelmavävy: sellainen, joka saattaa tappaa puolisonsa.

Miksi tällaisia juttuja tehdään? Eivätkö ne kerro vain siitä, että jollakin random naapurilla EI OLE MITÄÄN KÄRYÄ MISTÄÄN. Miksi hänen uunot, epäluotettavat lausuntonsa pitää kirjata ylös ja julkaista? Eikö se ole jo lähtökohtaisesti huonoa journalismia.

Media-alalla on puhuttu jo vuosikymmeniä siitä, miten kieli vaikuttaa maailmaan ja miesten tekemä väkivalta etäännytetään kielenkäytöllä tekijästään. Puhutaan ”perhesurmista” tai ”perhetragedioista”, kun mies tappaa tai murhaa perheensä. Se luo myös mielikuvaa siitä, että perhe on tavalla tai toisella osallinen tapahtumiin.

Sen sijaan, että media olisi täynnä miehille suunnattuja juttuja siitä, kuinka epätoivottavaa käytöstä naisten tappaminen on ja kuinka he voivat lopettaa väkivallan parisuhteessa, parisuhdeneuvoja jaellaan vain naisille: näin et nalkuta, näin kerrot rakentavasti toiveistasi, näin innostut antamaan seksiä, ettei miehelle tule paha mieli siitä, ettei saa.

Miesten naisiin kohdistama väkivalta vaikuttaa tulevan joka kerta täytenä yllätyksenä. Olemme niin naiveja tallukoita, että jos mies vain yhtään vaikuttaa pintapuolisesti tavalliselta ja sanoo pihalla päivää, hän ei varmasti pysty mihinkään ikävään.

Olemme myös haluttomia tunnustamaan, että ongelma on yhteiskunnallinen eikä vain ketju yksittäistapauksia. Helsingin Sanomien paperilehdessä oli torstaina 11.5. samalla aukeamalla neljä kotimaan uutista, joissa nainen oli kuollut miehen tekojen seurauksena. Tavallinen uutispäivä Suomessa, kukaan ei korvaansa lotkauttanut.

Syynä on patriarkaatti ja siihen sisään leivottu naisviha. Mies on keskipiste sekä empatian ja sympatian kohde. Nainen on lähtökohtaisesti epäilyttävä ja syyllinen, joka ajaa miehen tekemään jotain, mitä mies ei haluaisi tehdä.

Miettikää ihan mitä tahansa viime vuosien kohuja, jotka ovat kohdistuneet miehiin. Aivan ulkopuoliset ihmiset tietävät, että mies puhuu totta ja on kunnon mies, naiset ovat julkkistyrkkyjä ja valehtelevat. Tämä on se johtopäätös, johon jokainen pääsee ihan vain kasvamalla tässä yhteiskunnassa.

Näin suojellaan miehiä myös silloin, kun heidän tiedetään pahoinpitelevän puolisojaan. Suomalainen yhteiskunta suojelee väkivaltaisia miehiä ja uhraa mieluummin naisten henkiä kuin saattaa miehet vastuuseen käytöksestään.

Viime viikolla Keskisuomalainen uutisoi käräjäoikeuden päätöksestä, jossa nainen tuomittiin somepäivityksen perusteella maksamaan 800 euroa ex-puolisolleen kunnianloukauksesta. Naisen päivityksessä luki: ”Mun iloiset perheuutiset jouluksi: mun väkivaltainen avioliitto on päättymässä. Saa onnitella!”

Nainen oli ollut avioliiton aikana turvakodissa. Miestä kuulemma ahdisti, kun sukulaiset olivat kyselleet päivityksestä. Naisella oli 60 seuraajaa Instagramissa.

Miesten tekemä väkivalta on normalisoitu asia: tiedättehän, pojat ovat poikia. Sukupuolistereotypioihin uskovat ajattelevat, että poikien ja miesten pitää saada hakata tai tappaa. Sitä ihaillaan maskuliinisena piirteenä, jota pitää vaalia.

Misogyniapoliisi luki hiljattain muistelmakirjan, jossa keski-ikäinen nainen kertoo ihaillen, kuinka hänen edesmennyt puolisonsa muun muassa väänsi naiselle juttelemaan tulleen miehen käsivarren selän taakse. Se oli naisen mielestä hänen suojelemistaan ja teki hänelle turvallisen olon.

Jos sinulla on Misogyniapoliisille ilmiannettavaa tai muuta asiaa: misogyniapoliisi@gmail.com