Aamun hiljaisuus rikkoutuu helsinkiläisen kerrostalon pihassa, kun skootteri hurahtaa käyntiin. Musta viitta heilahtaa, kun se kurvaa kohti Helsingin Ruoholahtea.

Aamuviideltä liikenne on vähäistä, joten kahdeksan minuuttia myöhemmin skootteri on jo parkissa. Satulassa ei liihottanut Batwoman vaan sadeviittaan pukeutunut radiotoimittaja Minna Kuukka, 52. Hän oli matkalla työpaikalleen Radio Novaan maan kuunnelluinta aamulähetystä juontamaan.

”Tykkään varhaisten tuntien rauhasta ja siitä tunteesta, että olen muuta maailmaa edellä”, hän sanoo.

Minna ja hänen skootterinsa ovat tuttu näky Helsingin Töölössä varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Nyt kulkupeli on laitettu talviteloille ja työmatkat taittuvat autolla. Tunnelma on silti sama.

Minna on aamuihminen, jolle ei ole ongelma herätä kello 4.30. Aikaisen nukkumaanmenon kanssa on toinen juttu.

”Saatan julistaa, että menen yhdeksän kymmenen maissa sänkyyn, ja sitten juutun luurin kanssa sohvalle. Välillä lapset huutelevat, että äiti, eikö sun pitäisi mennä nukkumaan.”

MINNA TULI ÄIDIKSI 36-vuotiaana. Hän sai silloin puolisonsa Tatu Vehmaksen kanssa kaksoset, tytön ja pojan. Vaikka kädet olivat kaksosten kanssa täynnä, hän ei muista vauva-­aikaa erityisen rankkana. Molemmat nukkuivatkin suht hyvin.

Kun arjessa on ollut vuosien varrella haasteita, Minnaa on auttanut sen pilkkominen pieniin osiin.

”Mietin tuolloin yhtä hetkeä kerrallaan ja myös sitä, mikä voisi olla vielä huonommin. Se on auttanut laittamaan asiat mittasuhteisiin.”

Nyt päivissä on uudenlaista väljyyttä, koska lukiolaiset hoitavat menemisensä ja tulemisensa itse. Minna on myös vapautunut ”huonon omantunnon toiminnasta”.

Päiväkotiaikoina hän saattoi hakea lapsensa etuajassa kotiin, koska poti tunnontuskia siitä, ettei ole mukana heidän aamuissaan työaikojensa takia.

”Jälkikäteen ajatellen minun olisi ollut fiksumpaa antaa heidän olla hoidossa kauemmin ja levätä silloin. Onneksi lapset oppivat itse sanomaan, että älä äiti tule ihan niin aikaisin.”

AAMUTYÖSSÄ ON ETUNSA. Nykyään Minna on kotona yhden kahden maissa iltapäivällä ja tekee yhä mielellään välipalaa 16-vuotiaille lukiolaisilleen.

”He ovat tottuneet hyvään, mutta olen itse halunnut mahdollistaa luksuspalvelun. Kun lapseni olivat pienempiä, meille tuli koulusta myös molempien kavereita huoltotauolle ennen harrastuksia. Keittiössämme oli karatekaa ja ballerinaa ja kuuden lautasen linjasto.”

Minnasta tuntuu oudolta, että lapset asuvat kotona enää muutaman vuoden. Ensin ajatus herätti hänessä lähinnä haikeutta, nyt ennemminkin uteliaisuutta.

”Mietin, millaisen polun he valitsevat ja mitä heistä tulee. Ajattelen, että jes, he pärjäävät ja osaavat.”

HUOLI SIITÄ, miten lapset pärjäisivät ilman äitiä, painoi Minnaa lasten ollessa pieniä. Hänen oma äitinsä kuoli syöpään, kun hän oli 18-vuotias ylioppilas ja juuri muuttamassa kotoa. Äidin menettäminen varhain on Minnan elämän suurimpia suruja.

”Nyt tiedän, että omani pärjäisivät jo. Sikälikin paino harteillani on aiempaa kevyempi.”

