Mira, 34, on sairastanut syömishäiriön, kolme uupumusta ja kolme syöpää: ”Ihmettelen, kuinka olen yhä täällä”
Mira Rinteen elämässä vastoinkäymiset ovat seuranneet toisiaan. Syömishäiriön, syövän ja uupumuksen jälkeen hän haluaa auttaa muita.
Kun Mira Rinne heräsi syöpäleikkauksen jälkeen Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, hoitaja toi hänelle leivän ja kupin teetä. Ulkona paistoi huhtikuun aurinko ja Mira oli ihmeissään. Hän oli elossa. Elettiin vuotta 2019.
Mira kiinnitti huomionsa teepussin tekstiin. Siinä luki, että väritä elämäsi hyvyydellä.
”Sanat osuivat syvälle ja lohduttivat. Painoin ne mieleeni”, Mira kertoo.
Kun Mira myöhemmin otti ensiaskeleitaan leikkauksen jälkeen, hän ajatteli teepussia ja sen tekstiä. Mira päätti keskittyä siihen, että jaksoi kävellä askeleen. Seuraavana päivänä kaksi. Matkat tuntuivat kilometreiltä.
”Vaikka olen joutunut kulkemaan monien koettelemusten läpi, jokaisessa päivässä on myös hyvää. Se, että saan elää, on lahjoistani suurimpia.”
Mira Rinne, 34
Mira Rinne on Seinäjoella asuva sarjayrittäjä ja motivaatiopuhuja. Perheeseen kuuluu aviopuoliso ja teini-ikäinen lapsi.
Mira syntyi nelilapsisen perheen nuorimmaksi, ja lapsuus perheessä oli turvallinen. Mira rakasti esiintymistä. Kun perheeseen tuli vieraita, Mira puki päälleen äitinsä ompeleman asun ja alkoi laulaa. Vanhemmat sanoivat Miraa auringon lapseksi.
”Perheemme on ollut aina tiivis. Sen ansiosta opin kiinnittämään huomioni elämän kauniisiin sävyihin.”
Kaikki muuttui, kun Mira aloitti esikoulun. Kiusaaminen alkoi heti. Mira suljettiin porukasta ja häntä ilkuttiin. Kouluun siirtyminen pahensi tilannetta. Mukaan tuli tönimistä ja raaempaa haukkumista.
Välitunnilla Miran kasvot painettiin lumeen niin, että hän ei saanut henkeä. Kukaan aikuinen ei auttanut. Opettaja kehotti Miraa olemaan hillitympi ja käyttämään vaatteita, jotka eivät herättäisi huomiota. Kun Mira kieltäytyi, kiusaajat innostuivat.
Mira alkoi laulaa aamuisin Tommi Läntisen Syvälle sydämeen sattuu -kappaletta. Siinä lauletaan: ”En tahdo mennä kouluun. Ei kukaan musta välitä, saan aina yksin leikkiä.”
”Aloin jo nuorena haaveilla itsemurhasta. Siitä, kuinka se vapauttaisi minut.”
Koulupäivien jälkeen Mira juoksi kotiin. Kiusaajat eivät pärjänneet nopealle, kilpaurheilevalle nuorelle. Myös syömisen rajoittaminen toimi suojakeinona. Jos Mira ei voinut kontrolloida kiusaajiaan, ainakin hän voisi päättää, mitä syö. Paino alkoi laskea.
”Suunnitelmani oli kirjoittaa ylioppilaaksi ja näännyttää sen jälkeen itseni nälkään. Olin katkera, vihainen ja väsynyt taistelemaan.”
”En usko monen alle kolmekymppisen miettivän kuolemaa, mutta minun oli pakko.”
Syömishäiriö vei Miran heikkoon kuntoon. Huhtikuussa vuonna 2010 Mira haki apua yksityiseltä syömishäiriöklinikalta. Lääkäri oli huolissaan. Mira oli hengenvaarallisen alipainoinen, eikä edes vesi tahtonut pysyä sisällä. Leposyke oli alle 20.
Toivottomuus vaihtui kuitenkin yllätykseksi: Mira oli raskaana.
”Olin seurustellut silloisen poikaystäväni kanssa reilun vuoden, mutta en ikimaailmassa ajatellut odottavani lasta. Se tuntui täydelliseltä ihmeeltä, koska olimme käyttäneet ehkäisyä.”
Kuukautiset olivat jääneet pois jo aiemmin syömishäiriön vuoksi. Vaikka lääkäri totesi, että tilanne ei vaikuttanut Miran kunnon vuoksi hyvältä, Miran sisällä virisi onni. Kun hän käveli parkkipaikalla odottaneen äitinsä luo ja kertoi uutiset, äiti alkoi itkeä.
”Hän sanoi, että ehkä tämän vauvan tarkoitus oli tulla pelastamaan henkeni.”
Joulukuussa syntyi täydellinen lapsi. Mirasta tuli äiti 20-vuotiaana.
Vanhemmuus tuntui Mirasta tarkoituksenmukaiselta. Vauva oli ihana, vaikka kärsi koliikista. Yöt olivat katkonaisia ja Mira väsynyt, mutta hän jatkoi ammattikorkeakoulussa liiketalouden opintojaan.