Minna on omistautuva äiti ja puoliso – jopa siihen pisteeseen, ettei hän hoida niinkään itseään.

”Voisin hemmotella itseäni enemmän. Yritän käydä hieronnassa. Mutta jos joskus mietin kasvohoitoon menoa, alan heti laskea, mitä muuta silläkin rahalla saisi.”

TÄYSI JOUTILAISUUS on Minnalle vaikeaa. Kun hän kerran lähti koiran kanssa kotoa remonttimiesten tieltä ja istahti puistonpenkille keskellä päivää, se tuntui melkein luonnottomalta. Minna uskoo, että tuntemus on tyypillinen sotien jälkeisille sukupolville.

”Koko ajan pitäisi tehdä jotain tai ainakin suunnitella sitä. Sohvalla pötköttelynikin on intro siihen, että alan tehdä ihan just.”

Minna kuvailee seisovansa vaikka päällään, jotta hänen läheisillään olisi hyvä olla. Uhrautuvaa marttyyriä hän ei itsessään tunnista, sillä hemmottelu palkitsee hänetkin.

”Kun olen laittanut ruoan ja kuulen perheeni tyytyväisen hyrinän, siitä tulee hyvä fiilis. Se on äärimmäisen ihanaa.”

Ruoanlaitto on kiinnostanut Minnaa aina. Lapsena hän kävi kokkikursseilla, keväällä 2021 hän voitti MTV3:n ­ruoanlaittokilpailun MasterChef VIPin.

Ennen joulua Kuukan piparkakkutalotehtaalla syntyi useiden aiempien vuosien tapaan tarkasti kaavoitetuista elementeistä monikerroksisia linnoja ja kartanoita, joissa on ”lasiset” ikkunat ja upeat koristeet. Minna antoi luomuksiaan lahjaksi ja hyväntekeväisyyteen.

”Harrastus hiipi vaivihkaa. Aina tulee vähän edellistä isompaa taloa. Päivätyöni katoaa bitteinä jonnekin. Tykkään siitä, että saan tehdyksi jotain konkreettista.”

MINNA ON HERÄTELLYT kuulijoita Novalla melkein 15 vuoden ajan. Radio Suomipopin Aamulypsy oli vuosien ajan kuunnelluin kaupallisen radion aamuohjelma. Syksyllä Novan Aamu kiri edelle ykkössijalle, mutta kuuntelijaluvut eivät Minnaa hetkauta.

”Yritän mennä tasaisella kaasulla niistä välittämättä. Suhtaudun työhöni silti kunnianhimoisesti. Vaikka työ on kepeää, se ei tarkoita, että sitä voisi tehdä vasemmalla kädellä. Yritämme aina keksiä ajankohtaisiin aiheisiin jonkin ei-ilmeisen kulman.”

Minnan juontoparina on nykyisin Kimmo Vehviläinen. Tämän edeltäjä Aki Linnanahde jätti pestinsä ­joulukuussa. Minna ei osaa analysoida omaa suosiotaan radioäänenä. Aitous kuitenkin puree.

”Olen radiossa oma itseni enkä ole tuntenut, että minun pitäisi olla jotain muuta. Ammennan aiheita omasta elämästäni. Sattuneesta syystä en koskaan kuuntele kilpailevia aamuohjelmia, joten en myöskään vertaile tai matki. Eikä minua harmita, jos joku on parempi.

URANSA AIKANA Minna on saanut työstään kaikenlaista palautetta. Somessa on helppo suoltaa kasvottomana rumia kommentteja, mutta Minnan mukaan niitä tuli jo 22 vuotta sitten faksillakin. Aina löytyy joku, joka ottaa asiakseen antaa palautetta vaikka ­radiotoimittajan ulkonäöstä. Minna ei jää miettimään ikäviä viestejä eikä yritä olla mitään muuta kuin on.

”Jos paino jonkun ihmisen rinnalta kevenee, kun hän saa sanoa sanottavansa, niin hyvä.”

Minnaa maadoittavat hänen läheisensä, joita julkisuus ei voisi vähempää kiinnostaa. Se varmistaa, ettei Minna elä kuplassa.

”Kaikkien miellyttäminen ei ole minun tehtäväni, eikä se olisi mahdollistakaan. Tämän tajuaminen on ollut minulle iso juttu. En voi koskaan olla sellainen, sen näköinen tai kokoinen, että kelpaisin kaikille. Siihen taisteluun ei kannata lähteä. Olen kelvannut tällaisena tähänkin asti.”

ITSEIRONIAA Minna viljelee niin kasvokkain kuin somessakin. Hänestä kaikki ei ole niin vakavaa, eikä hän pelkää nauraa itselleen.

”En ole asiantuntija missään, en edes omassa elämässäni. Asiantuntijavinkein eläisin varmasti fiksummin, mutta ihan amatööripohjalta tässä mennään.”

Minna viihtyy erinomaisesti kotona työn vastapainoksi eikä kaipaa iltamenoihin tai seurapiirikekkereille.

”Radiossa voin olla sosiaalinen olematta sosiaalinen, siksi se varmasti sopii minulle. En ole sosiaalinen perhonen, eivätkä small talk -tilaisuudet kiinnosta minua.”

Lasten ollessa pieniä Minna saattoi haalia liikaa töitä ja suorittaa vapaa-ajalla vaikkapa kielikursseja.

”Sitten olin ihan, että lääh ja puuh. Koin usein olevani väärässä paikassa. Myrskyn silmässä on silti rauhallista, ja tajusin vasta jälkikäteen, ettei touhussani ollut järkeä. Kaikkea oli liikaa, enkä muka voinut hellittää mistään.”

TAVALLINEN ARKI ja rauhallinen elämisen rytmi ovat Minnan arvoasteikossa korkealla nykyään.

Vaikka hänen on edelleen vaikea sopeutua täydelliseen joutilaisuuteen, Minnasta on ihanaa, jos viikon­lopuksi ei ole mitään suunnitelmia.

”Vihaan kiirettä ja liian aikataulutettua elämää. Vältän niitä, ja sillä on iso merkitys hyvinvoinnilleni. Iän myötä olen tajunnut tavallisuuden arvon. Jossain vaiheessa kaiken piti olla ihmeellistä minunkin elämässäni. Mutta mitä vähemmän ihmeellistä tapahtuu, sitä parempi.”

Minna ei haikaile menneen perään. Ikääntymisen kauhistelun sijaan hän haluaa suorastaan kiittää vuosia kaikesta hyvästä.

”Olen tasapainoisempi kuin koskaan tähän mennessä. Olen tajunnut, etten jää mistään paitsi, vaikka istun ­sohvannurkassa. Elämä on lakannut kohisemasta ohitseni.”

SOHVA TOISTUU USEIN kotoilusta pitävän Minnan puheissa ja näkyy myös hänen Instagram-tilillään, jolla on yli 71 000 seuraajaa. Hän pitää kuvista ja kuvaamisesta sekä Instan ytimekkäästä ilmaisusta.

”Ilmeisesti seuraajilleni maistuvat ne puistot ja merenrannat, joita tililläni näkee. Ei ole sivutissiä eikä muuta mediaseksikästä. Minulle se on paineeton paikka, jossa ei tarvitse asetella tavaroita kuviin. Vaikka kyllä minäkin välillä asettelen.”

Minna on rehellisesti keski-ikäinen eikä esitä muuta. Hän kutsuu itseään monessa yhteydessä tädiksi, muun muassa mopotädiksi ja korttelipihan kukannyppijätädiksi. Minna hoivaa avoparvekkeellaan kukkia pitkälle syksyyn, kunnes sen valtaavat kynttilälyhdyt. Joka perjantai hän hakee kukkakimpun Hakaniemen torilta.

”Onnen tuovat joka vuosi tylsemmät ja pienemmät asiat. Kun istun viikon päätteeksi sohvalla, koko perhe on koolla, maljakossa on kukkia ja kynttilät palavat, ajattelen, että ah, tässä se onni on. En keksi, missä olisin mieluummin.”