”Oli korvaamatonta, että sain aina tukea rakkailtani. Sitä voimaa tarvitsin vastoinkäymisteni edessä.”
Kaksi vuotta myöhemmin Miran elämältä putosi nimittäin jälleen pohja. Hänellä oli todettu 18-vuotiaana kohdunkaulan syöpä, ja nyt tarkastuksessa selvisi, että se oli uusinut. Vaikka ennuste oli hyvä ja lääkäri sai poistettua muutokset, jokin Miran mielessä muuttui. Hänelle tuli kiire toteuttaa unelmiaan.
”Tein rauhan itseni ja sen kanssa, että jonakin päivänä lähden täältä. En usko monenkaan alle kolmekymppisen miettivän kuolemaa, mutta minun oli pakko.”
Ensikertaa vuosiin Mira asettui itsensä puolelle. Ensimmäiseksi hän alkoi syödä: aterioiden lisäksi aamulla puuroa ja iltapalalla jugurttia. Päätös oli vaikea, mutta Mira ei luovuttanut.
”Aiemmat parantumisyritykset eivät tuottaneet tulosta, koska en halunnut muutosta tarpeeksi. Nyt halusin. Oloni alkoi hiljalleen kohentua.”
Suuri merkitys oli myös uudella puolisolla, josta tuli Miran elämän maadoittaja ja suurin rakkaus. Avioliitto solmittiin kolme vuotta myöhemmin.
”Olemme kestäneet lapsettomuutta, mielenterveyshaasteita ja syöpää. Silti suhteemme vain vahvistuu. En ollut ennen edes uskaltanut unelmoida sellaisesta kumppanista.”
Tämän jälkeen Mira sairastui syöpään vielä kerran. Kuusi vuotta sitten hän hakeutui tutkimuksiin väsymyksen ja muiden epämääräisten oireiden vuoksi. Kun lääkäri vastaanotolla hiljeni ja pyysi istumaan, Mira arvasi, että uutiset eivät ole hyviä.
Kyseessä oli harvinainen pään alueen kasvain, jota hoidettiin Tampereella. Toipumisensa aikana Mira joutui opettelemaan uudelleen puhumaan, lukemaan, kirjoittamaan ja kävelemään.
”Kaiken kokemani jälkeen ihmettelen, kuinka olen yhä täällä, koska olen myös uupunut kolmesti.”
Viimeisin uupumisjakso neljä vuotta sitten vei Miran psykiatriseen sairaalaan. Kokemus oli korjaava ja rauhoittava.
”Olemme kestäneet mielenterveyshaasteita ja syöpää. Silti suhteemme vain vahvistuu.”
Enää Mira ei pelkää. Hän on kiitollinen. Kun Mira lähtee iltaisin kävelylle, hän saattaa pukea päälleen glittermekon ja suunnata lähimetsään. Luonto rauhoittaa, maadoittaa ja tuo perspektiiviä.
”Rakastan ilmaista persoonaani tyylini kautta. Mitä enemmän värejä ja kimalletta, sen parempi. En enää mieti, mitä muut ajattelevat.”
Tällä hetkellä Mira valmistelee englanninkielistä elokuvakäsikirjoitusta kokemuksistaan. Yksi Miran oivalluksista on, että lopulta kestävin onni muodostuu, kun kurkotamme kohti muita.
”En enää voivottele, miksi juuri minä. Ennemmin pohdin, miten voin auttaa kokemuksillani muita.”
Vastoinkäymisistä voimaa
Vastoinkäymisten edessä kannattaa pysähtyä, sanoo psykoterapeutti Kirsi Hiilamo.
”on selvää, että jokaisella on elämässään vastoinkäymisiä. Emme voi välttyä niiltä. Joskus tuntuu kuitenkin hurjalta, kuinka paljon niitä voi tulla yhden kulkijan kannettavaksi. Elämä ei ole aina reilua, vaan arvaamatonta ja herkkää.
Jotkut onnistuvat kääntämään vastoinkäymisensä voimaksi. Toiset jäävät niihin jumiin. Nämä ovat yksilöllisiä polkuja. Toki paljon riippuu, minkälaisia vastoinkäymisiä kohtaa: onko tila pysyvämpi vai ajan kanssa hälvenevä?
Vaikeuksien aikana tärkeintä on huolehtia itsestään ja jaksamisestaan. On hyvä pysähtyä ja antaa aikaa. Pyytää apua ja ottaa sitä vastaan. Vaikka nämä ovat kliseitä, monet löytävät helpotusta rutiineista, läheisistään, luonnosta ja vaikka kirjoittamisesta. Usein mieli vaatii myös terapiaa.
Jos yritämme vain suorittaa vaikeat elämäntilanteemme läpi, kehomme alkaa jossain vaiheessa antaa signaaleja ja pyytää hidastamaan. Keho–mieliyhteyttä ei tule aliarvioida.
Olen joskus kuvannut käsittelemätöntä vastoinkäymistä häkiksi. Niistä ei kannata rakentaa sisälleen kehikkoa, vaan päästää kaikki ulos. Tukahduttaminen voi antaa hetken rauhan, mutta ei toimi pidemmän päälle.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 06/2025.
